SSX (PS2) – Lunta tupaan

EA Sportsin käsitys lumilautailusta on reilun rempseä. Jo alunperin varsin viileä extreme-laji on viety äärirajoilleen ja runtattu niistä saman tien ohi SSX Snowboardingissa.

PS2:n Yhdysvaltojen avauksessa vain kaksi peliä sai varauksemattomia kehuja. Uusin Madden keräsi eniten kiitosta, mutta jenkkifutispelinä se jää meillä soittamaan kakkosviulua verrattuna toiseen ylistettyyn eli snoukkapeli SSX:ään. Peli on samalla myös EA Sportsin uuden urheilusarjan avaus.

Lumilautakrossi ja temppukisa ovat SSX:n tärkeimmät pelivaihtoehdot. Molemmissa on oma viehätyksensä, mutta tavallista kilpa-ajoa muistuttava lautakrossi kiinnostanee useimpia enemmän.

Mestaruussarjaa tahkoamalla aukeaa uusia ratoja, snoukkaajia, lautoja ja asuja. Sarjassa mäki lasketaan kolme kertaa peräkkäin ja kilpakumppanit tietysti kovenevat joka kierroksella. Jatkoon pääsee sijoittumalla kolmen parhaan joukkoon kuuden laskijan ryhmässä, joten usein raivostuttavaksi äityvästä voiton tavoittelusta ei tarvitse kärsiä. Etenemistä helpottavat myös runsaasti uskottavia virheitä ja suoranaisia typeryyksiä tekevät konekilpailijat.

Temppupuolen kilpailuissa tavoitteena on saada tietty pistemäärä kasaan ennen maalia. Vaikeutta lisää se, että tempusta saa täydet pojot vain ensimmäisellä kerralla ja toisto puolittaa pisteet. Lisäksi alas olisi päästävä vauhdilla, sillä laskuun on varattu rajallisesti aikaa.

Temppukisa on krossia haastavampi, sillä jo prossimitaliin ja jatkoon edellyttävä pistekasa on työn takana. Nopeat tyyliniekat palkitaan, sillä pari rinnettä aukeaa vain hyppyvirtuooseille. Vaikeinta loikissa on alastulo jalat edellä ja touhu riepoo välillä melkoisesti, mutta kehitystä tapahtuu aina sen verran, että mielenkiinto säilyy.

Krossi- ja temppumestaruussarjassa pääsee kehittämään laskijaa neljällä osa-alueella: nopeudessa, käännöksissä, tasapainossa ja tempuissa. Kyvyille jaettavat pisteet riippuvat sijoituksesta. Sarjan radat on avattava jokaiselle laskijalle erikseen, mutta yksittäisessä kisassa pääsee millä tahansa kilpailijalla kaikille avatuille rinteille.

Taiteilua ilmassa

Ohjaustuntuma on erinomainen. Lauta kääntyy tasaisesti ja tarpeen tullen nopeasti DualShockin vasemmalla tatilla. Eteenpäin työntämällä vauhti kiihtyy sen verran mitä laskijan, laudan ja rinteen ominaisuudet sallivat. Taaksepäin tökätessä lautailija jarruttaa junttaamalla lankun menosuuntaan poikittain. Toisen tatin avulla voi töniä vastustajia vasemmalle tai oikealle, tuuppimisesta on apua etenkin lautakrossin ruuhkaisissa lähdöissä. Tärinäefekti välittää laskijan tuskan ja kärsimyksen esimerkillisesti, töyssyt ja törmäykset todella tuntuvat.

Hyppynäppäin on tarpeen etenkin temppuillessa, sillä kaikki voltit ja muut komeat kiekurat menevät putkeen vasta kunnon loikan jälkeen. Pikkupisteillä palkittavia otteita voi napata laudasta minkä tahansa ilmalennon aikana, erilaisilla otteilla höystettynä kikkojen määrä nousee noin neljäänkymmeneen.

Yksinkertaiset temput ovat eduksi myös lumikrossin puolella. Hallittuja hyppyjä ja kaiteiden päällä railausta tarvitaan etenemiseen parilla vaativammalla radalla. Aktiivinen kikkailu palkitaan adrenaliiniannoksella, jolla laskija voi kiihdyttää vauhtiaan entisestään.

Fysiikka on mallinnettu oikealla otteella, eli tuntuma on realistinen, mutta sallii liioittelun. Tämä näkyy lähinnä mahtavissa ilmalennoissa ja tukevasti pystyssä seilaavissa kilpailijoissa. Toki porukka lentää nurin kämmättyään riittävän räikeästi, mutta pienille kompuroinnelle viitataan viisaasti lapasella.

