Vanha kehäkettu palaa setvimään dinosaurusten aiheuttamia ongelmia apunaan vauvasaurus. Onko se muka kuuluisan avaruussankarin arvoista toimintaa?
Starfox Adventures on historiallinen peli, sillä pitkään ja hartaasti tehty, kohtuullisen kiivaasti odotettu peli on Xbox-talliin siirtyneen Raren joutsenlaulu Nintendolle, Shigeru Miyamoton tuottamana.
Sankarikettu Fox McCloud ystävineen on palannut vartioimaan Lylat-tähtisysteemiä. Rauhaisaa avaruuseloa on vietetty huimat kahdeksan vuotta ja Starfox-tiimi odottaa uutta seikkailua kuin kahta kuuta nousevaa. Onneksi Lylat-systeemin kaukaisimmalla reunalla olevalta Dinosaurus-planeetalta kuuluu kummia. Vihollismieliset dinosaurusretaleet öykkäröivät ja rikkovat idyllisen planeetan rauhan.
Starfox Adventuresissa avaruusräiskintä on taka-alalla ja zeldamainen zeikkailu pääosassa. Tasohyppelyjä kavahtavat voivat huokaista helpotuksesta: hyppynappia ei ole lainkaan!
Dinojen maassa
Pitkä ja nautittava toimintaseikkailu Dinosaurus-planeetalla alkaa hieman yllättäen Krystalin, Cerinia-planeetan ainoan henkiin jääneen sankarittaren saappaissa. Hänkin on kuullut hätäkutsun Lylatin suunnalta ja ottaa selvää, mitä galaksinkolkkaan kuuluu.
Pian pelaaja saa vanhan, tutun ja turvallisen ketunhännän kainaloon, kun lyhyen, simppelin avaruusilottelun jälkeen Fox laskeutuu Dinosaurus-planeetalle. Juorulehtien sivuilta voimme jo lukea Foxin ja Krystalin kohtaavan myöhemmin, vaikkei ensitapaaminen sujukaan herttasarjojen hehkussa.
Vanhat kehnot siipiveikot Slippy Toad ja Peppy Hare ovat mukana, mutta taistelusta syrjässä. Slippy Toad hääräilee yleisenä neuvonantajana, Peppy Hare karttaspesialistina. Seikkailu jää Foxin ja hänen uuden ystävänsä, kovin koiramaisia elkeitä esittävän pienen vauvadinosauruksen harteille. Eikä tuo pieni, pippurinen pentu ole kuka tahansa vaan aito oikea prinssi, earthwalker-heimon tuleva johtaja Tricky.
Dinojen planeetan asukit muistuttavat meidän aikakirjoissamme aikoja sitten sukupuuttoon kuolleita Telluksen tallaajia. Vastaan astelee niin lyhytkaulaisia kuin pitkäkaulaisia dinoja, mutta myös lennokkaita siipiveikkoja ja kovasti mammuttimaisia snowhorn-heimon jättimurreja. Ne kertovat mielellään Foxille huolistaan ja murheistaan, ja pääseepä sankarimme noiden karvakasojen kyytiinkin.
Planeetta avaruushädässä
Pelin rakenne on selkeä ja suoraviivainen. Juttutuokio planeetan asukkaiden kanssa yleensä paljastaa, mitä pitää tehdä ja minne kannattaa mennä. Jos ohjeistus ei mene kerralla kaaliin, start-nappia painamalla pääsee taukovalikkoon, jossa Slippy ja Peppy jakavat ohjeita ja osviittaa minkä ehtivät. Opastuksesta huolimatta seuraava matkakohde on hetkittäin hukassa tai ainakin kierolla tavalla piilotettuna.
