Wiimote muuttuu ylvääksi valomiekaksi, joka humisee silmieni edessä ja seuraa kättäni ajatuksen lailla. Olen taivaassa!
Tähtien sodan valomiekka oli Jedin paluuta tapittaneen pikku-Petrin mielestä kunnioitusta herättävä ase: vajaan metrin mittainen pätkä loistavaa energiaa, joka leikkaa mitä tahansa.
Harhaoppisesti myös lasermiekkoina tunnetut aseet teilaavat kenet tahansa yhdellä sivalluksella. Ne ovat sivistyneempien aikojen hienovaraisia instrumentteja. Ja ovat valomiekat edelleen pirun päheitä, sillä tahkosin uuden Star Wars -leffatrilogian pelkän miekkojen rätinän (ja kreivi Dookun) voimalla läpi.
Pettymysten päivä
Ylevä ennakkoasetelma johtaa suoraan Star Wars The Clone Wars: Lightsabre Duels -kaksintaistelumätkinnän suurimpaan pettymykseen. Kaikki taistelijat Anakin Skywalkerista kenraali Grievousiin käyttävät valomiekkoja, mutta hohtavat turmiontuojat voisivat yhtä hyvin olla pehmustettuja bofferikeppejä. Vastustajiin osutaan kymmeniä kertoja, ennen kuin ne suostuvat pyörtymään hetkeksi. Obi-Wan olisi naurettu ulos Tatooinen baarista, jos hän olisi mätkinyt pahiksen käsivartta poikki valomerkkiin asti.
Markettien loisteputkimiekoista toipumiseen ei auta perinteinen kuvakulma, joka menee siitä mistä aita on matalin. Valomiekkakaksintaisteluiden toisiaan huitovat pienet ukot saavat omat liikkeet ja ruututapahtumat tuntumaan toisistaan irralliselta sohimiselta. Kuvakulman pitäisi olla jedin silmämunista ja rätisevän valosapelin sykkiä naaman edessä, niin johan leia kirjoittaisi.
Refleksimätkinnässä moten heiluttelu on pystyyn kuollut, lahonnut ja metsäpalossa karrelle poltettu idean irvikuva. Hyökkäysten reaktio, käden heilautus, ohjaimen pieni viive -ketju ei kerta kaikkiaan luo minkään sortin immersioita saati kuvaa taitoon perustuvasta kaksintaistelusta. Rauhallisesta temmosta huolimatta matsit rapautuvat ärräpäiden siivittämäksi älyttömäksi sohimiseksi. Liikkeet ovat periaatteessa riittävän yksinkertaisia: vasemmalle sutaisu lyö vasemmalle. Käytännössä ainoastaan jedimestari on riittävän rauhallinen tekemään ruudulla sitä mitä yrittääkin.
Voimaton esitys
Kun taistelusysteemi kruunataan torjunnalla, joka ei torju juuri mitään, ilon hetket ovat vähissä. Torjunnan jälkeen asento aukeaa aina hetkeksi, joten sinnikkäästi mättämällä iskusarjansa saa aina käyntiin. Huitomalla kasvavaa jedivoimaa hyödyntävät erikoisiskut eivät piittaa torjunnoista lainkaan. Heikon blokin tarkoituksena lienee korostaa jedifilosofiaan sopivia väistöjä ja hyppyjä, mutta nekin menevät vähän minne sattuu.
Nujakoiden ainoa omaperäinen ja toimiva idea on elokuvamaiset miekat vastakkain -tilanteet, joissa sankarit ja roistot heittävät mahtipontista läppää. Dramaattisesti läheltä kuvatut kohtaamiset ratkaistaan kolmella erilaisella minipelillä. Motevatkauksen voittoperusteet ovat kuvailematta selvät. Hyökkäyksen jedivaistoennakoinnissa tehdään ruudulle lävähtävä liike mahdollisimman nopeasti oikein. Yhdistelmämätkeen voittaja tekee kahdeksan huitaisun kombon rivakammin, vääntöjen häviäjä menettää joko energiaa tai joutuu hetkeksi huonoon asemaan.
Star Wars The Clone Wars -animaatioleffaan ja sitä jatkavaan telkkarisarjaan (toivottavasti tulee tännekin) perustuva Lightsabre Duels on audiovisuaalisesti riittävän lähellä esikuvaa. Kampanjassa käydään läpi elokuvasta ja sarjasta tuttuja kaksintaisteluita ottelusta toiseen vaihtelevilla hahmoilla.
Taistelijakohtaisissa haasteissa mäiskitään muun muassa vastustaja kolme kertaa areenalta ulos. Battlessa pureudutaan kamppailijakohtaisiin tarinoihin. Suttuisia kontrolleja tasoitetaan suhteellisen helpolla vaikeustasolla: pääsin toiseksi vaikeimmalla tasolla kampanjan sohimalla läpi, eikä uusintayrityksiä mennyt kuin kourallinen.
Star Wars The Clone Wars: Lightsabre Duels on hirveä pettymys, sillä ideassa ja hahmoissa olisi potentiaalia. Valitettavasti munattomat valomiekat, vauhdista putoavat kontrollit ja tylsän perinteinen kuvakulma syöksevät koko show’n syvälle banthan lantaan. Säälikää lapsianne ja ostakaa mieluummin Soul Calibur IV: siinäkin on Star Wars -hahmoja.
60
