Maailman viilein pahis Strong Bad saa oman pelinsä. Jo oli aikakin! Homestar Runner -nettianimaatiosarja on täydellinen esimerkki siitä, mitä internet-ilmiö tarkoittaa ja kuinka se leviää mediasta toiseen. Kuka Strong Bad?
Vuonna 2001 luotu Homestar Runner -animaatiosarja oli alun perin suunnattu lapsille. Se sai alkunsa 1996 julkaistusta lastenkirjasta, jonka tekijät siirsivät flash-animaatioksi.
Syystä tai toisesta sarja saavutti suurimman suosionsa teini-ikäisten keskuudessa. Tämä näkyy myös siinä, että sarjan aiheet ja huumori ovat muuttuneet pikkuhiljaa aina vain ronskemmiksi. Sarja on ilmainen ja sitä voi katsoa paitsi osoitteessa homestarrunner.com, myös YouTubessa ja muilla videofoorumeilla.
(Tutustuttuaan Homestariin Pelit-lehden toimitus haluaa tehdä selväksi, että Kuution mielipiteet eivät edusta toimituksen linjaa.)
Homestar Runneria tekee kolmihenkinen tiimi: Mike Chapman vastaa animaatiosta, Missy Palmer ja Matt Chapman hoitavat ääninäyttelyn. Sen ”sankari” on Homestar Runner, hyväsydäminen ja vähän yksinkertainen kaveri, jolla on puhevika. Vastapainoksi Homestar on huippuhyvä urheilija, hänellä on ihana – no ihana ja ihana – tyttöystävä Marzipan ja hän onnistuu aina kaikessa, mitä tekee. Eikä hänellä ole käsiä.
Strong Bad on Homestarin verivihollinen (joskaan Homestar ei sitä tiedä). Vahva Paha on täydellisen viileyden ilmentymä, vapaapainimaskiin ja nyrkkeilyhanskoihin pukeutunut verbaaliakrobatian mestari ja suurin yksittäinen syy, miksi Homestar Runner -sarja on niin suosittu kuin on. Strong Bad on härski, ilkeä, omahyväinen eikä lähellekään niin fiksu kuin kuvittelee olevansa – kertakaikkisen rakastettava pahis siis.
Koko sarjan parasta antia ovat muutaman minuutin mittaiset Strong Bad’s Email-pätkät, joissa Strong Bad vastailee aitojen katselijoiden aitoihin kysymyksiin. Parhaimmat jaksot pudottivat allekirjoittaneen tuolilta – niin hauskoja olivat.
Paha ei haise
Strong Bad on Homestar Runner -animaatiosarjan ilkimys, ei sankari. Koska Vahva Paha on suurin yksittäinen syy koko sarjan suosioon, on kohtuullista, että juuri hän saa oman pelinsä. Telltale noudattaa Strong Badin kanssa hyväksi havaitsemaansa episodimuotoa. Peli ilmestyy viidessä osassa, jotka julkaistaan kuukauden välein. Jokaisen osan kesto on muutama tunti.
Strong Bad’s Cool Game For Attractive People -peli noudattaa sarjasta tuttua kaavaa. Ensimmäisessä osassa kateellinen Strong Bad haluaa tehdä arkkivihollisensa Homestarin elämän hankalaksi ja varastaa juoksukilpailun voiton itselleen. Osa ei ole huono, mutta lievä pettymys ennakko-odotuksiin nähden. Toisessa osassa lähdetään absurdimpaan suuntaan, kun kuninkaan sähköpostivero johtaa kapinaan, jonka seurauksena jokainen henkilö (ja esine!) päättää perustaa oman valtakunnan. Strong Badin velvollisuutena on tietysti alistaa jokainen valtio yksi kerrallaan ikeensä alle ja tulla kuninkaaksi kuninkaan paikalle.
Sarjan ystävät ovat peleissä heti kuin kotonaan. Ulkoasu on hyvin karu, mutta tällä kertaa se on vain plussaa, sillä yhtä karu on animaatiosarjakin. Kirkkaat värit ovat piste i:n päälle.
