Star Trek: Judgment Rites – Trek elää

Joka päivä miljoonista televisioruuduista kuuluu: "Space, the final frontier". Olen Niko Nirvi ja tämä arvostelu on omistettu ihmisille, joiden ansiosta Star Trek on pysynyt hengissä jo yli neljännesvuosisadan.

Yli neljännesvuosisadan ajan Federaation tähtialus Enterprise, miehistönään Kirk, Spock, McCoy ja muut tutut, on halkonut maailmankaikkeutta to boldly go where no man has gone before.

Originaali-Star Trek on enää rakas muisto: viimeinen elokuva on jo tehty ja kapteeni Kirk on siirtynyt juontamaan Hälytys 911:tä. Star Trek -saaga silti vain paisuu, kiitos sellaisten sarjojen kuin Star Trek: The Next Generation, Star Trek: Deep Space Nine ja piakkoin Valloissa alkava Star Trek: Voyager.

Kiitos tietokoneen, alkuperäinen miehistö palaa nuoruutensa kukoistukseen ja Constitution-luokan tähtialus NCC-1701 Enterprise lentää jälleen. Star Trek -lisenssin hankkinut Interplay onnistui vangitsemaan Trek-hengen Star Trek: 25th Anniversaryllaan, ja perinnettä jatkaa, edelleen kunniakkaasti, Star Trek: Judgment Rites.

They are not dead, Jim!

Jahka on nostalgisesti kyynelehtinyt läpi erittäin tutun, William Shatnerin puhuman alun, pääsee käsiksi seikkailuun, joka koostuu kahdeksasta itsenäisestä TV-sarjan malliin rakennetusta jaksosta. Jaksot kopioivat uskollisesti esikuvansa rakenteen aina lopun filosofiapläjäystä ja/tai Spockille naljailua myöten. Jaksojen juonista en peli-iloa pilatakseni viitsi puhua sen enempää kuin että ne toistavat uskollisesti sarjan pahimpia kliseitä: löytyy niin superolioita kuin supertietokoneita, itse asiassa liikaakin.

Tasoltaan jaksot ovat lähinnä kolmannen kauden luokkaa eli keskimäärin keskinkertaisia. Vastapainoksi Interplayn nokkelat tekstinikkarit ovat ladanneet jaksot täyteen akkuraattia Trek-tietoutta, jopa klingonit puhuvat Marc Okranderin kehittämää virallista klingonia. Hyviä Star Trek -heittojakin vilisee aivan tarpeeksi pitämään minut tyytyväisenä. Myös hahmot sekä käyttäytyvät että puhuvat täysin kuten esikuvansa. Juuri tämä pilkuntarkka Trek-henki, suippokorvaiset ystäväni, onkin se peruskallio, jonka varassa Judgment Rites pysyy pystyssä.

More to beam down

25th Anniversarysta tuttua runkoa ei ole pahemmin muutettu. Loittoryhmä ei koostu enää Kirk-Spock-McCoy-kolmikosta, vaan toisissa jaksoissa mukaan pääsevät Scotty, Sulu, Chekov ja Uhura.

Wing Commander -tyyppisiä avaruustaisteluita on jälleen mukana, mutta pakkotaisteluita on vain kolme ja nekin saa joko kierrettyä tai helpotettua valitsemalla oikean vaikeustason alussa. Hyvä näin, sillä ne eivät ole ole helpoimmasta päästä. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että loppuponnistus ei voisi enempää 25th Anniversarystä poiketa. Taisteluissa on uutta ainoastaan mahdollisuus lukita aseet maaliin.

Seikkailupeliosuuksissa sama tuttu ja periaatteessa hyvä käyttöliittymä on muuttumattomana mukana. Toimintavaihtoehdot poksahtavat esiin oikealla hiiren nappulalla ja vielä näppärämmin näppäinoikoteillä. Pelaaja on Kirk, mutta tarvittaessa voi käyttää muita miehistön jäseniä ongelman vaatiessa heidän erikoiskykyjään.

