Stardust – Kivien kimppuun

Aikoinaan hyvät Amiga-pelit tulivat Englannista, sitten heräsi Saksa ja nyt jyrää Skandinavia. Ja kaksi tämän vuoden ehkä eniten kohua herättänyttä toimintapläjäystä tulee Suomesta!

Olen seurannut Amiga-demoja satunnaisesti. Ilmassa leijuvat pallerot ovat toki parhaimmillaan eteerinen näky, mutta pelimiehenä minua on aina kummastuttanut miksi noihin upeisiin kuviin ei ole yritetty ympätä kunnon peliä. Bloodhouse on tajunnut puutteen ja tuonut destruktion demoruudulle.

Asteroids pelinä on ikivanha ja minäkin olen pelannut siitä varmaan kymmeniä eri versioita, ja niinpä Bloodhousen idea ottaa pelin pohjaksi tuo klassikko ei välttämättä innosta. Toisaalta Asteroidsissa on pelillisesti yksi vahva piirre, joka puuttuu monesta modernista shoot 'em-upista: vaikka jokainen vihollisaalto tuhotaankin periaatteessa aina samalla tavalla, eivät kaksi pelikertaa silti koskaan ole identtisiä.

Stardust alkaa jykevällä starwarsiaanisella introlla. Klassinen mahtipontinen musiikki meinaa pudottaa persuuksille ja ruudussa kaukaisuuteen katoava tarina prinsessa Voi Levin pelastusoperaatiosta naurattaa ihan vilpittömästi. Pahan Schaumundin agentit ovat valepukeutuneet asteroideiksi ja niiden kimppuun on käytävä ennen kuin ne ehtivät vallata koko galaksin. Myöhemmin tarina vie vielä Imatran planeetan liepeille. Huh huh.

Stardust on siis Asteroids-klooni, joten pelin perusidean pitäisi olla kaikille tuttu. Avaruusaluksen ammuksilla pyritään pilkkomaan asteroidit pieniksi. Alus pyörii tikun sivusuuntiin vipuamalla, eteenpäin vääntö tuo alukseen vauhtia ja taaksepäin veto aktivoi suojan. Myöhemmin asteroidien lisäksi vastaan tulee jos minkälaista härveliä, mutta pelin luonne pysyy tietysti samana: tuhoa tai tule tuhotuksi.

Peli koostuu kuuden kentän ryppäistä/vihollisaalloista, jotka voi selvittää haluamassaan järjestyksessä. Tämän jälkeen seuraa 3D-tunneliosuus, joka täytyy selvittää että pääsee seuraavien kuuden kentän kimppuun. Myöhemmin vaiheitten välillä pääsee myös toiseen erikoistehtävään, jossa on jaossa muutamia lisäelämiä. Tämä tehtävä tuo mieleen toisen peliklassikon Thrustin. Aluksen kontrollit ovat samat kuin asteroidsissa, mutta planeetan vetovoima vetää alusta nyt alaspäin.

Ensimmäiset pelikerrat menevät ihaillessa pelin erinomaista teknistä toteutusta. Taustat ovat upeat ja asteroidit mahtavan näköisiä. Huolimatta kuvallisesta brassailusta koko kuvaruudun pelikenttä on pelattavuuden kannalta yllättävänkin selkeä. Räjähdykset miellyttävät silmää, vaikkakin aluksi saa ihailla vain oman aluksen tuhoutumista: asteroidithan vain hajoavat yhä pienemmiksi palasiksi kunnes häviävät.

Tunnelivaiheen 3D-efekti on erittäin vaikuttava, vaikkakaan pelillisesti kyseinen vaihe ei liiemmin innosta, se kun on sarjaa "Ammu, väistä ja ihaile". Toisen erikoistehtävän vesimäinen tausta on myös hienosti toteutettu ja Thrust-muistelo sopii muuhun peliin paremmin kuin 3D-vaihe.

Tuhoutuessaan asteroidit jättävät jälkeensä runsaskätisesti kolikoita, joita keräämällä voi tankata niin suojia kuin itse aluksenkin energiaa. Myös lisäelämiä on jaossa. Asejärjestelmän tehoa voi parantaa samoin kuin moottorin suihkuvoimaa. Kolikoissa oleva tunnus/kirjain muuttuu tietyssä järjestyksessä, joten lievä taktikointi niitä kerätessä on mahdollista. Jos esimerkiksi suojat ovat lopuillaan, kannattaa odottaa S-kirjainta.

Uusi asesysteemi saadaan tuhomalla sitä kuljettava alus ja keräämällä sen vapauttama aseikoni. Erilaisia aseita on kaiken kaikkiaan viisi ja niitä voi käyttää vuorotellen. Aseen tehoa lisäävillä G-kolikoilla voi parantaa uuden aseen tulivoimaa jo silloin, kun kyseinen ase ei vielä ole aktivoitu. Pieni mutta mainio yksityiskohta. Pääaseen lisäksi voi yhtä aikaa olla käytössä kaksi lisäasetta, joista toinen on ohjuskyky.

Kontrollit ovat sujuvat ja älykkäällä suojan käytöllä pelistä pääsee nauttimaan melko nopeasti. Itse asiassa suoja on samalla yksi aluksen vahvimmista aseista: täysi suoja päällä voi hujauttaa melkomoisen härvelin kimppuun ja tuhoa tulee. Kamikaze-hyökkäyksen jälkeen täytyy tosin muistaa kerätä äkkiä muutama S-kolikko.

On turha kuvitellakaan olevansa sosiaalinen eläin tätä peliä pelatessa, tähän pitää uppoutua tosissaan. Mikäli tarkkavaisuus herpaantuu hetkeksikin, aluksia menettää todella sujuvasti. Jokaisella pelikerralla pääsee juuri sopivasti pikku siivun eteenpäin, mikä innostaa. Team 17 -tyyliin peli kommentoi pilotin kykyjä muutamalla sanalla pelin lopussa.

Parantamisen varaakin on. Uudet vaivalla kerätyt aseet eivät aluksi vakuuta. Ilman musiikkia pelatessa pelin äänet ovat aivan liian vaisut ja turruttavat verrattuna muuhun toteutukseen. Kahden nappulan ohjain olisi voitu huomioida: välilyöntinäppäimen harominen asevalikkoon pääsemiseksi kesken kiivaan taiston turhauttaa. Samanaikainen kaksinpeli olisi myös ollut mannaa.

Asteroids on Asteroids vaikka peliä katsoisi miltä kantilta tahansa. Se on Stardustin ainoa merkittävä heikkous: persoonalliseksi peliä ei voi millään kutsua. Silti juuri Asteroids-vaiheet ovat sen vahvinta antia.

Mitä enemmän Stardustia pelaa, sitä enemmän siitä pitää. Aluksi tuntuu kuin olisi joutunut vahingossa keskelle demoviidakkoa, mutta vähitellen pelin hyvä pelattavuus vangitsee ruudun ääreen. Yllätyksiä on riittävästi ja peli pitää erinomaisesti otteessaan.

90