Viimeisen Star Wars -elokuvan odotuksen tuskaa lievittävät pikku-ukot, legot, LucasArts-pelit ja kaksi uusinta Star Wars -elokuvaa.

The Clone Wars jatkaa siitä, mihin Episodi 2 -elokuva loppui. Osallistuminen kloonisotaan on ajatuksena kutkuttava, sillä elokuva päättyi hienoon taistelukohtaukseen, jonka sotakoneita pääsee Clone Wars -pelissä puikottamaan.

Vaikka tarinan aluksi jalkaudutaan Geonosis-planeetalle ja annetaan valomiekan humista, jedeillä (Anakin Skywalker, Obi Wan Kenobi ja Mace Vindu) on käytössään kiitettävä määrä erilaisia ajoneuvoja, joten kauaa ei kömpelösti animoitua jalkamiestä tarvitse katsella.

Sutjakka TX-130 S Fighter Tank tekee selvää jälkeä maanpinnalla ja ilmatilaa hallitsee Republic Gunship, joka on ällistyttävän tuhovoimainen alus. Oma suosikkini on Aratech 74-Z Military Speeder, samantyylinen ilmakiituri kuin elokuvassa Jedin paluu. Mopo kulkee älyttömän lujaa ja sen ohjaaminen vaatii jedirefleksejä. Toinen hauska etenijä on Maru, jonka selässä pääsee ratsastamaan muutamassa tehtävässä.

Alkanut kloonaus on

Ensivilkaisulla Clone Wars näyttää toimintaseikkailulta, mutta kuoren alta paljastuu suorasukainen räiskyttely. Hienovaraisen taktikoinnin voi unohtaa jo kättelyssä, sillä laserit hehkuvat punaisena ja ammuttavaa riittää ruudun täydeltä. Juoni etenee välianimaatioissa, joissa jedit suihkivat avaruusaluksilla planeetalta toiselle. Kaikki kuusitoista tehtävää sijoittuvat kuitenkin maan kamaralle.

Kontrollit toimivat napakasti olipa kädessä sitten PlayStation 2:n tai GameCuben padi. Kuvakulmaa voi säätää haluamakseen ja tarvittaessa kameran saa ajoneuvon sisälle, mikä lisää intensiivistä tunnelmaa entisestään.

Automaattitähtäys tekee räiskimisestä turhankin helppoa. Vaikeustasoa voi onneksi säätää makunsa mukaan, joten sotiminen onnistuu yhtä hyvin padawanilta kuin jedimestarilta. Ahkera jedi läpäisee seikkailun muutamassa illassa.

Jokaisessa tehtävässä on piilotettuja bonustavoitteita, jotka selvittämällä saa pisteitä, jotka avaavat uusia moninpelimoodeja ja muita piilotettuja ominaisuuksia.

GameCubella jaetun ruudun hubaa voi harrastaa yhtä aikaa neljä kaveria, kun PlayStation 2:lla pitää tyytyä taistelupariin. Moninpelejä on neljä: duel, control zone, conquest ja academy. Kolmessa ensimmäisessä ammutaan toisia, vallataan alueita tai tukikohtia. Viimeisessä jedit taistelevat samalla puolella loputonta vihollisjoukkoa vastaan, jolloin voittaja on se, joka saa eniten pisteitä.

Academyn valomiekkailukenttä osoittautui testiryhmän suosikiksi, vaikka muutkin pelimuodot saivat osakseen hyväksyvää murinaa. Edellä mainittuja moodeja voi paukutella konetta vastaan yksinkin, mikä on paremman puutteessa ihan hauskaa.

Kuution voimaa älä aliarvioi

Grafiikat on suunniteltu konsolikolmikon heikoimman lenkin, PlayStation 2:n, ehdoilla. Vaikka aluksissa käytettyjen polygonien määrä on molemmissa suunnilleen sama, Clone Wars näyttää himpun verran paremmalta GameCubella.

PlayStation 2:lla ruudunpäivitys notkahtaa ajoittain sietorajan alapuolelle, mikä latistaa tunnelman tehokkaasti. GameCube-versio nykii tiukoissa paikoissa, mutta selviää massakohtauksista huomattavasti Sonyn konetta paremmin.

GameCubessa johnwilliamsit soivat moniäänisesti, mikäli kotona on Dolby Surround Pro Logic II -vahvistin. Toki laserin vingahdukset ja ne muutamat harvat puheet toimivat mukavasti stereonakin, jolloin paketista välittyy aito Star Wars -elokuvahenki.

Kokonaisuutena Pandemic Studios on onnistunut tekemään sujuvan räiskintäpelin, jonka ääressä voi rentoutua tarvitsematta ajatella. Pieni nykiminen, joka kiusaa varsinkin PlayStation 2:lla, pudottaa pisteitä. Plussaa tulee kunnollisesta Star Wars -tunnelmasta ja selkäytimeen uppoavasta pelattavuudesta. Kyllä Clone Warsin voimalla jaksaa odottaa vuotta 2005 taas hetken.

81 (GameCube)

73 (PS2)