Taas ollaan avaruudessa ja tulevaisuudessa. Taas ammuskellaan vihollisia erilaisia avaruusaluksia ja aseita käyttäen. Onko Star Ixiomin olemassaololla tarkoitusta? Nippanappa, sillä vaikka pelissä ei mitään mullistavaa olekaan, pyörittää sitä ihan mielellään jonkin aikaa.
Star Ixiom alkaa vakuuttavasti. Lyhyt intro on kuin Babylon 5:n tai Tähtien sotien avaruustaistelut parhaimmillaan. Taustalla soi mahtipontinen musiikki, jota tukee vähintäänkin yhtä suuruudenhullu kuoro. Adrenaliinin eritys nousee äärirajoilleen. Fiilis on mahtava.
Elämme 2400-lukua. Ihmiskunnan ikuinen haave avaruuden valloituksesta on totta. Me olemme herrarotu, jonka täytyy vallata itselleen lisää elintilaa ja puolustaa jo hankittuja tontteja. "Hyvien" puoli edustaa siis avaruusfasismia ja kolonialismia. Paras alieni on kuollut alieni.
Pelaaja on lentäjä The United Galaxy Space Forcessa, jonka tehtävä on johtaa joukkue Gaiaa, ottaa selvää vihollisista ja tuhota heidät. Käytännössä pelaaja hoitaa varsinaisen pääasian, taistelemisen yksin, vaikka avaruusaluksessa avustavaa henkilökuntaa onkin.
Perinteitä kunnioittaen
Kun olin pelannut Star Ixiomia hetken aikaa, iski kummallinen nostalgiakohtaus, enkä heti tajunnut, mistä moinen johtui. Muisti palautui kuitenkin pätkittäin. Star Ixiomista löytyy hahmoja ja avaruusaluksia, jotka ovat tuttuja muista Namcon klassikoista. Ajassa saadaan mennä hyvin kauas, aina Galaxian, Galagan ja Starbladen aikoihin 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen.
Pelivaihtoehtoja on kolme erilaista. Training on tietenkin harjoittelua, jossa opitaan perustrategiat ja se, miten aluksella lennetään. Osuus on lyhyt ja aika turha. Riittää kun pelaaja käy ohjaimen napit kerran huolellisesti läpi.
Command-moodissa pelaaja hoitaa annettuja tehtäviä yksi kerrallaan. Käytännössä tehtävänä on tuhota alieniryhmittymät ja palata sitten takaisin tukikohtaan korjauksia ja energiatankkausta varten ja lähteä sitten taas uutta tehtävää suorittamaan. Mikäli homma etenee hyvin, siitä saa palkkioksi uusia avaruusaluksia, aseita ja erilaisia jisäjippoja. Aseet ovat normaalilla tykki- ja laser-linjalla. Muut lisävempaimet ovat myös tuttua kamaa kuten parempi osumankestävyys tai tehokkaampi tutka.
Pelin kuningasluokka on Conquest, jossa pelaajalta vaaditaan enemmän suunnittelua ja omatoimisuutta. Myös tehtävät ovat silloin paljon laajempia ja vaativampia. Star Ixiom ei ole kovin vaikea peli. On helppoa valita kartalta suurin uhka meidän tiimille, mennä taisteluun ja tuhota vihollinen viimeiseen alukseen. Mikäli energia uhkaa loppua, vierailu omassa tukikohdassa on paikallaan.
Peli arpoo uuden kartan joka kerta. Näin vältetään liikaa toistoa, kun jokainen tehtävä on ainakin hieman erilainen kuin edellisellä pelikerralla.
Ilo kuunnella, ruma katsella
Hienon alkuleffan jälkeen putoaminen grafiikan todellisuuteen on tyly. Musiikki jatkaa samoilla johnwilliamsmaisilla laatulinjoilla jatkossakin, mutta grafiikka itse pelissä on kuin 16-bittisten aikakaudelta. Tuntuu kummalliselta, että nykyään juuri grafiikkaan ei viitsitä panostaa, kun usein tuntuu siltä, että monessa pelissä ei muiden ominaisuuksien eteen vaivaa nähdäkään.
Paljon on kuitenkin annettava anteeksi siksi, että pelaaminen on niin lystiä. Avaruustutka on kerrankin selkeä. Myös me, jotka normaalisti eksymme puhelikoppiinkin, pärjäämme sen avulla. Tatti ohjaa alusta sutjakkaasti ja pari mukana olevaa asetta laukeavat iloiseen tahtiin omista napeistaan. Lisäksi yhdellä napilla voi zoomata tutkakuvaa ja toisella voi kutsua kartan esiin. Hartioista löytyy kiihdytys ja hidastaminen. Kontrollinäppäimet tuntuvat heti olevan oikeilla paikoillaan.
Tärinäefekti toimii mallikkaasti. Matka hyperavaruudessa hurisee sormilla mukavasti. Joskus taistelut käyvät niin intiimeiksi, että alukset törmäävät toisiinsa, mikä myös tärisyttää ohjainta mallikkaasti. Törmäilyjä tosin kannattaa välttää, sillä niiden vuoksi tutka tai joku asejärjestelmä menee helposti epäkuntoon. Ilman tutkaa taistelut ovat mahdottomia.
Väliajat vietetään avaruusasemalla, missä voi muun muassa trimmailla alustaan tai kenties jopa vaihtaa se tehokkaampaan. Muut meidän puolen tyypit antavat neuvoja ja rohkaisua. Tiedot vihollisista kerääntyvät omaan tietokantaansa. Pelkkä suora lasetus aseella kohti vihulaista ei aina riitä. Joskus pitää tietää juuri oikea ase ja juuri oikea osumakohta.
Keskustelut käydään tekstinä, mikä voi olla pitkän päälle rasittavaa. Varsinkin Conquest-modessa kahden rivin mittaisia dialoginpätkiä saa kuittailla luetuksi parikinkymmentä kertaa yhden session aikana. Raivostuttavaa.
Star Ixiomissa on kaikki muu kunnossa paitsi itse pääsia. Avaruustaistelut ovat pitkän päälle yksitoikkoisia. Vaikka grafiikka ei olekaan kaikki kaikessa, tällä kertaa siihen puoleen olisi saanut satsata enemmän.
79
