Kauniit hävittäjäkahakat ovat Rogue Squadron -sarjan tavaramerkki. Turbolasereiden säteet viuhuvat kaikkialla, avaruudessa kaartelee raivokkaasti ujeltavia TIE-hävittäjiä ja taistelun järeä jyminä nostaa tunnelman kaukaiseen galaksiin.
Star Wars: Rogue Squadron -räiskintäsarjan kolmas osa kuvaa jälleen alkuperäisen leffatrilogian selkkauksia. Roguen avaruustaistelut ovat joko peliksi muutettua elokuvaa tai leffojen inspiroimia tilanteita. Synkän Imperiumin sotakoneita rökitetään hävittäjillä, AT-ST-kävelijöillä ja jalkapatikassa. Vinhojen ammuskelumanööverien pääosassa päsmäröi useimmiten Luke Skywalker.
Imperiumin aluksia kärvennetään klassisilla X-siivillä ja muilla kapinallisten aakkosilla. Perusarsenaaliin kuuluvat myös jediritarien alus ja kaapattuja TIE-hävittäjiä. Jedirakkineella voi kylvää kakkosepisodista tuttuja seismisiä pommeja, joiden räjähdykset kosahtavat ihastuttavaan hiljaisuus ennen kakofoniaa -tyyliin.
Lystikkäin härveli on Endorin kuun parin metrin korkeudessa kiitävä speeder bike -prätkä, jolla kaahattava Jedin paluun takaa-ajokohtaus on yksi Rogue Squadron III:n huippuhetkistä. Rehevän metsän puut ja puskat viuhuvat ohi hengästyttävää tahtia, jolloin huimaa vauhtia korostavasta sylinäkymästä irtoaa kunnon adrenaliinitrippi.
Alusten ohjaustietokoneet käyttäytyvät tarpeettoman avuliaasti. Silmukoita ja muita ilmataisteluliikkeitä häiritään automaattisella oikaisulla horisonttitasoon ja ikävän matalilla maksimikorkeuksilla. Keinotekoinen oikaisu sekoittaa suuntavaiston etenkin avaruudessa, jossa ei ole näkyvää horisonttilinjaa. Suoraviivainen lentomallinnus palvelee kevyttä räiskintäteemaa, mutta Factor 5 paapoo aloittelevia pilotteja liikaa.
Viholliset katoavat helposti mustaan tähtitaivaaseen, mutta tähtäystietokone onneksi korostaa ystävät ja viholliset eri väreillä. Mainio sihtaushärveli tuo järjestyksen toivottoman kaaoksen keskelle. Esimerkiksi Hothissa TIE-pommittajia ei millään erota tavallisen tykinruuan seasta ilman apua. Useimmissa lentotehtävissä sankaria tukee kaksi siipimiestä, joille voi antaa yksinkertaisia tuhoa tykit tai seuraa -tyyppisiä komentoja.
Kävelevä kuolema
Kolmas Rogue Squadron kalastelee toimintaseikkailujen ystäviä erilaisilla kävelytehtävillä, joissa sankari joko siirtyy AT-ST-kävelijän koppiin tai jalkautuu tavalliseksi rivisotilaaksi. Kehnosti viimeistelty idea tuo touhuun kyseenalaista vaihtelua: Rogue Squadron II osasi vain yhden tempun, avaruustaistelun, mutta se osasi sen hyvin.
Kolmosen kävelyosuuksien kömpelöt kontrollit, ennalta määrätyt kuvakulmat ja puuduttavan tylsä automaattitähtäys lässäyttävät lentopätkien rakentaman fiiliksen. Ainoa siedettävä juoksuosuus näyttää, miten Luke kaataa valtavia nelijalkaisia AT-AT-taistelukävelijöitä hyisessä Hothissa.
Tallustelutehtävät ovat päätöntä liipaisimen rynkytystä. Jäykän kameran takia viholliset ammutaan sokkona tutkan ja tuurin mukaan kuvan ulkopuolelta. Tökeryys kulminoituu irvokkaassa Trials of a Jedi -hyppelyssä, joka muistuttaa takavuosien joutavia lisenssitasoloikkia. Surkeita juoksukeikkoja ei voi järjellä perustella.
Kaksijalkaisilla AT-ST-koneilla rymyäminen sujuu huomattavasti jalkamiehenä köpöttelyä miellyttävämmin. Automaattisihtaus dumpataan romukoppaan ja kamera pysyy siististi rakkineen takana. Endorin kuun maataistelussa Chewbaccan kaappaama kävelijä ryskää sokean kykloopin raivolla, jolloin puuta kaatuu ja troopereita tuhotaan sadoittain. Ainoastaan viholliskävelijöiden paikallaan seisomiseen perustuva taistelutyyli harmittaa, mutta Endorin tiheässä viidakossa vastustajien passiivisuutta ei juuri huomaa. Vielä kun saisi käristää ewokeja.
Lysti loppuu nopeasti
Parikymmentä tehtävää kattavan yksinpelin rakenne on aiempaa laveampi, sillä tehtäviä on jatkuvasti avoinna vähintään kaksi kappaletta. Muutama bonuskeikka aukeaa vasta, kun aiemmat tehtävät läpäistään tarpeeksi korkeilla arvosanoilla. Tuloksissa otetaan huomioon muun muassa aika, kuolemat ja osumatarkkuus. Lajityypin ystävä paukuttaa lyhyen ytimekkäät tehtävät läpi muutamassa illassa, vaikka bonustehtävien, -alusten ja -aseiden avaaminen pidentää kestoa.
Kaksinpelissä eniten hupia irtoaa edellisen Rogue Squadronin co-op-yhteistyömuotoon muovatuista tehtävistä. Lisäksi kaveria kuritetaan neljän pelimuodon versus-moodissa, jossa siipimiehille voi antaa salaisia komentoja Gameboyn kautta. Kaksinpelata voi tuhoamiskisoja, tukikohtien suojelua, kilpa-ajoa ja aina yhtä puuduttavia koiratappeluita. Niistä ainoastaan näppärää speeder bike -kisaa ajelee mielellään toisenkin tovin.
Rogue Squadron III ei tue laajakuvaa, joten sujuvasti rullaava jaetun ruudun toiminta näyttää harmillisen ahtaalta. Kaksinpeli kaipaa kipeästi lähiverkkolinkkiä, sillä mitätön kuvaruudun puolikas vaikeuttaa tehtäviä väärästä päästä.
Factor 5 kompastuu monipuolisempi on parempi -harhaluuloon, sillä Rogue Squadron III:n kehitystiimi lisää Star Warsin eeppisten avaruustaisteluiden rinnalle liudan aneemisia kävelyretkiä. Simppelin toimivat lentokeikat ovat hauskoja, mutta ne eivät pelasta kokonaisuutta. Kävelytehtäviä ehdottanutta kesäapulaista olisi pitänyt läpsiä korville saman tien. Nyt on myöhäistä.
Rogue Squadron III:een on kätketty pikselintarkat kopiot Atarin klassisista Star Wars- ja Empire Strikes Back -kolikkopelistä, suoraan 80-luvun kultaisilta päiviltä. Ne saa esiin antamalla salasanaksi ensin RTJPFC!G ja sitten TIMEWARP.
77
