Valomiekka on sivistyneempien aikojen ase, sanoi Obi-Wan Kenobi aikoinaan. Episode 1 -aiheisessa mätkintäseikkailussa oppimattomia pääsee sivistämään oikein olan takaa.
Jedi Power Battles venyttää elokuvan toimintakohtaukset täysimittaisiksi tasoiksi. Ensin kamppaillaan kauppafederaatiota vastaan Naboota kiertävällä taistelualuksella. Sieltä edetään valomiekka käryten planeetan soisten viidakoitten kautta Theedin kaupunkiin, Tatooineen ja taas takaisin. Matkan varrella tavataan monia tuttuja naamoja, kuten ärsyttävä Gungani Jar Jar Binks, nuori Anakin Skywalker ja Naboon kuningatar Amidala.
Vastarintaa johtaa yksi tai kaksi soturia, jotka valitaan viiden jedin joukosta. Ryhmän tutuimpia ovat Obi-Wan Kenobi ja Qui-Gon Jinn. Loput kolme ovat jedineuvoston vanhempi jäsen Mace Windu, kaunis Adi Gallia Corelliasta ja hieman Predatoria muistuttava Plo Koon Dorinista.
Paloittelun kohteena on pääasiassa kauppafederaation taisteludroideja ja muita erikokoisia robotteja. Välillä pääsee pätkimään myös hiekkaihmisiä, palkkasotureita ja Sithin luotaindroideja. Sammakkomaisia otuksia, protokolladroideja ja muita harmittomia kohteita voi myös silputa lisäpisteiden toivossa.
Retrohenkistä kamppailua
Pelimekaniikka on melkoisen vanhahtava ja vastaavaa ideaa on hyödynnetty monasti jo yli kymmenen vuotta sitten. Aikoinaan lajityypin tunnetuin edustaja oli Taiton Double Dragon. Vaikka maasto onkin kolmiulotteinen ja kuvakulma vaihtuu melko usein, systeemi on perusteiltaan yksinkertainen mätkintäseikkailu.
Jedit viihtyvät pääosin ruudun keskivaiheilla ja maastoa vieritetään lähinnä oikealta vasemmalle. Liikkumistilaa on jonkin verran joka suuntaan, mutta etenemisväliä on vain yksi. Taaksepäin voi halutessaan palata, vaikka siitä ei ole käytännön hyötyä muutoin kuin bonuksia säästäessä.
Vaikeustasoja on kaksi, easy ja jedi. Kymmenen kentän seikkailun ratkaisu jedi-tasolla palkitaan yleensä ylimääräisillä hahmoilla ja kentillä. Jopa Darth Maulia pääsee ohjastamaan, kun on menestynyt tarpeeksi hyvin. Eräässä bonuskentässä pääsee mättämään jedejä ja naboolaisia turpiin Droideka-tuhoajaroboteilla.
Vihollisten rökittäminen on huomattavasti hauskempaa kaverin kanssa kuin yksikseen. Tällöin tosin ruudun vieritys on välillä vaikeuksissa, mikäli ajatukset taktiikasta ja kulkusuunnasta menevät ristiin. Jos jedi häviää näköpiiristä, ruudun reunalle ilmaantuu nuoli, joka näyttää mistä päin soturi löytyy.
Voima on kanssasi
Jedit osaavat kolme erilaista huitaisua valomiekalla, hypyn ja torjunnan. Jokaisella on myös neljä mystistä voimaa hyödyntävää ominaisuutta, jotka ovat yleensä jedikohtaisia erikoishyökkäyksiä. Lyönnit jakautuvat vaaka- tai pystysuuntaiseen viiltoon sekä raskaaseen iskuun. Liikkeitä voi yhdistellä muutaman purkitetun combon turvin. Torjunta suojaa rajallisen ajan droidien lyönneiltä ja energia-aseilta. Hiekkaihmisten kiväärien luodit ja kookkaiden vihollisten iskut on siis syytä väistää.
Muista tempuista hauskin on tarkkaa ajoitusta vaativa torjunta, jolla blasterin säteitä voi sysätä takaisin ampujaa kohti. Tämä on ainoa tapa saada viholliset ketoon kaukaa. Loput toiminnot ovat tavanomaisia kikkoja, eli lähimmän vastustajan suuntaan kääntyminen ja juokseminen.
Ripeä patikointi ei ole ainoa jedien suosima matkustustapa. Theedin kaupungissa pääsee köröttelemään leijuvalla AAT-tankilla tai STAP-miniliiturilla. Jos jedejä on kaksi, tankkia kuskatessa tarjolla on ajajan tai tykkimiehen paikka. Rotiskot tuovat mukavaa piristystä normaaliin puurtamiseen, mutta niitä on käytetty liian vähän.
Pisteiden lisäksi ruudulla on kaksi energiapalkkia kutakin jediä kohden. Ylempi vihreä kuvaa iskunkestoa ja alempi käytettävissä olevaa voimaa. Suojautuessa esiin ilmaantuu kolmas osumien mukaan nouseva palkki, josta selviää valomiekan torjuntarasitus. Onneksi se laskee nopeasti, joten suojautumisesta ei tarvitse tinkiä.
Perinteiseen tyylin maastossa lojuu hyödyllisiä tavaroita ja muita bonuksia. Osasta saa pelkkiä pisteitä siinä missä muut lähinnä lisäävät iskunkestoa tai palauttavat voimaa. Muutamilla rojuilla voi hetkellisesti virittää valomiekkaa joko lisäämällä sen tehoa tai terän pituutta.
Voiman pimeä puoli
Grafiikka ei ole kovin kummoista, mutta äänimaailma on sitä vastoin varsin mainio. Taustalla jyllää mahtipontinen musiikki ja valomiekat humisevat elokuvista tutulla tavalla. Sama pätee blastereiden rätinään ja robottien rutinaan. Parhaimmillaan tavoitetaan elokuvan toimintakohtausten tunnelma.
Kontrollien tuntuma on kohtuullisen napakka, mutta vain digitaalisena. Analogitatilla jedit äityvät juoksemaan turhan innokkaasti, vaikka ohjauksen herkkyyttä yrittäisi kuinka säätää. Sinällään se ei ole ongelma, mutta ravatessa lyöntien suuntaaminen vaikeutuu. Kaikki näppäimet ovat käytössä, mutta onneksi vain muutamaa niistä kaivataan samaan aikaan.
Jedi Power Battlesissa on pari vakavaa puutetta, jotka yhdessä onnistuvat pilaamaan huvin melko tehokkaasti. Tasot ovat pitkiä, mutta tallentaa voi vain niiden lopussa. Kuoleman jälkeen ei tarvitse aloittaa aivan alusta, mutta samoja pitkähköjä ja pian puuduttaviksi käyviä osuuksia saa silti tahkota kymmeniä kertoja uudestaan. Kun tämä yhtälö kerrotaan lukuisilla äkkikuolemapaikoilla ja hieman liian sitkeillä loppuhirviöillä, tuloksena on paikoitellen varsin tuskainen kokemus. Suosittelen vain pitkäjänteisille ja vannoutuneille Star Wars -faneille.
78
