Nintendon, konsolimaailman innovatiivisimman pelitalon, yksi nerokkaimpia oivalluksia oli lisätä pelipalikoihin erilaisia lisäpiirejä jo kasibitti-Nintendon kulta-aikoina. Kuva- ja ääniominaisuudet kehittyivät kuin taikaiskusta peli peliltä, tai tarkemmin sanottuna Mario Mariolta.
Samaista ideaa kokeiltiin myös Super Nintendo (SNES) -peleissä. Innovaation takana oli aikoinaan Amigalle teknisesti vaikuttavia 3D-pelejä tehtaillut, englantilainen Argonaut Software. Idea oli yksinkertainen: jokaisen myydyn pelipalikan sisällä oli SuperFx-3D-piiri.
Argonautin ja Nintendon yhteistyön hedelmä Starfox (aka Starwing) julkaistiin alkuvuodesta 1993. Se oli kaikkien aikojen ensimmäinen konsoleille ilmestynyt, vektorigrafiikkaa hyödyntänyt 3D-räiskintä. Hyppy sivulta seurattavan shoot'em-upin perusräiskinnästä suoraan päälle vyöryvien vihollisten eliminoimiseen oli huima, mikä yhdistettynä hauskoihin kenttiin ja kekseliääseen pelisuunnitteluun teki Starfoxista hitin. Sega seurasi hieman myöhemmin Nintendon esimerkkiä ja julkaisi Virtua Racing -pelipalikan (Megadrive) vastaavanlaisella 3D-piirillä varustettuna.
Starfox oli 3D-grafiikasta huolimatta suht yksinkertainen räiskintä. Maisemat etenivät "raiteilla", pelaaja liikutteli alustaan kuvaruudulla väistellen ja ampuen vastaan tulevia vihollisia. Kentäntekijät eivät onneksi pidätelleet mielikuvituksen rientoa, sillä vastaan tuli jos jonkinlaista vihollisalusta, erikoisia palikkamuodostelmia ja kerrostalon kokoisia loppuköriläitä. Valittavana oli kolme eri reittiä läpi galaksin.
Hartaasti odotettu SNES-jatko-osa ei nähnyt koskaan päivänvaloa. Seuraava Fox McCloud -räiskintä Starfox 64 (aka Lylat Wars) ilmestyi lopulta Nintendo 64 -konsolille vuonna 1997. Tällä kertaa peli oli kokonaan Nintendon omaa käsialaa, ja kehitystyö eteni tiukasti Shigeru Miyamoton valvonnassa. Grafiikka oli edeltäjäänsä loistokkaampaa ja rakenne oli sekin aiempaa mielenkiintoisempi. Seikkailua ei enää jaettu kolmeen eri vaikeustason reittiin, vaan tiettyjen tehtävien ja ongelmien oikea-aikainen ja -oppinen ratkaisu vei kohti uusia maisemia ja planeettoja.
Vaihtelua oli aiempaa enemmän. Pelaaja pääsi muun muassa vikkelän maanmönkijän ja hitaamman sukellusveneen hanikoihin. Uutta olivat myös vapaan 3D-huiskinnan episodit, joissa koettiin dogfight-rämisyttelyn hekumahetkiä. Siipiveikot olivat taajaan hätää kärsimässä ja heitäkin piti ehtiä auttamaan siinä sivussa.
Starfox 64 on tänäkin päivänä pelattuna nautittava, vaihteleva ja mukavan simppeli avaruusräiskintä, jota hauska ja yllättävä kenttäsuunnittelu kannattelee edelleen. Maanmönkijäisen kyydissä olo on hauskempaa kuin muistinkaan. Pilvenpiirtäjät kaatuvat päälle, ja taivaalta satavan avaruusromun nostattama pöly peittää hetkeksi näkyvyyden. Tunnelma on parhaimmillaan ihanan kaoottinen.
Raren Starfox Adventures on kiistatta kuin kokonaan eri muotista tehty. Selitys siihen on looginen: se oli alunperin Starfox-tematiikasta irrallinen seikkailupeli, jonka sankariksi Nintendo kaikessa viisaudessaan keksi istuttaa Fox McCloudin. Strategia oli bisnestaloudellisesti onnistunut, sillä Starfox Adventures napsahti ilmestyessään Japanin myyntilistan kärkeen.
Starfox 64:sta pelatessa alkaa väkisinkin kaivata reilua, rehellistä ja hillittömällä kenttäsuunnittelulla varustettua avaruusräiskintää. Onneksi Starfox-pelisarjan ihka aitoa ja oikeaa uutta tulemista ei tarvitse odottaa kauan. Nintendo on jo lyönyt hynttyyt yhteen Namcon kanssa, ja luvassa on mitä ilmeisimmin maittavaa, muhevaa kolikkopeli- ja Gamecube-rytinää...
