Suloinen vauvalohikäärme Spyro palaa entistäkin valloittavampana! Uudet seikkailut kutsuvat Spyroa, kun lohikäärme vedetään taikaportin läpi auttamaan ilkeän Ripton valtaaman Avalarin asukkaita.
Lilankukertava pikkulohhari Spyro teki ensiesiintymisensä vuosi takaperin ja jäi jo silloin historiaan loistavalla pelattavuudellaan, kauniilla animaatiollaan ja tietenkin söötinpersoonallisella olemuksellaan. Nyt Spyro palaa pelaajien olohuoneisiin ja sydämiin kakkososassa Gateway to Glimmer.
Spyro päättää pitää hiukan rentouttavaa lomaa kaiken sähläyksen ja sankaroinnin jälkeen ja suuntaa taikaportista kohti lämpimiä hiekkarantoja. Vaan jokin menee vikaan, ja lohikäärmeystävämme tupsahtaakin Avalarin valtakuntaan. Inhan ilkeän Ripto-pahiksen pahantekoon kyllästyneet professori Elora-faunineito ja sporttinen Hunter-leopardi ovat rakentaneet sikäläiseen taikaporttiin lohikäärmeimurin, koska tiemmä ainoastaan lohikäärme on riittävä vastus Riptoa ja tämän brutaaleja apureita vastaan.
Hämmästys on suuri, kun portti tuokin paikalle piskuisen lohikäärmevauvan. Koska takaisin ei ole menemistä ilman uutta voimanlähdettä, sisukkaana taistelijana Spyro ottaa haasteen vastaan.
Vaihtuvat vuodenajat
Spyron tehtävänä on vierailla kaikissa Avalarin maailmoissa, selvittää niiden ongelmat ja siinä sivussa keräillä neljätoista talismania, jalokiviä sekä taikaportin voimanlähteenä toimivia taikapalloja. Jokaiseen maailmaan vie oma taikaporttinsa ja keskusasemana toimii kolme maailmaa, Summer Forest, Autumn Plains ja Winter Tundra.
Kaikkiaan maailmoja on parikymmentä, minkä lisäksi Spyro voi vierailla kunkin keskusmaailman bonuskentillä sekä pomotasoilla, joita on kolme kumpaakin. Maailmat ovat ilahduttavan vaihtelevia ja tunnelmaltaan erilaisia niin maisemiltaan kuin vihollisiltaankin. Spyro pääsee seikkailemaan faunien kansoittamassa satumaassa, vedenalaisessa valtakunnassa, luolaihmisten keskuudessa, autiomaassa, tuhannenyhden yön maisemissa, robottimaassa, jäämaailmoissa, keskellä silkkaa sotaa ja kaikkialla siltä väliltä.
Päätehtävät eri maailmoissa ovat hyvin vaihtelevia ja ne vaikeutuvat asteittain. Spyro voi joutua nitistämään tietyn määrän vihollisia, keräilemään kadonneita esineitä, korjaamaan vihulaisten tuhotöitä tai saattamaan hahmoja kotipesään. Usein pelkällä maaliin pääsemisellä selvittää jo tason ja saa palkinnoksi kyseisen maailman talismanin.
Päätehtävän lisäksi jokaisessa maailmassa on kahdesta neljään alitehtävää, joiden läpäisemisestä saa aina yhden taikapallon. Alitehtävien vaikeus vaihtelee hupaisan helposta lähes mahdottomaan sorminäppäryyteen, ja niitä on tehtävä tietty minimimäärä, jos mielii päästä seuraavaan keskusmaailmaan ja lopulta taistelemaan itseään Riptoa vastaan. Alitehtävinä Spyro voi joutua vaikkapa sytyttelemään lamppuja lieskallaan, pelastamaan kyläläisiä tulemasta syödyiksi tai ratsastamaan paholaisrauskulla vedenalaisella kilparadalla. Onpa odotettavissa erä jääkiekkoakin...
Kun Ripton apurit Crush ja Gulp sekä Ripto itse on listitty, Spyro pääsee vihdoin rantalomalleen. Hiekkarannalta löytyy vielä yksi lisämaailma, jonka ovet avautuvat sille, joka on jaksanut huolellisesti keräillä kaikki jalokivet ja taikapallot.
Lohikäärmeen evoluutio
Spyro hallitsee pelin alussa perusliikkeet, joilla pärjää melko pitkälle. Se voi hypätä, liitää ilmassa ja uida. Vastustajat kaatuvat hönkäisemällä tulenlieskoja tai pässimäisellä puskuryntäyksellä. Spyro voi myös poimia suuhunsa tiettyjä esineitä ja sylkäistä ne päin vastustajaa tai kantaa oikeaan paikkaan. Spyro oppii ajan myötä uusia asioita, joita ilman moni tehtävä jäisi selvittämättä.
