Rullalautailu on kokonaan oma alakulttuurinsa, johon liittyy kaikki musiikista pukeutumiseen ja slangisanastosta lajin tähtien palvomiseen. Puhumattakaan kaikesta siitä vaivasta ja rakkaudesta, mikä ollaan valmiita tuhlaamaan täsmälleen itselleen sopivaan rullalautaan. Nyt Electronic Arts tuo rullalautailun myös PlayStationiin.
Älkää minulta kysykö, mitä Street Sk8erin nimen "8" merkitsee. Se lienee joku sisäpiirin vitsi, joka ei meille lajia tuntemattomille aukene. Siitä huolimatta Street Sk8eria pelaa ilokseen myös sellainen, joka ei ole lautaan eläessään koskenutkaan. Pelattavuus on kohdallaan. Lisäksi Street Sk8er on niin hip, cool, katu-uskottava ja klubikelpoinen, että se menee jo melkein kliseen puolelle.
Alussa valittavana on neljä erilaisilla ominaisuuksilla lautailevaa hahmoa ja myöhemmin voi ansaita neljä lisää. Skeittaajien tyylit vaihtelevat perinteisestä goofyyn. Koska rullalautailussa ei ole kyse vain urheilusta, vaan myös tyylistä, tarjolla on parikymmentä erilaista lautaa, jotka on koristeltu Powell Skateboardsin aidoilla dekkigrafiikoilla. Myös lautailijan asun väriä voi muuttaa. Nämä ovat täysin kosmeettisia yksityiskohtia, joilla ei ole vaikutusta pelituntumaan.
Peli jakautuu kahteen osuuteen, joita kumpaakin joutuu jokaisessa kaupunkiradassa harrastamaan. Ensin on tavallinen ajopeli, jossa vauhti ja törmäilyn välttäminen ratkaisevat. Välillä on temppuosuuksia kuten half-pipejä ja ramppeja. Pelin kolme kaupunkia ovat New York, Los Angeles ja Tokio. Kolmen perusradan lisäksi voi avata myös pari bonusrataa.
Kolme perusrataa ei tosiaankaan ole valtavan paljoa. Mutta Street Sk8erin idea ei olekaan vain kaahata ratoja läpi mahdollisimman nopeasti. Kun pelaaminen onnistuu poikkeuksellisen hyvin, aukenee uusia ajoreittejä, joiden varrella on vaikkapa uusia ramppeja.
Temppu ja sen nimi
Yksinpelissä on kaksi moodia: Free Style ja Street Tour. Free Stylessä voi harjoitella rataa ja kikkoja rauhassa ja hioa tekniikkaa äärimmilleen. Kun homma on hanskassa, kannattaa valita Street Tour ja yrittää selvitä ensimmäisestä radasta kunnialla. Eteenpäin ei pääse ennen kuin tietty pisteraja on ylitetty.
Helppo peli Street Sk8er ei ole. Parin harjoittelukerran jälkeen omasta mielestäni peli meni ihan hyvin, mutta kokoon sain vain noin 7 000 pistettä 13 000:sta vaaditusta. Pian tajusin, että vika oli taktiikassani: tempuista ne pisteet tulevat, eivätkä nopeudesta. Mitä komeampi ilmalento ja mitä monimutkaisempi kikka, sitä enemmän pisteitä ropsahtaa. Myös jokainen vastaantuleva metallikaide kannattaa käyttää hyödykseen. Mitä pidemmän matkaa kaiteen päällä pystyy liukumaan, sen paremmat pisteet. Törmäämisestä ja laudalta putoamisesta sakotetaan 300 bojoa.
Street Sk8er osaa peräti kaksisataa hassunnimistä temppua. Listaan kuuluvat kaikenlaiset olliet, bonelessit, slidit, street airit, wheeliat, 50/50:t, casperit, handstandit, pogot ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Onneksi nimiä ei tarvitse tuntea tai ymmärtää, eikä pelinautinto muutenkaan vaadi lajin terminologian tuntemista. Riittää, että oppii oikeat näppäinyhdistelmät. Todellinen taituri yhdistää kaksi temppua samaan ilmalentoon ja saa erikoispisteet.
Pelin kamera seuraa hahmoa taitavasti. Varsinkin korkeissa hypyissä kamerakulmat tuovat lisää peli-iloa ja jakavat onnistumisen riemua. Street Sk8erissa on ilmava fiilis. Hypyt ovat liioiteltuja, mutta eihän peli simulaatio väitä olevansakaan.
Edellisen kisan voi katsoa pikauusintana. Uusintaa voi hidastaa tai sen voi pysäyttää kokonaan. Luulisi, että melkein samalla vaivalla mukaan olisi saanut myös mahdollisuuden kelata uusintaa taakse- ja eteenpäin, mutta nyt moinen ei onnistu.
Rock'n'roll
Street Sk8erin musiikki on sellaista kuin pitääkin. Tekno ei ole nyt in, vaan pelissä jyräävät yleensä sähkökitarat ja laulaja, tai paremminkin huutaja. Biisit ovat rankkaa jyräystä ja niissä on fiilikseen sopiva vauhdin tuntu. Tyylilaji olisi kai jotain akselilla rock-punk-ska-grunge hieman kappaleesta riippuen.
Bändit tulevat Epitaphilta ja Capitol Recordsilta. Mainittakoon tässä nimetkin, jotka eivät suoraan sanoen minulle kerro mitään: I Against I, All, Gas Huffer, H20, Less Than Jake, The Pietasters, Spastina Mosh, Straight Faced ja Weston. Koska musassa on meininki kohdallaan, mahdollisuus kuunnella biisit erikseen olisi ollut tervetullut lisä.
Samojen, melko vähien ratojen jatkuva hiominen voi jossakin vaiheessa alkaa kyllästyttää ainakin meitä, joista täydellisyyden tavoittelu on vain turhaa stressin kerjäämistä. Samoin voidaan ihmetellä, viitsiikö joku 170 löydetyn erikoisliikkeen jälkeen etsiä vielä niitä 30 jonnekin kätkettyä kikkaa.
Muuten Street Sk8er on tervetullut lisä PlayStation-pelien joukkoon. Tekninen toteutus on taidokas, joskaan se ei mullista yhtään mitään. Street Sk8erissa on myös pelaamisen iloa ja varsinkin fiilistä keskivertoa enemmän. Ja mikä parasta, vaikka kuinka töpeksisi, luunmurtumien, veristen rupien ja aivotärähdyksen vaaraa ei ole.
84