Kaikki kahdeksan rataa ovat näyttäviä ja mielikuvituksellisia. Snoukkausta harrastetaan esimerkiksi keskellä kaupunkia, havaijilaisella jäävuorella ja Tokion friikkimäisellä flipperiradalla. Oikoreittejä tai muuten vain vaihtoehtoisia pätkiä on jatkuvasti ja mikä parasta, missään vaiheessa ei tarvitse seurata merkittyä lasku-uraa.

Toinen mieltä lämmittävä seikka on se, että vauhdin riittäessä voi laskea vaikka pystysuoraa kiviseinää kaatumatta. Tietysti väylälle palauttavat alueen reunat ovat olemassa, mutta ne ovat sopivan kaukana pääurasta. Pituutta radoilla on riittävästi, kuten lähes kuusi minuuttia täydellä vauhdilla kestävä Elysium Alps todistaa.

Rinteillä on todella hurjia jyrkänteitä. Heikoimpia sieppaa jo mahanpohjasta, kun kilpailijat syöksyvät pahimpiin rotkoihin. Laskualustana on yleensä pehmeää tai kovaa lunta, mutta myös jäätä, puuta, kiveä ja lasia tulee vastaan satunnaisesti. Pito tietenkin vaihtelee erilaisilla pinnoilla.

Pää edellä rotkoon

Grafiikka on upeata. Viivoista sahalaitoja poistavaa antialiasointia ei ole käytetty, mutta sitä ei juuri huomaa saatika ehdi kaipaamaan. Väriloistoa kelpaa ihastella ja tekstuurit ovat laadukkaita. Kilpailijat on muotoiltu nätin pyöreästi ja polygonien liitoskohtia on lähes mahdotonta erottaa. Animaatio on sulavaa ja aidon näköistä muutamaa tönkkötukkaa lukuun ottamatta.

Efektit ovat huippuluokkaa. Etenkin lumen pöllähdykset ja ilotulitukset sekä muut valot ovat komeita. Jokainen laskija jättää jäljen, joka ei kulu pois pari metriä laudan takana vaan urat säilyvät lumessa lähdöstä maaliin.

Arvostelussa ollut USA-versio rullasi miltei koko ajan silkinpehmeästi 60 kuvaa sekunnissa. Jyrkissä käännöksissä päivitys notkahtelee jonkin verran, mutta ei koskaan niin alas, että se häiritsisi muita kuin tiukkapipoisia tekniikan palvojia.

Jaetun ruudun kaksinpeli on myös vauhdikas, mutta myönnytyksenä lautailijoiden jäljistä on luovuttu. Lisäksi päivitystä on laskettu puoleen, mutta sitä ei huomaa, koska se pysyy tasaisena yksinpeliä paremmin. Yksityiskohtien määrää ja näkyvyyttä ei ole leikattu, joten laskettelu kaverin kanssa sujuu erittäin miellyttävissä maisemissa.

Viimeistelty linja jatkuu musiikin ja ääniefektien saralla. Raitojen tyylilajit liikkuvat lähinnä rapin ja trip-hopin alueella, ärsyttävät kitarankiusaajat ovat onneksi pysyneet kaukana. Efektit koostuvat etupäässä alustan mukaan muuttuvasta laudan suhinasta ja kerrankin kelvollisista kilpailijoiden kommenteista. Muutamat laskijat marisevat siihen malliin, että heitä käy melkein sääliksi. Toki myös kaatumisista sekä muista törmäilyistä irtoaa aivan riittävästi rytinää ja kolinaa.

Pari tyhjästä nipottamiseksi laskettavaa pikkupuutetta on livahtanut mukaan, esimerkiksi ennätysaikaa ei pääse metsästämään tyhjällä radalla, vaan ajat kirjataan muistiin vain kilpailuissa. Toinen mitätön sivuseikka on laudan välkkyminen silloin kun pelimoottori ei oikein osaa päättää, onko lankku lumen alla vai päällä. Ilmiön huomaa lähinnä lähdöissä, joten sillä ei kannata liiemmin päätään vaivata.

SSX on etupäässä sujuvaa laskettelua. Kaahailua arvostavien kannattaa tutustua siihen, sillä hurjat ja nopeat lumikourut paljastavat lähimmäksi kilpailijaksi futuristisen WipeOutin. Viihdettä riittää kiitettävästi myös Tony Hawkia päivät pitkät jyystäville temppumaakareille. Jos ruudunpäivityksen ajoittainen putoaminen ei haittaa, SSX on peli, joka kannattaa ostaa ensimmäiseksi uuden mustan tornin mukaan.

92