Star Wars ei esittelyjä kaipaa. PlayStation 2:n omistajat pääsevät vihdoin avaruushävittäjän puikkoihin. Mutta kuka ihme on Rhys Dallows?
Aikaisemmin ei Sonyn konsolilla ole kunnollista Star Wars -peliä nähty. Starfighter alkoi PC-projektina, mutta tehtiinkin ainoastaan PlayStation 2:lle. Samalla heivattiin kaikki vähänkään simulaatiota muistuttava nippelikrääsä roskikseen.
Starfighter keskittyy vain oleelliseen, joten oppimiskynnys on erittäin matala. Napakat tattikontrollit ja asenapit iskostuvat selkäytimeen pikaisella harjoittelulla, jonka jälkeen avaruusaluksen käskyttäminen on helppoa kuin mopolla ajaminen.
Taistelu-urakka on jaettu neljääntoista eri tehtävään, joista osa sijoittuu avaruuteen ja osa planeetan pinnalle. Välianimaatioita on käytetty sopivasti. Erilliset taistelut nivoutuvat loogiseksi tarinaksi, jonka juoni etenee lineaarisesti. Seuraava tehtävä avautuu vasta kun tavoitteet on saavutettu. Haarautuvan juonen toteuttaminen olisi tekijöiden mielestä siirtänyt pelin valmistumisen hamaan tulevaisuuteen.
Ajallisesti tapahtumat liittyvät Phantom Menacessa esitellyn kauppafederaation ja Naboon väliseen nahinaan. Juoni herättää omituisen déja vu -tunteen: aluksi taistellaan alivoimalla pahiksia vastaan ja lopussa räjäytetään jotain todella isoa. Ja sitten juhlitaan.
Vaihtelua tuovat kolme päähenkilöä ja heidän toisistaan poikkeavat aluksensa. Elokuvasta tuttua keltaista hävittäjää ohjastava Rhys Dallows edustaa puhdasveristä sankarityyppiä. Samaa ei voi sanoa naispuolisesta palkkionmetsästäjästä Vana Sagesta ja muukalaispiraatti Nymistä, joiden keskinäiset välit eivät ole parhaat mahdolliset. Sankareiden jaloissa pyörii lisäksi Reti, vekkuli-alieni, jonka ainoa tehtävä on olla muuten vain hassu.
Zutjakkaa menoa
Pelkkä Star Wars -lisenssi ei vielä tee kesää. Onneksi Starfighteria on erittäin mukava pelata. Tehtävät alkavat suoralla toiminnalla eikä pitkästyttäviä siirtymäjaksoja ole lainkaan. Toimeksianto on selkeä. Missään vaiheessa ei tarvitse vaivata päätään sillä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Asiaa auttaa myös vilkas radioliikenne ja siipimiesten höpinöitä kannattaa kuunnella tarkasti.
Avaruusaluksen käskyttäminen on toteutettu onnistuneesti eikä pienen harjoittelun jälkeen joystickiä edes kaipaa. Vasen tatti määrää menosuunnan, oikeasta tatista voi kääntyillä oman akselinsa ympäri. Vauhti on vakio, mutta olkapäänapeista voidaan alusta joko kiihdyttää tai hidastaa. Kaksi nappia on varattu asejärjestelmille. Pääaseena kaikissa aluksissa on lasertykki, kakkosaseen toiminto riippuu aluksesta ja siitä, miten nappia painetaan.
Ruudulla näkyvän informaation määrä on siedettävällä tasolla. Avaruusalusten näyttöä voisi kutsua jopa askeettiseksi. Tärkein apu on näytöllä vipeltävä punainen nuoli, joka näyttää lukitun kohteen sijainnin, mikäli siihen ei ole suoraa näköyhteyttä. Vasemmasta alanurkasta voi tarkistaa vihollisaluksen tyypin ja sen suojien kunnon. Oma kuntomittari on sijoitettu oikeaan alareunaan. Sen keskellä on kompassi, jonka avulla on helppo pysyä oikeassa kurssissa. Kuvakulman voi valita aluksen takaa tai sisältä mieltymyksensä mukaan.
Siipimiehille voi antaa padin ristikosta lyhyitä komentoja kuten tule apuun tai suojaa kohdettani. Kovin tarpeellista ei siipiveikon käskyttäminen ole, mutta ihan mukava yksityiskohta. Voima on läsnä koko ajan, sillä partneria ei saa hengiltä vaikka yrittäisi. Voiman piikkiin pitänee laittaa myös näkymätön seinä, joka pysäyttää liian kauas avaruuteen eksyneen pilotin.
