Star Wars Episode I: The Phantom Menace valloittaa Suomen elokuvateattereita parhaillaan. Kauan se antoi itseään odottaakin ja hype on sen mukainen. Vaan lunastaako elokuva hartaat odotukset? Entä siitä tehty samanniminen peli?
Kukapa olisi tosissaan osannut uskoa vuonna 1983 Jedin paluun jälkeen, että George Lucas ihan oikeasti toteuttaisi unelmansa ja filmaisi Tähtien sota -elokuvien muutkin osat? Vielä tälläkin vuosikymmenellä maailma on edelleen tämän yhden kaikkien aikojen menestyksekkäimmän scifiseikkailun pauloissa. Pari vuotta sitten ilmestyneitten uudelleenmasteroitujen versioiden jättämän nälän jälkeen miljoonien fanien pitkä odotus on nyt ohi Suomessa: Tähtien sota Episodi 1: Pimeä uhka pyörii teattereissa.
Tähtien sota on jo tietokonepelien alkuaikoina poikinut lukuisia pelejä, jotka ovat joko perustuneet suoraan elokuviin tai joihinkin niiden oheiselementteihin. LucasArts on pitänyt oikeudet peleihin tiukasti itsellään, mikä on taannut pelien laadun. (Joka silti heittelee aika paljon._nn) Tuttua linjaa jatkaa myös viimeisin, suoraan elokuvasta peliksi käännetty The Phantom Menace. Kyseessä on toimintaseikkailuksi nimetty peli, jonka seikkailullisuus kylläkin peittyy rankasti toimintapuolen alle.
Spoilereita
Pelin juoni etenee melko tarkalleen yksi yhteen elokuvajuonen kanssa. Jos pelkäät spoilautuvasi, älä lue tätä arvostelua äläkä pelaa peliä ennen kuin olet nähnyt elokuvan! Lopeta nyt!
Tarinassa ahnas Kauppaliitto havittelee galaksin herruutta ja valloittaa rauhallisen Naboo-planeetan. Jedimestari Qui-Gon Jinn oppipoikansa Obi-Wan Kenobin kanssa joutuu sekaantumaan asiaan. Toisaalla kuningatar Amidala ja hänen uskollinen vartijansa kapteeni Panaka pakenevat palatsistaan Theedin kaupungista. Sankarimme seikkailevat välillä niin Naboon soilla, gunganien kotikaupungissa kuin Tatooinen tutulla aavikkoplaneetallakin. Ja sieltä löytyy nuori poika Anakin, jossa Voima tuntuu vahvana ja joka tulee vielä muuttamaan galaksin tulevaisuuden...
Peli alkaa Kauppaliiton taistelualukselta, jolta Qui-Gon ja Obi-Wan yrittävät paeta odotettujen rauhanneuvottelujen mentyä pieleen. Naboon planeetalla opettajan ja oppilaan tiet eroavat ja Obi-Wan kohtaa suolla luppakorvaisen gunganin Jar Jar Binksin. Edelleen Naboolla, gunganien oudossa Otoh Gungan kaupungissa Obi-Wanin tehtävänä on pelastaa Jar Jar vankilasta. Theedin kaupungissa puolestaan Obi-Wan jatkaa kuningattaren etsimistä ja raivaa tiensä läpi kauniiden palatsin puutarhojen ja pääsee lopulta saattamaan kuningatar Amidalan palatsista kuninkaalliselle alukselle.
Sankarien matka jatkuu Tatooinelle, josta alukseen olisi löydettävä lisäosia. Siinä sivussa seurue tutkii Mos Espan kaupunkia, käy kauppaa ja ratkoo kaupunkilaisten ongelmia. Mos Espasta löytyy myös nuori orja nimeltä Anakin, jonka tulevaisuuden me kaikki tunnemmekin. Qui-Gon tapaa myös Jabba the Huttin, jonka kanssa hänen täytyy asioida saadakseen tarpeeksi rahaa. Apuun tulee vedonlyönti suuressa Boonta Eve Podrace -kisassa, jonka Anakin aikoo voittaa... Tatooinella jedit kohtaavat ensimmäisen kerran myös vaarallisen Sithin soturin, Darth Maulin.
