Rullalautailu on pitkällistä harjoittelua vaativa laji. Electronic Artsin Street Skater 2:ssa meno on jo ensiyrittämällä kovaa ja hypyt korkeita.
Reilu vuosi sitten julkaistu Street Skater antoi lähtölaukauksen muillekin rullalautapeleille. Lajityyppi on yllättävän suosittu, paljolti Neversoftin Tony Hawk's Skateboardingin ansiosta.
Electronic Artsin Street Skater 2 ottaa rullalautailuun arcademaisen kevyen asenteen. Kova vauhti, korkeat ilmalennot ja huimat temput ovat avainasemassa, eikä aloituskynnykseen kompastu kukaan. Jo ensiyrittämällä, nappeja summittaisesti painelemalla saa aikaan näyttäviä liikkeitä ja kaatumisia oppii välttämään nopeasti.
Yksinpelimuotoja on kaksi. Freestyle on vapaata harjoittelua millä tahansa kentällä ja competition-moodi on koko pelin ydin. Siinä tavoitteena on ehtiä kentän alusta loppuun tietyssä ajassa, ohittaen aina välillä lisäaikaa antavia tarkistuspisteitä. Kentissä on myös läpäisyyn vaadittava pisteraja, joka pitää ylittää tekemällä erilaisia temppuja ja temppuyhdistelmiä.
Menestyminen vaatii tasapainottelua tempputehtailun ja eteenpäin kiirehtimisen välillä. Jos jää liian kauaksi aikaa tahkoamaan samaa paikkaa, ei välttämättä ehdi ajoissa seuraavalle tarkistuspisteelle ja liian nopea eteneminen ei taas kartuta tarpeeksi pistetiliä.
Opi pisteiden kautta
Menestyksen myötä pelaaja saa taitopisteitä, jotka voi jakaa pelihahmoille erilaisten kykyjen, kuten nopeuden tai hyppyvoiman kesken. Hahmoja voi kehittää hieman roolipelimäisesti haluamaansa suuntaan, mikä toimii hyvin. Lisääntyneen vauhdin ja ponnistusvoiman myötä vaikeimpien liikkeiden tekeminen on entistä helpompaa ja näyttävämpää. Pelaaminenkin on näin hauskempaa.
Street Skater 2 tukee linkkikaapelia, joten perinteisen jaetun ruudun kaksinpelin lisäksi pelisessioihin voi osallistua parhaimmillaan neljä pelaajaa. Kavereita ei tosin moninpelin takia kannata vaivata, sillä pelivaihtoehtoja on vain muutama ja nekin tylsiä. Pistekilpailun lisäksi on vain typerä pool duel -moodi, jossa skeitataan pyöreäpohjaista uima-allasta muistuttavassa poolissa ja rikotaan mahdollisimman paljon laatikoita. Kaiken kukkuraksi ruudunpäivitys horjuu välillä pahasti.
Street Skater 2:n suurin valttikortti on sen helppo ja toimiva rataeditori. Sillä pystyy nopeasti ja vaivattomasti suunnittelemaan mieleisensä skeittihallin, jossa vain alueen koko on määrätty ennalta. Omilla radoilla skeittaaminen on pelin parasta antia.
Valmiita kenttiä on yhteensä viisi ja näiden lisäksi on vielä saman verran pienempia bonustasoja, jotka ovat yleensä yksittäisiä ramppeja tai pooleja. Kentät sijoittuvat ympäri maailmaa San Franciscosta Moskovaan ja ovat kautta linjan monipuolisesti suunniteltuja.
Vaihtoehtoisia reittejä löytyy kivasti ja laajoihin alueisiin mahtuu paljon tutkittavaa. Vauhtia on tosin välillä hieman liikaa. Erilaisia hyppyreitä, kaiteita, reunoja ja ramppeja tulee eteen sellaisella vauhdilla, ettei liikkeitä tahdo ehtiä miettiä tarpeeksi etukäteen, mikä ei oikein lyö kättä lajin hengen kanssa.
Ilmassa kasvavat pisteet
Liikevalikoima kattaa kiitettävän määrän erilaisia temppuja, mutta käytännössä vain kourallista tulee käytettyä. Pistetili karttuu hieman liian helposti spinnaamalla, eli pyörimällä ympäri mahdollisimman monta kertaa ilmalentojen aikana. Muista liikkeistä saa pisteitä huomattavasti vähemmän. Tästä pieni miinus, sillä juuri monimutkaisten ja mielikuvituksellisten temppuyhdistelmien tekeminen rullalautapeleissä eniten viehättää.
Hieman häiritsee myös se, että tietokone auttaa pelaajaa melko tuntuvasti tempuissa. Pitkien ilmalentojen aikana voi tehdä mitä tahansa, kunhan vain päästää napit irti vähän ennen alastuloa, jolloin kone suoristaa automaattisesti hahmon oikeaan kulmaan. Ehkä juuri tästä tai ajoittain tökkivästä kamerasta johtuen meno ei tunnu niin sulavalta ja vapaalta kuin pitäisi. Kuvakulma ei nimittäin pysy jatkuvasti hahmon takana, vaan saattaa heilahtaa välillä takaviistoon, mikä haittaa tasapainottelua vaativissa tempuissa.
Riippuvuus ei iske
Hahmot ovat hieman pelkistettyjä, mutta näyttävät tarpeeksi hyviltä ja ympäristöt ovat nätin yksityiskohtaisia. Ruudunpäivitys saisi sen sijaan olla paikoin sulavampaa, sillä ajoittain hahmojen animointi tahmaa inhottavasti yksinpelissäkin.
Taustalla kuuluu tyypillistä punk-sävytteistä rokkia, joka istuu menoon ihan kivasti. Yli 10 bändin joukossa on sellaisia nimiä kuten Ministry, Deftones ja Citizen King. Muista äänistä mieleen jää lyhyitä huudahduksia viljelevä tyhjäpäinen kuuluttaja, joka ärsyttää niin kuin selostajat tällaisissa peleissä yleensä.
Street Skater 2:ssa ei ole mitään suurempaa vikaa, muttei toisaalta suurempaa koukkuakaan. Se ei ole yhtä hauska ja addiktiivinen kuin Tony Hawk's Skateboarding, eikä siinä ole samanlaista skeittailun fiilistä kuin Thrasher: Skate & Destroyssa. Muutaman illan ajanvietteenä se toimii kuitenkin ihan hyvin.
78
