State of Emergency (PS2) – Väkeä kuin pipoa

Toimintapeli State of Emergencya hehkutetaan väkivaltaiseksi ja Grand Theft Auton tekijöiden uutukaiseksi. Väitteistä vain toinen on totta.

2030-luvulla valtiot ovat historiaa ja luonnonvaroja säälimättömästi riistävä Korporaatio kukoistaa tavallisten pulliaisten kustannuksella. Mellakat ja mielenosoitukset pidetään kurissa väkivaltaisten turvallisuusjoukkojen voimalla, kunnes vuonna 2035 vastarintaliike Vapaus tekee ensimmäiset iskunsa ostarimellakan suojissa. Korporaatio julistaa poikkeustilan ja raskaasti aseistautuneet kuolemanpartiot valtaavat kadut.

State of Emergencyn erikoisuus ovat huikeat ihmismassat. Vinhasti vipeltävän väkijoukon jokainen jäsen on mallinnettu erikseen ja parhaimmillaan satapäiset poppoot ovat vaikuttavan näköisiä.

Pelissä on tarkoituksena hakata ja tappaa väkeä keskellä mellakkaa. Riehujien käyttäytymismallit on nähty noin kolmessa sekunnissa, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koko lössi ravaa samaa tahtia. Lisäksi karikatyyrimäisten ja kulmikkaiden ihmisten liikkeet ovat konemaisia. Yksittäisiä koheltajia ei ehdi seurata pitkään, joten väen määrä korvaa laadun.

Hakkaa päälle

Perusiskuja yhdistellään lyhyiksi liikesarjoiksi ja erikoisniitillä viholliset kaatuvat hetkeksi kanveesiin. Agentit osaavat myös heitto- ja kuristustyyppisiä tappoliikkeitä, taklaus onnistuu lyhyen juoksuspurtin jälkeen.

Käsirysyihin osallistuu parhaimmillaan tusinoittain vihollisia. Tilanteet pysyvät hallussa helposti, sillä iskujen välillä hyökkäyssuunta vaihtuu vaivatta. Taistelumekaniikka on yksinkertainen, useimmiten pelkkä rivakka rämpyttäminen riittää. Tosin parinkymmenen vihollisen kanssa telmiessä monimutkainen systeemi olisi vain tiellä.

Toiminnan todellinen tärppi on poimintanäppäin, jolla napataan maassa lojuvia esineitä ja aseita. Roskapönttö heitetään, poliisipampulla lyödään, uzilla ammutaan, mutta tuhdeinta tuhoa syntyy raketin- ja kranaatinheittimillä. Erilaisia lyömä- ja tuliaseita on läjäpäin.

Revolution-juonimoodissa sabotaasitehtävät haetaan nyrkki-kuviolla merkatuilta Vapauden aluepäälliköiltä. Suunnistusta avittaa nuoli, joka osoittaa lähimmän pomon suuntaan. Kansannousun alkumetreillä Vapauden agentit hoitavat tehtäviä tiukassa järjestyksessä, mutta myöhemmin päälliköitä on useita samalla alueella. Keikkoja on jopa 175 erilaista, mutta suurin osa suoraviivaisista operaatioista hoituu parissa minuutissa.

Tehtävillä on selkeä kaavaa: mennään paikkaan X ja pätkitään jengejä tai Korporaation korstoja turpiin. Suojelu-, räjäytys- ja takaa-ajoteemat tuovat pientä vaihtelua uraputkeen. Yksioikoiset tehtävät eivät liiemmin kiusaa, sillä rähinöinti ja kaaos ovat mellakkaväkivallan pääasioita.

Vapaus ja kuolema

Suurten ihmisjoukkojen ja tehokkaiden tuliaseiden myötä hurmetta roiskuu splatterleffojen tahtiin. Kun suurpiirteisesti sihtaavat Korporaation köriläät ja Vapauden agentit levittävät kuumaa lyijyä, mellakoivia sivullisia kaatuu kuin heinää. Häiriintynyttä hihittelyä aiheuttaa myös maassa lojuvien ihmisten ruhjominen.

Satapäisten ihmisjoukkojen keskellä taistelemista siivittävät nopea tekno ja raskas rokki. Lakoavat sivulliset, särkyvät näyteikkunat, räjähtävät autot ja mustapukuisten turvamiesten tylyt komennot luovat tiiviin tunnelman.

Taistelut sujuvat muuten mainiosti, mutta kiinteän etäisyyden päässä roikkuva kamera on liian jäykkä. Pakotilanteissa perässä ryntäävää sopulilaumaa joutuu harventamaan sokkona, sillä juoksun aikana laiskaa kameraa ei voi keskittää sankarin taakse.

Hulvattomassa Kaos-moodissa keskitytään puhtaasti hävityksen ja kauhistuksen levittämiseen. Korporaatiojoukkojen niittaamisen ohella rikotaan ikkunoita ja räjäytetään vaihtelevia kohteita, mutta siviilien teurastamisesta rankaistaan pistevähennyksillä. Jokainen tuhotoimenpide tuottaa pinkan pisteitä ja parhaat tulokset tallennetaan ennätyslistalle. Last Clone Standing -moodissa sivulliset kykkivät kotonaan ja kaduilla hortoilee Korporaation kyborgiklooneja.

Vaikka väkivaltaa riittää, pelin tehnyt Vis Entertainment on aikaisemmin kunnostautunut kiltemmillä The Powepuff Girls ja Tom & Jerry -lisenssipeleillä. State of Emergency on pohjimmiltaan onnistuneesti modernisoitu 80-luvun mätkintäseikkailu. Se on parhaimmillaan pienissä annoksissa, sillä pidemmän päälle lähes tauoton luukuttaminen puuduttaa.

82