Välillä käväistään Imperiumin pääkaupungissa Coruscantilla, mutta lopulta palataan kuitenkin taas Naboolle, jossa käydään viimeinen taistelu Kauppaliittoa ja hirmuista Darth Maulia vastaan.
Voimakaksikko
Suurin osa pelistä siis pelataan jompana kumpana jedihahmona, joko Qui-Gonina tai Obi-Wanina. Parissa tehtävässä pelaajahahmona on kuningatar Amidala itse tai hänen kapteeninsa Panaka. Tehtävien luonne ja ratkaisu riippuu siitä, mitä hahmoa pelataan, koska vain jediritarit voivat käyttää valomiekkaa. Kuningattarella on oma (huomattavasti heikompi) erikoisaseensa ja kapteeni Panakan erikoisuus on lähitaistelu.
Tehtävät ovat vaihtelevia, joskin melkoisen toimintapainotteisia. Tappamiselta ei voi välttyä missään tehtävässä, vaikka suoranaisia mättötehtäviä onkin vain osa pelin yhdestätoista osiosta. Tervetullutta vaihtelua tuovat muun muassa kuningattaren saattaminen alukselleen, mikä vaatii oman nahkan säilyttämisen lisäksi huolenpitoa kuningattaresta, puzzlemainen harhailu labyrinttimaisessa Otoh Gungassa sekä kaupankäynti, lukuisat keskustelut ja sivutehtävät Mos Espassa. Miinusta sen sijaan ovat ärsyttävän vaikeat hyppelypuzzlet, joissa putoaminen tuo äkkikuoleman ja onnistuminen on kiinni tumpulasormien nopeudesta ja sopivasta tähtäyksestä tulitikkurasian kokoiseen maaliin.
Joka tapauksessa ammuskelulta ei voi välttyä ja käytettävissä onkin kunnon asearsenaali. Jedit käyttävät luonnollisesti valomiekkaansa niin lähitaisteluun kuin sädeaseiden torjuntaankin. Maastosta löytyy myös lisää aseita erilaisista blastereista heitettäviin kranaatteihin. Koska henkikulta on vaarassa jatkuvasti ja elinenergia hupenee osumista, löydettävissä on luonnollisesti myös ensiapupakkauksia. Energiakilvet suojaavat blastertulitukselta ja avainkorteilla aukenevat hankalatkin ovet.
Hyvää päivää, onko teillä lietevaimentimia?
Pelin kamerakulma on hieman poikkeavasti pelaajahahmon takana yläviistossa, mikä vaikeuttaa joskus ympäristön hahmottamista ja blokkaa ajoittain koko näkymän. Huijauskoodilla kameran saa siirrettyä suoraan taakse. Eli pelissä ensin backspace, sitten enter ja naputa naughty naughty. Toisen kerran tehtynä kamera palaa takaisin ylös.
Käyttöliittymä on yksinkertaisen toimiva, joskin muutamat taisteluliikkeet ja pitemmät hypyt vaativat hieman harjoittelua ennen tositilannetta. On erittäin miellyttävää, ettei joka ainoaa toimintoa varten ole siroteltu omia näppäimiä pitkin näppäimistöä, vaan välilyöntinäppäin suorittaa kaikki "toiminta"-toiminnot oven avauksesta jutusteluun ja esineiden työntämiseen. Lähitaistelujen erikoisliikkeetkin hoituvat erilaisilla control-näppäimen paineluyhdistelmillä. Tosin vähän tumpelompikin saa kyllä kokea valomiekkailun hurman vaikka ei (ainakaan tietoisesti) osaisi erikoisliikkeitä käyttääkään, sen verran sulavan vauhdikasta meno on.
Mukava lisä muuten perin taistelupainotteisen vihamieliseen maailmaan on mahdollisuus ainakin periaatteessa keskustella kaikkien puhekykyisten ja ei heti kimppuun hyökkäävien olentojen kanssa. Protokolladroidit ja R2-yksiköt saattavat tarjota odottamatonta apua tai ainakin tietoa ympäristöstä. Mos Espassa taas mahdollisimman monen ihmisen ja olennon kanssa keskustelu on välttämätöntä tehtävien suorittamiseksi. Saapa pelaaja suorastaan käyttää kaikki tinkaamis- ja vaihtokauppakykynsä saadakseen kieroilta kauppiailta tarvitsemansa osat alukseen ja Anakinin podraceriin. Kaikki otukset eivät halua jutustella, mutta eivät käy heti päällekään, mikä tuo realismia muuten mustavalkoiseen maailmankuvaan.