Starfox Adventures tuo mieleen vääjäämättä Zeldan viimeisimmät seikkailut, etenkin Ocarina of Timen, mikä ei sinänsä ole lainkaan hassumpi juttu. Ympärillä hyörivät viholliset lukittuvat tutun oloisesti kuritettaviksi, nyt tosin täysautomaattisesti ilman napin painallusta. Kuvallinen tyyli ja idylliset, kauniit maisemat ovat kuin suoraan Zeldasta lohkaistuja, ja lämmin, jouluinen tunnelma on tavoitettu Ocarina of Timen hengessä.
Vaikka matkan varrella on sekä tummanpuhuvia luolankolkkia että pahaenteisiä vihollisia, synkkyydestä tai kylmästä kyynisyydestä ei ole tietoakaan. Väkivaltaa on juuri sen verran, että hoksottimet pysyvät hereillä, ja sekin vähä väkivalta on kovin sarjakuvamaista, veretöntä.
Kettumaista menoa
Eteen tulevat ongelmat ovat monipuolisia ja tuovat hetkittäin mieleen jopa vanhat kehnot graafiset hiiriklikkausseikkailut. Pääosin puzzlet ovat toiminnallisia ja yksinkertaisia, mutta joskus niiden ratkaisu on melkoisen pähkäilyn takana. Jokainen seinä, kolkka ja kulman taus on käytävä katsomassa ja tarkkaan, sillä muuten eteneminen hyytyy taatusti. Samaa esinettä tai ominaisuutta voi ja kannattaa käyttää sekä uudelleen että uudella tavalla eri tilanteessa. Tuliammuksen ampuminen eriväristen liekkien läpi on hauska idea, vaikkakin osin Zeldasta lainattua.
Söpöseikkailubuumin ja -muodin mukaisesti Foxille on järjestetty oma side-kickinsä. Pienen ja piskuisen Tricky-sauruksen saa keltaisen tapin takaa avautuvan näppärän valikon avulla kuopimaan maata tai esimerkiksi sulattamaan etenemisen esteenä olevan jääseinämän. Joissakin episodeissa Tricky jää kotiin ja Foxin on tultava toimeen omillaan. Trickyn rooli ei ole järin suuri ja herättää epäilyn viime metreillä mukaan ympätystä hahmosta.
Keltatappivalikon alta löytyvät muut mukana kulkevat esineet ja sälä, kuten Trickyn herkkua olevat sienet ja paikallinen scarab-valuutta. Kameraa pannaan kuriin ja nuhteeseen vasemmalla hartianapilla, jota painamalla kuvakulma kääntyy Foxin nenän osoittamaan suuntaan.
Kaikkein kauneimmat maisemat
Starfox Adventures on harvinaislaatuisen kaunis. Se todistaa, että osaavissa käsissä Nintendon pienestä, mutta pippurisesta pelikonsolista saa paljon irti. Poissa ovat karkeat tekstuurit ja tympeät perusvärit, tilalla rikkaat, yksityiskohtaiset näkymät ja vaikuttava, murrettu väripaletti.
Mielikuvitukselliset maisemat ja arkkitehtonisesti upeat rakennukset piirtyvät verkkokalvoille mallikkaasti. Pelikellon kiitäessä yö vaihtuu päiväksi, ja väripaletti liukuu kuin huomaamatta päivän lämmöstä yön viileämpiin sävyihin. Lumihiutaleet leijuvat vaikuttavasti alas taivaalta ja valoefektit ovat silmää hiveleviä.
Dinojen, niin pienten piipertäjien kuin jättiläisen kokoisten turvokkeiden, animaatio on onnistunutta. Varsinkin Foxin ja muiden turrien karvapeitteet ovat ensiluokkaisia. Hienot vesi- sun muut vilkkuvat ja välkkyvät efektit kohentavat tunnelmaa ja kruunaavat tyylikkään ja kuvallisesti rikkeettömän kokonaisuuden. Starfox Adventures on yksi tämän hetken näyttävimmistä peleistä, vaikka mukaan luettaisiin kaikki konsolipelit eri pelialustoilla. Se on ilman muuta komein GameCube-julkaisu.