Puhdasta viihdettä, vähän liikaakin
Sen lisäksi, että pelissä pääsee liikkumaan lähes kaikkiin sarjassa nähtyihin paikkoihin, siinä pääsee myös tekemään lähes kaikkea, mitä sarjassa tehdään. Saa solvata Strong Sadia, potkia Cheat-ressukkaa ja muita, piirtää Girl Squad -sarjiksia, machoilla ja pelata huippuhienoja videopelejä, jotka vievät muistoissa takaisin 80-luvulle. Kun ääninäyttelijät (kaikki kaksi) ovat samat kuin sarjassa (eli tasoa huippu!) ja musiikki on sopivan pöpiä, on ulkoisista puitteista vaikea valittaa. Ykkösosan pelattuani minulle jäi ärsyttävä tunne, että olisin pelannut vain Homestar Runnerin jaksoa. Onneksi Strong Badia the Freessä tätä tunnetta ei enää ollut, vaan sarja unohtui pelatessa täysin taka-alalle.
Käyttöliittymän oppii heti ja tosi tyhmille peli tarjoaa lyhyen ja toimivan tutoriaalin. PC-versiossa alipelejä pelataan näppäimistöllä, Wii-versiossa ohjaus hoituu kapulaa kallistelemalla ja heiluttelemalla. Versiot ovat muuten aika lailla identtiset, mutta Wii-versiossa pystyy lähettämään räpsimiään kuvia Strong Badin tietokoneella kavereille. Jee.
Väännän rautalangasta vänkyrän, joka kertoo että Strong Bad on enemmän fiilistely- kuin ongelmanratkontapeli. Sen tarkoitus on tarjota muutaman tunnin viihdettä ja hyviä nauruja. Ensimmäisessä osassa ongelmien taso oli jopa ärsyttävän alhaalla, mutta toinen osa tuntui jo tarjoavan vähän enemmän haastetta. Hiven lisää vielä ja hyvä on.
Ei Meemisivua lukita yöksi
Huumorin osalta peliä on turha verrata Samin ja Maxin seikkailuihin, sillä Strong Bad painelee pitkin toisenlaisia huumoripolkuja. Kyllä, molemmat pelit sisältävät älyvapaata huumoria, solvauksia ja kiusantekoa, mutta komiikan ylivertaisena tuntijana sanoisin, että Sam & Maxin huumori on jalostuneempaa. Niitä, jotka epäröivät pelin ostoa, kehotan tutustumaan sarjaan verkossa. Jos sarjan huumori iskee, iskee pelinkin – tässä suhteessa niissä ei ole mitään eroa. Siis ihan oikeasti, ei mitään. Sarjaa tuntematon jää myös paitsi monista nauruista. Esimerkiksi Homsarin hahmo ei luultavasti avaudu ensi istumalta ilman taustatietoa.
Ensimmäisessä osassa huumorissa on selvästi enemmän huteja ja vitsit toistavat itseään. Mutta kas vain, toinen osa ei astunut tähän sudenkuoppaan, vaan homma toimii jo mallikkaasti. Tai no, ainakin monitorin pintaheijasteen mukaan suuni oli virneessä pitkiäkin aikoja kerrallaan. Saattoi se olla halvauskin.
Vaikka saan kaikki sarjan pelit arvosteluversioina, maksoin silti koko kauden vielä erikseen omista viikkorahoistani. Kyllä Vahvassa Pahassa sen verran vetovoimaa on, että koin velvollisuudekseni tukea Telltalen ja Videlectrixin pelinkehitystä.
Strong Badin viihdepaketti on pakko-ostos Homestar Runner -sarjan faneille. Rosoreunoja pelissä vielä on, mutta tulevaisuus näyttää hyvältä. Tutustuminen sarjaan ennen pelaamista on hyvin, hyvin, hyvin suositeltavaa.
79