Kaunista, kaunista
Ulkoisesti Phantom Menace on elokuvamaisen kaunista katseltavaa. Vaikka pelin hahmot kärsivätkin hienoisesta polygonipulasta, ne täyttävät osuutensa aivan hyvin. Päähenkilöiden kasvonpiirteet on ikuistettu tunnistettavasti. Taustan grafiikka on hienoa 3D:tä ja siinä on käytetty jos jonkinlaista erikoisefektiä tunnelmaa luomaan. Etenkin vesiefektit ja erilaisten pintojen heijastukset sekä valon ja varjon vaihtelut on toteutettu todella kauniisti. Niinpä sitten laitteistovaatimuksetkin ovat korkealla, eli 3D-näytönohjain on pakollinen ja ilman Pentium kakkosta ei tule kesää.
Kun vielä eri tasojen ympäristöt on toteutettu vaihtelevasti ja yksityiskohtia säästelemättä, on tuloksena henkeäsalpaavan upea pelikenttä, jota tutkiskelisi ihan ilokseen, ellei olisi vaarana saada selkäänsä vähän väliä. Erityisesti Theedin palatsi puutarhoineen on aivan ihastuttava paikka lammikoineen ja vesiputouksineen. Onneksi jedit osaavat myös uida!
Ääniefektit ovat tyypillisiä Tähtien sota -tehosteita pamahduksineen, räjähdyksineen, piipityksineen ja viuhahduksineen. Eri robotit pitävät erilaista ääntä, mistä niiden lähestymisen huomaa yleensä ajoissa. Jos tehtävää on suorittamassa useampi pelihahmo, he saattavat huudella toisilleen ohjeita taistelun tiimellyksessä. Myös vastapuoli tekee samoin, mikä luo sekä realismia että inhimillisyyttä vastustajiinkin.
Musiikki vaihtelee pelitilanteesta toiseen ja sekin on tutunomaista jo ennestään. Parhaimmillaan elokuvan ja pelin musiikki on kai silloin kun sitä ei huomaa ja se luo vain tunnelmaa, ja siinä on todella onnistuttu.
Puhepuoli on yhtä lailla kunnossa. Vaikka puherooleissa ei olekaan elokuvan megatähtiä, kuulostavat ainakin päähenkilöt aidoilta ja rooleihinsa sopivilta. Itse pidin erityisesti Qui-Gonista. Ärsyttävä gungan-jänöpupu Jar Jar Binks sopertaa ja solkottaa uskottavasti omaa mongerrustaan ja kuningatar Amidala on aivan omaa luokkaansa komennellessaan röyhkeää jediä, joka julkeaa astua hänen helmoilleen.
May the Force be with you
Täytyy myöntää, että en odottanut suuriakaan The Phantom Menacelta, mutta pelipä onnistui nihkeistä ennakko-odotuksistani huolimatta yllättämään todella positiivisesti. Vaikka olisinkin toivonut toimintaseikkailulta enemmän seikkailua ja vähemmän toimintaa, en oikeastaan löydä mitään kovin negatiivista sanottavaa pelistä vain siksi, että itse pidän enemmän perinteisistä seikkailuista. Pelin kynnys ei ole liian korkea, pelattavuus on kohdallaan ja kun vielä koko pelimaailma on tehty huolellisesti ja viimeistellysti, ei näin aitoon Tähtien sota -meininkiin voi olla uppoutumatta.
Tosi on, että peli spoilaa koko elokuvan pahan kerran ja jääkin nähtäväksi, kiinnostaako peli vielä elokuvan näkemisen jälkeenkin. Jotain hohtoa jedi-ideologiassa ja valomiekoilla huitomisessa kuitenkin on, sillä The Phantom Menacen pariin teki mieli palata vähän väliä olemaan itse osa Tähtien sodan universumia.
85