Etelän mies - käytä ohvia
Kun kerran räiskinnästä on kyse, tykinruokaa riittää mukavasti. Parhaimmillaan aivottomia droidi-aluksia pörrää ympärillä kuin sääskiä Lapissa. Roiskiipa minne tahansa, aina osuu. Hektisimmissä hyökkäyksissä tulitusnäppäin suorastaan sulaa padiin. Vilistävästä väenpaljoudesta huolimatta grafiikkamoottori selviää urakastaan kunnialla.
Maalin lukitseminen on periaatteessa yksinkertaista. Kolmiota renkuttamalla saa valittua lähimmän kohteen, jonka jälkeen lukittuu sitä seuraava ja niin edelleen. Ongelmana on vihollisten suuri määrä. Jos lukitus lipsahtaa halutun kohteen ohi, kaikki alukset pitää käydä järjestyksessä uudelleen kunnes vihulainen on taas tähtäimessä. Toinen nappi, josta maaleja voisi skrollata toiseen suuntaan olisi ollut tervetullut apu.
Vaikeuden voi säätää itselleen sopivaksi. Kokeneempien pilottien kannattaa valita vaikein taso, sillä normaaliasetuksilla useimmat tehtävät menevät heittämällä läpi. Vaikeusastetta voi vaihtaa vaikka kesken pelin, mikä joissakin kiperissä saattotehtävissä saattaa olla ihan suositeltava lähestymistapa. Kirjoittamaton universaali laki ilmeisesti määrää, että suojeltavat ovat avuttomia nössöjä, jotka eivät selviä sekuntiakaan ilman auttavaa kättä.
Pakollisten tavoitteiden lisäksi on lisätehtäviä, joiden onnistunut suoritus palkitaan mitalilla. Kun arvometallia on tarpeeksi, pääsee ylimääräisten bonustehtävien kimppuun, joissa ahkerimmat saavat uusia aluksia. Bonustehtävät ovat ihan hauskoja ja melkoisen haasteellisia. Esimerkiksi Space Sweep on periaatteessa 3D-versio vanhasta kunnon Asteroidsista. Riemua piisaa myös kätketyistä yllätyksistä, jotka saa aktivoitua oikealla koodilla.
Jylhää jyskettä tuutin täydeltä
Läpipeluun jälkeen pääsee pelaamaan kaveria vastaan. Jaetun ruudun kanjonikaahailu muistuttaa etäisesti Wip3outia. Siinä yritetään voittaa kisa kaikin mahdollisin keinoin ja kaverin tulittaminen on jopa suotavaa. Lipunryöstössä on tarkoitus lentää kolme kertaa vastustajan suojaverhon läpi ennen toista. Kaksinpelit ovat mukavaa vaihtelua yksin puurtamisen rinnalla.
Star Wars Starfighter on erittäin nätti ja viimeisen päälle sliipattu. Planeetan pinnalle sijoittuvat skenaariot tuovat mukavasti vaihtelua ja varsinkin se viimeinen taistelu saa kyyneleen norahtamaan Star Wars -fanin silmänurkasta. Hurjasta vilskeestä huolimatta päivitysnopeus ei notkahtele kuin satunnaisesti hieman isomman alusparven sattuessa kohdalle. Alukset ovat nättejä, mutta kovin tarkkoja yksityiskohtia ei ole mallinnettu. Eipä niitä taistelun tuoksinassa ja lasersuihkujen loimeessa ehtisi juurikaan ihastella.
Jos kuvallinen anti on loistokasta, ääniosastolla pannaan vielä paremmaksi. Kaikki efektit kuulostavat prikulleen oikeilta. Laserit vinkuvat ja moottorit ulvovat vinkeästi, varsinkin, kun konsolin kytkee riittävän jämeriin äänentoistolaitteisiin. Tunnelman kruunaa mahtipontinen John Williams -musiikki, jota ilman Star Wars -peliä voisi edes kuvitella.
Kiusaus verrata Starfighteria PC:n erinomaiseen X-Wing-sarjaan on suuri. Toisaalta vertailussa ei ole järkeä, sillä kyseessä on täysin eri lähtökohdista tehty avaruusräiskintä. Starfighter on hauskaa ja mutkatonta meininkiä alusta loppuun. Taistelemaan pääsee heti eikä läpipeluu kestä liian kauan. Peruspeli on tahkottu muutamassa illassa, mutta jos haluaa ansaita kaikki mahdolliset mitalit ja bonustehtävät, siihen menee hyvä tovi. Ehdottomasti parasta Star Warsia aikoihin.
92