Illogical, captain

Seikkailupelinä Rites on vähän hutera. Jakson voi nimittäin läpäistä niin, että jotain jää huomaamatta tahi tekemättä, mutta siihen kuitenkin hämäävästi viitataan myöhemmin. Tekstiä pelissä on standardia seikkailupeliä huomattavasti enemmän, mutta Ritesin fontti on valitettavan vaikealukuista ja aiheuttaa simmuviirausta pelisessioiden aikana.

Isompia ongelmia on kuitenkin kaksi, joita selvitän hienolla esimerkillä. Ensinnäkin: käytänkö objektiin Spockia vai käytänkö siihen tricorderia, jolloin Spock käyttää siihen tricorderia. Toiseksi: mihin kohtaan objektia esinettä pitää käyttää? Jos on muukalaisten tietokone ja siinä keskellä käyttäjäliityntä eli kaksi aktivoitavaa esinettä, mikään ei kerro että niitä on kaksi. Eli kulutan turhaa aikaa käyttäessäni Spockia tietokoneeseen, sen sijaan että käyttäisin häntä käyttäjäliityntään, koska jälkimmäinen on pienehkö pikselimuodostelma. Tilannetta ei suinkaan paranna, että joissain ongelmissa esimerkiksi Scottya pitää käyttää turvalaitteistoon kolme kertaa ennen kuin homma on hoidossa.

Kun itkun alkuun pääsin, niin haukutaan vielä ongelmiakin. Star Trekkinsä tunteva seilaa suurimman osan ongelmista vaivatta, mutta mukaan on ängetty oudon epäloogisia juttuja, ilmeisesti lähinnä pikaista läpipelausta estämään.

Ratkaisuja skenaarioihin on useampia, täysin oikeasta välttävään. Jakson lopussa Starfleet analysoi pelaajan suorituksen, ja siitä saatavat bonukset parantavat miehistön toimintaa taistelussa. Pelin lopussa saadaan vielä kokoava analyysi, joka on varsin vaikea vetää siedettävälle tasolle. Minäkin jouduin viittä vaille kirjoituspöytähommiin, vaikken raskaammin töpeksinyt kuin yhden jakson.

On screen, Mr Chekov!

Graafisesti erot edeltäjään ovat pienenpuoleisia. Peliin on lisätty renderoidulla 3D-grafiikalla tehtyjä animaatiojaksoja, jotka ovat oikeastaan näyttävämpiä kuin originaalisarjan efektit. Muuten peli muistuttaa 25th Anniversarya: samat, tarpeeksi esikuviaan muistuttavat spritet harhailevat digitoiduissa ruuduissa, taisteluosuudet ovat liki identtisiä uutta aselukitustoimintoa lukuunottamatta, jopa "energize!"-kuva on edellisestä pelistä pöllitty.

Vaikka jaksot eivät ole parasta Trekkiä ja pelissä on ongelmansa, älkää nyt vain luulko että JR on susi. Totuus on se, että trekkielle Star Trek: Judgment Rites on parasta sitten TV-sarjan ja elokuvien hakaten ainakin 90 prosenttia kirjoista. Huomatkaa myös, että Judgment Rites on suunnattu vain ja ainoastaan Trekkinsä tunteville pelaajille, niin kutsuttu tavallinen ihminen tuskin pelistä kostuu muuta kuin verenvuotoa normaaleista korvistaan.

Olkaa varoitetut: vaikka ST:JR haukkaa "vain" 27 megatavua kiintolevytilaa, vaatii sen installointi kivat 37 megatavua. Törkeää, sillä peli on pakattu ARJilla ja vielä kahteen kertaan, enkä ymmärrä miksei pakettia voi purkaa 11 levykkeeltä suoraan kiintolevylle.

However: Live long and prosper, Star Trek certainly does.

89