Suurin osa meistä rumemman sukupuolen pelaajista on pikkupoikana käynyt toisen maailmansodan uusiksi pikkusotilaiden ja pienoismallien kanssa. Korkeajännityksestä opittujen sodan ratkaisutaisteluiden rekonstruointi vaati mielikuvitusta, kun tyynyt, huovat ja huonekalut muuttuivat Normandian rannoiksi ja hiekkalaatikko El Alameiniksi. "Donnerwetter", huutaa 1:72-mittakaavan konkari nähdessään Steel Panthersin ja luopuu viimeinkin Airfix-kokoelmastaan.
SSI:n strategiapeli Panzer General SVGA-grafiikkoineen ja roolipelimäisine elementteineen oli jättimenestys, ja SSI on läksynsä oppinut. Strategiapelien käsitteen Gary Grigsbyn suunnittelema Steel Panthers on taktisen mittakaavan vuoropohjainen sotastrategia, joka on kuin virtuaaliversio lapsuuden taistelutantereista (mutta ilman Tuomiopäivän asetta, miehiä niellyttä "pölynimuria").
The Miracle of Kannas
Steel Panthersiin on vaatimattomasti kasattu koko toisen maailmansodan maataistelut kaikkien merkittävien osapuolten näkövinkkelistä Euroopassa, Afrikassa ja Tyynellämerellä. Saksan, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen lisäksi komentamaan pääsee myös pienempien maiden armeijoita, kuten Suomen tai Norjan. Mittakaava on taktinen, eli kentällä liikutetaan yksittäisiä tankkeja sekä jalkaväkeä pieninä joukkueina. Suuri sota käsitellään maanläheisesti pienellä alueella ja lyhyinä yksittäisinä taisteluina.
Steel Panthersista löytyy niin valmiita yksittäisiä taisteluita, skenaarioita tyyliin Ranskan läpiajo 1940, kuin mahdollisuus pelata koko sota läpi valtavana jättikampanjana satunnaistaisteluineen. Roolipelin makua antavat skeenarioissa ja jättikampanjassa valittavat ydinjoukot, jotka pysyvät mukana taistelusta toiseen ja menestyksestä riippuen keräävät kokemusta. Lisäksi jokaista yksittäistä taistelua varten saa vaihtelevan määrän tukijoukkoja, jotka eivät siirry seuraavaan taisteluun.
Pelattava ei lopu valmiisiin taisteluihin. Taistelugeneraattorille syötetään mitkä maat taistelevat, millä kalustolla, missä maastossa ja millaisessa tehtävässä, ja kone rakentaa uuden sattumanvaraisen tehtävän. SSI:n vastustuksesta huolimatta Grigsby sai tungettua mukaan tehtäväeditorin, jolla kaiken aina maastoa myöten saa muokattua makunsa mukaan. Editoria toivottavasti päivitetään jatkossa, koska tällaisenaan siinä on muutamia älyttömyyksiä ja toimivuuskin on kovin epävarmaa.
The Raate Road
Grigsbyn tassunjälki näkyy Steel Panthersissa: kaikki vähänkin merkittävät ja harvinaisemmatkin maasodassa käytetyt aseet on mallinnettu. Esimerkiksi suomalainen jalkaväki siirtyy taisteluun Saab-kuorma-autoilla, ampuu Lahti-konekivääreillä ja tuhoaa tankit kasapanoksilla. Jokaisesta yksiköstä kerrotaan sen aseistus, nopeus, panssarointi, kokemus, moraali, ammusten räjähdys- ja läpäisykyky sekä kantama. Vähänkään aiheesta kiinnostunut uppoutuu herkästi plaraamaan aseluetteloiden valtavaa tietomäärää kuvineen.
Taistelusysteemi näyttää ensisilmäyksellä kauniilla grafiikalla kuorrutetulta perinteiseltä heksapohjaiselta strategialta. Vanhanaikaisuudesta ei silti ole tietoakaan, sillä vuorojen eteneminen poikkeaa radikaalisti tavanomaisesta tuli- ja liikkumisvaiheisiin jaetusta tyylistä. Teräspanttereissa vuoro etenee huomattavasti yksinkertaisemmin. Vuoron alussa tykistö ja lentokoneet iskevät edellisillä vuoroilla annettuihin kohteisiin, tarkkuuden riippuessa siitä, onko kohteita antavalla yksiköllä näköyhteyttä kohteeseen ja onko kyseinen yksikkö joutunut taistelukosketukseen. Tämän jälkeen seuraa itse käskytys, jossa liikkuminen, kohteiden määrittely ja ampuminen on kaikki sulautettu samaan vaiheeseen.
Otetaanpa esimerkki. Kranaatinheitin ampuu savupanoksen tankin ja hyökkäävän sissiryhmän väliin, sissit siirtyvät savun suojassa tankin taakse, räjäyttävät kasapanoksen ja juoksevat takaisin maaston suojaan. Läheinen kk-pesäke pitää naapurin matalana, jottei sissejä lahdata matkalla.
Vielä paremmaksi systeemin tekee se, ettei yhtä yksikköä tarvitse liikuttaa kokonaan kerralla, vaan eri yksiköt voidaan laittaa vuoronperään liikkumaan vaikka vain muutaman metrin kerrallaan. Taistelu etenee huomattavasti tavallista aidomman tuntuisesti. Pienenä pettymyksenä vastapuolet joutuvat kuitenkin siirtämään joukkojaan vuoronperään: samanaikainen käskyttäminen olisi tehnyt systeemistä vieläkin paremman.
