Star Wars Demolition (PSone) – Hakkaa päälle

Phantom Menace -elokuvassa nähdyt podracer- eli rakettirekikisat on kielletty, joten Jabba on järjestänyt vedonlyöjille muuta viihdettä. Rakettirekiäkin vaarallisemmassa kilvassa kuolemaa kaihtamattomat pilotit räiskivät toisiaan erilaisilla hurjilla härveleillä.

Kilpailijat ovat Boba Fettiä lukuunottamatta tuntemattomia heppuja, mutta heidän ajoneuvonsa ovat tuttuja kaikille Star Wars -faneille. Rotiskojen joukkoon on tungettu muun muassa lumikiituri, AT-ST-kävelijä, AAT-tankki ja jopa Rancor-hirviö Jabban vankityrmien kätköistä. Boba Fett ei käytä kuuluisaa Slave 1 -alustaan, vaan tyytyy tylsään rakettipakkaukseen.

Ajoneuvojen erot jäävät lähinnä ulkonäköön. Liikkuvuus ja panssarien paksuus vaihtelee jonkin verran, mutta sama taistelutaktiikka toimii jokaisella rakkineella. Kaikki vehkeet pysyvät maanpinnan lähettyvillä. Liiturit ja muut elokuvien perusteella lentokykyiset häkkyrät ainoastaan hyppäävät kun niillä kaahaa kukkulan yli.

Aseistukseen kuuluu säteitä ampuva blasteri ja kamppailun alkaessa tyhjä kakkosase. Molempia voi ladata neljän tason verran ja blasterin viimeinen taso aktivoi laitekohtaisen erikoishyökkäyksen. Kakkoskanuuna riistetään pitkin areenaa hortoilevilta laatikkomaisilta asedroideilta, jotka luopuvat kantamuksestaan tönäisyn tai tykillä kutittelun jälkeen. Valikoimissa on itsehakeutuva ohjus, protonitorpedo, vetosäde ja lämpömiina.

Elokuvista tuttua

Kentillä on vaihteleva määrä esteitä ja mäkiä. Alueilla on paljon elokuvista tuttuja kohteita, mutta niiden mittasuhteet ovat kautta linjan pielessä. Paikat ovat avoimia ja viholliset näkyvät tutkasta, joten piileskely ei toimi. Areenoilla on myös suojien ja aseiden latauspisteinä toimivia rakennuksia. Lisäksi maastossa lojuu bonuksia, jotka parantavat laitteiden ominaisuuksia hetkeksi.

Resoluutio on matala ja ruudunpäivitys rullaa lähinnä siedettävällä tasolla. Tyylikkäät ajoneuvot näyttävät esikuviltaan, mutta maisemien taso ailahtelee melkoisesti. Hothin lumikentät ja Tatooinen aavikko ovat näppärän näköisiä. Vastapainoksi pilvikaupunki ja Kuolontähti ovat tympeän kulmikkaita sokkeloita.

Maastoa ei piirretä lähimainkaan horisonttiin asti, joten yksityiskohdat näkyvät vasta lähellä. Räjähdykset kuulostavat latteilta, mutta muutoin ääniefektit ovat varsin napakkaa räimettä. Taisteluiden aikana pauhaa elokuvista remixattuja ja kenttien teemoihin sopivia pirteän vauhdikkaita kipaleita.

Nokkapokkaa

Taistelumekaniikka tuo mieleen Doomin ja Quaken moninpelit, eli areenalle kokoontuu kahdesta viiteen soturia rakkineittensa kanssa ja henkiinjäänyt hurjapää on voittaja. Latauspisteet kannattaa kytkeä pois päältä, sillä muuten matsit venyvät toivottoman pitkiksi.

Yksittäisten otteluiden lisäksi voi osallistua neljän taistelun sarjaan, jonka voittaja palkitaan uudella ajoneuvolla tai areenalla. Koneen ohjaamat romut eivät ole erityisen innokkaita ruhjomaan toisiaan, joten vastustajista on hankkiuduttava eroon käytännössä yksinään.

Tässä vaiheessa homma vaikuttaa vielä melko kiinnostavalta, mutta kontrollit syöksevät koko kohelluksen sarlaccin suuhun. Jostain käsittämättömästä syystä sivuttain liikkuminen on todettu tarpeettomaksi. Jos haluaa osua viholliseen, täytyy kykkiä joko paikallaan tai rynnätä suoraan kohti. Kun vielä pakittaminen on unohdettu, järkevät taktiikat ovat todella vähissä.

Jatkuva nokat vastakkain jyrääminen ei tietenkään toimi silloin kun vastustajia on useita. Lopulta kelvolliseen taistelukuvioon törmää puoliväkisin. Nopeat pistohyökkäykset etukäteen ladatuilla erikoishyökkäyksillä ovat paras tapa hankkiutua vihollisista eroon.

Jos poppoo ampuu rankasti takaisin, kannattaa kaahata hetkeksi sivummalle etsimään bonuksia ja lataamaan aseita. Otteluissa menestyminen ei tosin pelasta juuri mitään, sillä itseään toistavaan deathmatchiin kyllästyy nopeasti. Valikoimissa on jaetun ruudun kaksinpeli, mutta puutteelliset kontrollit tekevät siitä kuolettavan tylsää kruisailua.

Kaiken huippu on blasterien tähtäystietokone, joka ei ota ennakkoa liikkuvaan viholliseen lainkaan, vaan räimii sinne missä kohde oli hetki sitten. Jos automaattisihtauksen ottaa pois päältä, tykki ampuu suoraan eteenpäin ja osuminen on entistäkin vaikeampaa. Jos Quakessa ei olisi lainkaan sivuaskelia ja tähtäystä, tunnelma olisi yhtä vaivautunut kuin Star Wars Demolitionissa.

Jabban romuralli on sen verran hutera kokonaisuus, että sitä voi suositella vain Star Wars -roinan kerääjille.

61