Strider – Konkarin paluu

Minäkin haluan ninjaksi: katossa roikkuminen helpottaa pyykkikasojen ohittamista.

Capcomin vuoden 1989 kolikkopeli Strider ei ole ollut mikään suurten massojen lemmikki, mutta minä ja kolme muuta kaveriani muistelemme peliä yhä lämmöllä Amiga-käännöksen ansiosta. 2D-tasoloikkaa ja miekkamätkettä sekoittava Strider saa uusversion, joka lisää yhtälöön metroidmaista tutkimusmatkailua ja varusteiden keräilyä.

Tarina lainataan ensimmäisestä arcadepelistä: Strider-ninjaryhmän soturi Hiryu murtaa tiensä tulevaisuuden Neuvostoliittoa muistuttavan Kazakh Cityn ytimeen, jossa maailman vakautta uhkaavat oudot painovoimakojeet ja suurmestari Meio. Toiminta on suoraviivaista, mutta Kazakh Cityssä on lajityypillisesti runsaasti lukittuja ovia ja kiinnostavia paikkoja, joita ei pääse heti kurkkaamaan, vaan vasta myöhemmin kamojen ja kykyjen keräämisen jälkeen.

Vaikka rehti tasoloikka pani sormieni kyvyt koetukselle, seikkailu kiteytyy räväkkään ja raivoisaan lähitaisteluun. Vastustajat teilataan napakasti ajoitettujen hyppyjen ja plasmamiekan vaaka- ja pystysuunnan sivalluksien yhdistelmillä. Vapaasti sihdattavat kunait pudottavat lentäjät ja spessuruutia verottava voimakas vimmaviilto murskaa erikoissolttujen kilvet. Sotilaiden ja mechojen hyökkäystaktiikat eivät nyrjäytä kuuppaa, mutta niiden kierot, 4-5 kaverin yhdistelmät pakottavat selkäydintason ratkaisuihin.

Pomomatsit ansaitsevat pari peukkua, sillä ne ovat tyylikkäitä, monipuolisia ja -vaiheisia, mutta eivät päreitä polttavan vaikeita. Jättimörrit, kuten konelohhari Ouroboros vetäytyy välillä kolmiulotteiselle taustalle ja hyökkää sieltä raketti-iskuilla. Lähellä Ouroboroksen pää vie melkein puoli ruutua ja jäähönkäys toisen puolikkaan. Pomot kampitetaan perinteisesti: muista hyökkäykset, hio taktiikkaa ja toista liikesarjat ilman suuria virheitä. Keräsin syrjäisistä nurkista suurimman osan hiparimaksimin buustaajista, joten Strider kesti aika monta mokaa.

Liimanäppi

Strider pysyy seinissä ja katoissa lujasti kiinni, otteen irtoamiseen tarvitaan voimakas osuma tai räjähdys.  Pintoihin tarrataan automaattisesti, mikä tekee loikkimisesta mukavan orgaanista ja luontevaa. Tuplaloikkakyky ja painovoimaa uhmaava teleporttisyöksy auttavat pahimpien paikkojen tavoittamisessa, jos sorminäppäryys riittää.

Loikinta vaatii ajoitusta ja tilannetajua, sillä etäisyydet ovat usein pitkiä, tasot saattavat liikkua ja viholliset vainoavat melkein kaikkialla. Vaikeuskäyrää kiristetään pintoihin lätkäistyillä sähköistyksillä, piikeillä ja muilla ansakojeilla, jotka irrottavat Striderin otteen. Jännää vaihtelua perushyppykaavaan tuodaan gravitronien painovoimamuutoksilla.

Kentät ovat muodikkaasti etualalta mustia, värit säästetään taustoihin, hahmoihin ja etenkin raflaaviin plasmaiskuihin. Taustojen perspektiivit ovat ilmavia, muutamissa paikoissa on syvyyssuunnan uhkia ja hienoja tunnelma-animaatioita, kuten kloonisolttujen kokoonpanolinja. Toisinaan etuala äityy taustaan nähden liian tummaksi ja hyppykelpoinen paikka pitää varmistaa lähitutkasta. Yleistä suunnistusta helpottaa erinomainen kartta, josta näkee mitä spesiaalikykyjä pullonkauloissa tarvitaan. Selkeä merkkikolmio ja nuoli ohjaavat seuraavalle tarinatavoitteelle.

Vaikeustaso on kohdillaan, vaikka se ei nousekaan lähimainkaan Ninja Gaiden -sfääreihin. Moderniin pullamössöilyyn tottuneet peukaloni joutuivat veivaamaan monta rivivihollisten täyttämää hyppelypätkää uudestaan ja tietyissä pomoissa pääsin kaksinumeroisiin uusintalukemiin. Meno on helpompaa, mutta selvästi nopeampaa kuin muinoin, mitä vähän tyyppäsin ekaa ja tokaa Strideria PSonella.

Uusinnat sinänsä eivät ole ongelma, mutta tarkistus- ja tallennuspisteitä ei ole aina tuumailtu loppuun asti. Turha helppojen pätkien toisto kiristi tarpeettomasti hermojani. Kerran bugitin kenttärakenteiden ulkopuolelle heti bossimatsin jälkeen ja juuri ennen tallennushuonetta. Onneksi matsi ei ollut vaikea.

Strider-uusversio tuntuu edelleen mukavasti Striderilta, vaikka se lainaakin isolla kauhalla Shadow Complexilta ja muilta lajityypin tuoreemmilta edustajilta. Hyvien ideoiden lainaamisessa ei ole koskaan mitään vikaa. Banzai ja plasmaa pakkiin, Striderille uhrattu aika ei ole hukkaan heitettyä aikaa.

 

Xbox 360

Saatavilla Xbox One, PS3, PS4, PC

Double Helix Games/Moto Kikaku/Capcom

Versio: Myynti

Moninpeli: Ei

Ikäsuositus: -

 

88