Osumiseen vaikuttaa moni asia. Täysillä kaahaavan tankin osumatarkkuus ei tietenkään ole sama kuin asemastaan pitkään samaa kohdetta seuranneella tankilla, ja liikkuvaan maaliin on vaikeampi osua. Yksikön reagointietäisyyttä muuttamalla voi rakentaa väijytyksiä, jolloin ammutaan vasta kun vihollisen virtuaalisilmänmunat näkyvät, sen sijaan että räiskitään jo kilometrin päästä. Tottakai vihollisen pitää näkyäkin, ja Line-of-Sightiin vaikuttaa liikkumisen ja maaston lisäksi esimerkiksi räjähdysten aiheuttama savu, tulipalot ja jopa aseiden laukomisesta syntyvä savu.
Ajoneuvoja ammuttaessa otetaan huomioon etäisyys, aseen kaliiberi, ammuksen teho ja mistä suunnasta tankkiin osuu. Esimerkiksi alkupään saksalaistankit saavat paukutella T-34:sta edestäpäin niin paljon kuin lystää ja ammukset vaan kimpoilevat, mutta kun kiertää sen taakse, on ainakin jonkinnäköiset mahdollisuudet tappoon. Saksalaisten 88-millisen IT-tykin legendaarisen maineen syy selviä todella kouriintuntuvasti.
Otanhan minä jalustan
On aika luonnollista että sotilaiden taisteluhalu tippuu jos joku ampuu kohti, jos viereinen tankki räjähtää tai jos ympärillä oleva metsä on ilmiliekeissä. Taistelumoraalin tippuessa yksiköiden kyky toimia heikkenee tai lamaantuu täysin, pahimmillaan miehet jättävät aseensa ja lähtevät pakosalle.
Joukkojen moraaliin ja tehokkuuteen vaikuttaa myös sen komentajan kyvyt, sillä upseerit voivat yrittää palauttaa kovia kokeneiden joukkojen taistelutahtoa. Jopa jokaisella ryhmällä on ryhmänjohtajansa. Taisteluiden edetessä sekä upseerit että miehistö parantavat osaamistaan kasvaneen kokemuksen myötä, ja heidän tapoistaan pidetään kirjaa.
Eri maiden sotilaat eivät suinkaan taistele samalla innolla. Japanilaiset eivät antaudu tai pakene koskaan, kun taas venäläisten moraali rapistuu pienimmistäkin takaiskuista. Aikakin vaikuttaa, joten vuoden 1940 kovatahtoinen saksalainen on vuonna 1945 korvattu heikkohermoisilla vanhuksilla ja koulupojilla. Aikaa myöten myös aseet muuttuvat tehokkaammiksi, joten sodan alun tankit ovat aivan eri vehkeitä kuin sodan lopun teräshirviöt. Voimme paukuttaa muuten rintaa sillä, että suomalaiset suksijoukot ovat pelin ylivoimaisesti taitavinta jalkaväkeä: yksi fenno vastaa pelissä vähintään kymmentä ryssää.
Ei saa jäädä tuleen makaamaan
Monimutkaiselta kuulostava taistelusysteemi on lähes yhtä helppo hallita kuin Command & Conquer, kiitos näppärän käyttöliittymän, jossa kaikki komennot ovat selkeästi ruudun laidassa. Syytä onkin, koska mukana tuleva manuaali on sekava, osittain puutteellinen ja käy läpi pelin toiminnot turhan ylimalkaisesti. Osan joukoista voi laittaa joko kokonaan tai väliaikaisesti tietokoneen ohjaukseen, jos haluaa itse ottaa vaikka vain yhden joukkueen komennettavaksi.
Strategiapeliksi Steel Panthers on harvinaisen messevän näköinen ja -kuuloinen. Eri aseet päästävät erilaisia aidon kuuloisia ääniä, tankit näyttävät tankeilta eivätkä symboleilta, niiden tornit kääntyvät, ammukset pölähtelevät maastossa ja taistelukenttä muuttuu tuliseksi ja savuiseksi kraaterihelvetiksi.
Kovin paljon moitittavaa en kaivelemallakaan löydä. Tekoäly pätkii välillä kun kone ampuu vieressä olevan tankin sijasta mieluummin kilometrin päässä olevaa jalkaväkeä. Illuusion vastuksesta kone silti antaa ja osaa sentään käyttää maastoa, tehdä kunnon väijytyksiä ja toimia tilanteeseen nähden uskottavasti. Suurin puute lienee tankkien kykenemättömyys rynnäköidä kunnolla jalkaväkeä vastaan.
Talvi- ja jatkosodan pelaamista haittaa se, että sen voi käydä vain erillisinä, itsetehtyinä taisteluina. Ongelma on myös se, että Suomen käytettävissä oleva kalusto on turhan niukka: pelkät Renault-35:t tankkeina ja lentokoneita ei laisinkaan. Pantteriin kuitenkin varmasti tulee leegio editoreita, jolla virheen saanee korjattua.
Pikkuasioista on kuitenkin turha niuhottaa kun peli muuten on niin tasapainoinen yhdistelmä näyttävyyttä, historiallista tarkkuutta ja helposti hallittavaa pelattavuutta. Olen pitkään odotellut tällaista pienessä mittakaavassa toista maailmansotaa käsittelevää strategiapeliä. Steel Panthers täyttää aukon mainiosti, eikä jätä juuri mitään toivomisen varaa. Toivottavasti Grigsby innostuu tekemään samalla enginellä pelin modernista sodankäynnistä.
Mikäli historia toistaa itseään, Grigsby julkaisee peliin tasaisesti päivityksiä. V.1.1.:n mukana on lukuisten bugikorjauksien lisäksi hyvät taulukot pelin kalustosta.
93