Klassisvaikutteinen musiikki ei jää mieleen, mutta istuu peliin hyvin. Puhenäyttely saa näppylälaivueen ilmaan alta aikayksikön, mutta onneksi dialogia ei ole taajaan. Kaupanpitäjän käsittämätön kähinä on ilmeistä klassikkoainesta, varsinkin kun sen kuulee sadannenensimmäisen kerran.
Käärmeitä paratiisissa
Starfox Adventures on saanut maailmalla ristiriitaisen vastaanoton. Japanilaisen Famitsu-lehden arvostelijoista yksi vannoi sen nimeen, toinen piti sitä keskinkertaisena tuotoksena.
Pelin saama kritiikki on tietyllä tavalla ansaittua. Välillä eteneminen on turhan leppoista ja suoraviivaista ja ongelmat ratkeavat liiankin helposti. Joskus taas ratkaisun avain on piilotettu epäreilusti jonnekin takavasemmalle. Tulipallolla aktivoitava kytkin voi olla sellaisessa katonkohdassa, josta sitä ei alkuun huomaa. Kerran pimeän huoneen arvoituksen ratkaisuun tarvittava tynnyri oli piilotettu parin ketunkuseman päähän pimeän seinänkolon kätköihin.
Alkumatkan umpityperään tynnyrinkuljetteluun tottuu nopeasti, ja lisäksi mukaan karttuvat vermeet ja vempaimet sutjakoittavat pelattavuutta. Toisaalta taistelusauvan eli staffin erikoisominaisuuksia, kuten vaikkapa korkealle lennättävää salamakykyä voi ja saa käyttää ainoastaan tarkoin määritellyissä kohteissa, jotka tunnistaa maassa hehkuvista jäljistä. Vihollisten kanssa taistelu on suoraviivaista mättöä kunhan ensimmäisen iskun saa ajoitettua kohdalleen. Perinteisistä ratkaisuista huolimatta pelattavuus on sujuvaa, ja kyseiset ominaisuudet ja omituisuudet saavat Starfoxin tuntumaan pikemminkin nostalgiselta kuin vanhahtavalta.
Avaruusräiskintäjaksot jäävät pelin ainoaksi todelliseksi pettymykseksi. Ne ovat lyhyitä, ja niistä puuttuu aiempien Starfoxien huima ja hulvaton ilottelu. Räiskintä jää myös oudon irralliseksi itse tarinasta, ja varsinkin alun osuudet ovat pelisuunnittelultaan ponnettomia ja yllätyksettömiä. Planeetalle laskeutuakseen pelaajan on lennettävä muutaman kultaisen rinkulan läpi ja sillä sipuli.
Jo joutui armas aika
Starfox Adventures on pitkähkö peli, mutta tekemistä piisaa jokaiselle pelikerralle. Ohjain pysyy tanakasti tassussa illasta aamuyöhön, sillä vaihtelua ja yllätyksiä on matkan varrella riittävästi. Eteneminen hyytyy säännöllisin väliajoin mukavaksi pähkäilyksi, vaikka ratkaisun avaimet ovat useimmiten kiduttavan lähellä.
Starfox Adventures on puutteistaan ja onnahduksistaan huolimatta hyvä lopetus Nintendon ja Raren vuosien yhteistyölle. On mielenkiintoista nähdä, muuttuuko Raren pelien henki tuoreen omistajavaihdoksen myötä.
Peliarvostelua ei pitäisi sitoa aikaan ja paikkaan, mutta Starfox Adventuresin suhteen on pakko tehdä poikkeus: Se on mitä maittavin peli joulupyhien puhteeksi. Parasta Starfox Adventuresissa on sen leppoisa ja viipyilevä tunnelma. Auvoisa ja idyllinen Dinosaurus-planeetta on ihan oikeasti pelastamisen arvoinen paikka. Jos valoisa, idyllinen, jouluinen, lämminhenkinen ja perinteinen seikkailu kiinnostaa, ota ohjain kouraasi ja lennä dinojen planeetalle.
90