Alkukentissä Spyro hioo vanhoja taitojaan ja pian vastaan tulee myös pankkiirinalle Moneybags, joka tarjoaa auliisti apuaan uusien asioiden opettamisessa _ jalokivikorvausta vastaan tietenkin. Pelin aikana jalokiviä riittävästi keräillyt Spyro voi osallistua sukellusopetukseen, kiipeilykouluun ja ilmasta puskemisen peruskurssille. Jo selvitettyihin maailmoihin voi palata milloin tahansa ratkomaan sellaisia tehtäviä, jotka ovat vaatineet jotain ennen näkemätöntä erikoiskykyä.
Lisäkykyjä Spyro saa väliaikaisesti käyttöönsä myös eri maailmoissa, joissa aktivoituu kunkin kentän erikoiskykyportti. Sen läpi juoksemalla Spyro voi lyhyen ajan lentää, rynnistää valtavalla voimalla, leiskauttaa tulipalloja tai tulla tulenkestäväksi. Erikoiskyvyn aktivointi on usein avain joidenkin alitehtävien onnistuneeseen ratkaisuun.
Nautittavaa pelattavuutta
Jo Spyro ykkösessä kontrollit olivat kohdallaan ja Spyro 2 jatkaa samalla linjalla. Spyron ohjattavuus on 3D-tasohyppelyiden aatelia. Lohikäärme ei hurjaakaan vauhtia laukatessaan ajaudu sinne minne sen ei pitäisi, käännökset ovat teräviä ja hypyt tehokkaita. Kamerakin pysyy vauhdissa mukana erinomaisesti. Hallitsemattomuuden tunnetta ei tule missään vaiheessa, kun Spyro tekee juuri niin kuin käsketään.
Äkkikuolemia vastaan käytetään yksinkertaista reseptiä _ Spyro ei kuole yhdestä osumasta. Spyron mukana lentelee uskollinen sudenkorento, joka jalokivien keruun lisäksi toimii myös Spyron terveysmittarina. Neljä iskua saa osua ennen kuin henki lähtee kokonaan, mutta menetettyä terveyttä voi paikkailla listimällä paikallisia asukkaita.
Itse Spyro on mukavasti animoitu ja ilmeikäs. Sama koskee myös muita pelin hahmoja. Taustamaisemat jatkuvat kauas horisonttiin ja monet maailmoista ovat häkellyttävän kauniita. Grafiikkaongelmia ei esiinny lainkaan. Myös musiikki ja muut äänet sopivat peliin kuin valettu, sillä eri maailmoissa soi erilainen ja tunnelmaa luova reipas musiikki, joka ei ala ärsyttää pitkänkään tahkoamisen jälkeen.
Monista tasohyppelyistä poiketen Spyron voi tallentaa milloin vain. Käytettävissä on tosin vain kolme tallennuspaikkaa muistikortilla, mikä ei ihan aina tunnu riittävän. Jos tallentaminen vahingossa unohtuisikin, pettymyksiltä pelastaa kenttien keskellä taikasauvaansa väläyttävä Zoe-keiju ja automaattinen tallennus. Ärsyttävästi autotallennus tallentaa pelin aina viimeksi tallennetun pelin päälle. Jos tallennus on juuri siitä kohdasta mistä pitääkin, kannattaa vaihtaa muistikorttia ennen kuin siirtyy tasolle tai tasolta pois.
Isoille ja pienille
Spyron nautinnollisuus ja hauskuus perustuu täydellisen pelattavuuden lisäksi siihen, ettei peliä ole kuormitettu ylenmääräisellä vaikeudella. Vaikka tutkittavat maailmat voivat olla suhteellisen suuria ja mutkikkaita, niitä ei ole keinotekoisesti vaikeutettu mahdottomilla hyppelytehtävillä ja jatkuvilla äkkikuolemilla.
Jos jokin alitehtävä ei miellytä, sen voi jättää sikseen ja palata siihen myöhemmin jos huvittaa. Kaikki tehtävät ovat ratkaistavissa ainakin pientä nokkeluutta ja inhimillistä sorminäppäryyttä käyttämällä eivätkä edes loppupahikset ole mahdottoman vaikeita päihittää.
Spyro kakkosta piristää iloinen ja herttainen tunnelma, värikkyys ja vauhdikkuus sekä yleinen hyvä fiilis. Spyro 2: Gateway to Glimmer on ehdottomasti kolmiulotteisten tasohyppelyjen aatelia ja varma joululahjahitti tänä vuonna. Toivottavasti lohikäärmeseikkailut jatkuvat.
92
