Jättimäiset ilmalennot, voltit ja pyörähdykset eivät tuo ensimmäisenä mieleen autopeliä. Tämän jälkeen tuovat. Tervetuloa Stunt GP:n maailmaan!
Kunnolliselle arcadekaahailulle on aina tilaa PC:n autopelien joukossa. Matopeleistään parhaiten tunnetun Team 17:n Stunt GP:ssä on sitä kaikkea - niin hyvässä kuin pahassa. Kilpaileminen on yksinkertaista, mutta samalla mutkatonta ja tavattoman vauhdikasta. Ja paatuneimmankin pelaajan on pakko heltyä, kun pikkuruiset autot kaahaavat sympaattisen värikkäillä radoilla.
Kirkasta ja värikästä
Stunt GP on lähinnä sekoitus Thrust, Twist 'n Turnia ja Re-Voltia. TTT:stä on lainattu hulppeat radat (jotka puolestaan ovat lainassa Geoff Crammondin legendaarisesta Stunt Car Racerista), ja Re-Voltista on saatu idea kaahailuun piskuisilla autoilla. Autojen käyttäytyminen ei kuitenkaan ole aivan yhtä sutjakkaa kuin vaikka juuri Re-Voltissa. Radio-ohjattavien autojen sähäkkyydestä ei ole tietoakaan, vaan ajaminen tuntuu välillä yllättävänkin raskaalta.
Team 17:n tavaramerkki on aina ollut huoliteltu ja yksityiskohtainen grafiikka, eikä Stunt GP ole poikkeus. Välkettä ja väriloistoa on tarjolla joka puolella ja värisävyt ovat virkistävän räväköitä. Autot ovat pienuudestaan huolimatta onnistuneita ja ratojen erilaiset teemat ovat komeaa katseltavaa. Muuten radat ovat vaihtelevan tasoisia. Osa radoista on huikeita ylös-alas-mutkitteluita, mutta monet radat ovat tympeitä tasaisella kaahaamista.
Äänet ajavat asiansa, ja musiikki on perinteistä mutta menevää teknopoppia. Team 17:n Amiga-taustoista kertoo jotain se, että musiikeista on vastuussa norjalainen Björn Lynne, joka muistetaan Amigan demoscenestä legendaarisena Dr. Awsomena.
Kaikille jotakin
Pelimuodot ovat varsin tavalliset: kelloa ja haamuautoa vastaan ajamista, yksittäisiä kilpailuja, stunt-kisoja, arcademoodi ja tietenkin mestaruuden jahtaaminen. Eri lajeissa pärjääminen avaa kiitettävän määrän uusia autoja ja ratoja, joskin uusista autoista pääsee nauttimaan lähinnä yksittäisissä kisoissa.
Kaiken kaikkiaan pelattavaa on ihan riittävästi. Stunt GP olisi tosin voinut ottaa Re-Voltista oppia, sillä jonkinlainen lista siitä mitä on suorittanut ja mitä ei olisi selkeyttänyt pelaamista huomattavasti. Nyt on tyytyminen luetteloon, josta näkee mitä on vielä avaamatta, mutta joka ei kerro, miten ne saisi avattua.
Lisää monipuolisuutta kisoihin tuovat erilaiset autotyypit. Pikakiiturien ykkösominaisuus on vauhti, nelivetovehkeillä voima ja stunt-autoilla ketteryys. Erot ovat kuitenkin loppujen lopuksi sen verran pieniä, että auton valinnalla ei ole suurta merkitystä.
Mestaruusmoodi on yllättäen pelin heikoin lenkki. Kahdestakymmenestä kilpailusta koostuva pokaalin metsästys on aivan liian helppo ja suoraviivainen. Jos alussa saa muutaman voiton (mikä ei ole hankalaa), ei koneella ole enää loppukautena sanan sijaa.
Kisoissa ansaitut rahat pääsee tuhlaamaan kisojen välissä erilaisiin viritysosiin, jotka parantavat auton suorituskykyä, tai vaihtoehtoisesti voi hankkia kokonaan uudentyyppisen auton. Viritettävää on kiitettävän paljon, joskaan osilla ei ole suurta vaikutusta auton tehoihin.
Kilpailuun tuo lisäväriä auton akun kuluminen. Kaikissa autoissa riittää virtaa vain tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen täytyy käydä varikon puolella hakemassa lisää sähköä tankkiin. Homman tekee mielenkiintoiseksi se, että turbon käyttämisen lisäksi virtaa kuluttaa myös törmäily. Niinpä välillä onkin kova paikka päättää, mennäkö ennen viimeistä kierrosta johtoasemasta varikolle vai luottaako siihen, että virranrippeet riittävät maaliin asti.
Heitä volttia!
Stunt GP:n selvästi uniikein idea on mahdollisuus temppuilla autoilla kisojen aikana ja kerätä sillä tavalla lisävaluuttaa lompakkoon. Temppuja on joka lähtöön aina radan reunaa vasten kirskuttamisesta (grindaamisesta) ilmalentojen aikana tehtäviin voltteihin ja pyörähdyksiin. Temppuilu palkitaan sekä rahalla (pisteillä) että pienellä virranlisäyksellä. Vaikka idea sinänsä onkin hyvä, siitä ei ole otettu kaikkea irti. Kilpailuissa temppuilu jää selvästi taka-alalle, ja temppuiluun pyhitetyt stunt-kilpailut jäävät turhan ontoksi kikkailuksi.
Kaikkien kilpailujen paras puoli ovat kuitenkin reipasotteiset konekuskit. Kone pistää tosissaan kampoihin ja käyttää surutta turboa pysyäkseen vauhdissa mukana. Tyhjäpäisiin tuuppimisiin koneen ajajat eivät sorru missään vaiheessa, mutta omat asemansa ne osaavat säilyttää. Koneen aggressiivisella ajamisella on tosin haittapuolensa: useimmissa kilpailuissa konekuskien kisa loppuu virran loppumiseen ja vauhdin tuntuvaan hidastumiseen.
Stunt GP on mainio peli, mutta pitkäaikaista iloa se ei tarjoa. Pirtsakat grafiikat kuitenkin pelastavat paljon, ja peliä pelaa ilokseen aina silloin tällöin. Sadepäivien ratoksi.
Moninpeli - Vikkelää menoa
Jaettu ruutu, 2-4 pelaajaa
Jaetun ruudun moninpeli on räväkkä kokemus. Kilpaileminen on vauhdikasta ja toiminta railakasta. Ihmiskumppanin kanssa suharointi on hauskaa, vaikka ei mahdottoman kauan jaksakaan innostaa. Mukaan menoa sotkemaan saa myös haluamansa tasoisia konekuskeja, jos rata tuntuu turhan autiolta.
Pelaamaan pääsee joko yksittäisiä kilpailuja tai sitten eri mittaisia turnauksia. Käytössä ovat yksinpelissä avatut radat ja autot. Ruudun koko pinta-alaa ei hyödynnetä, vaan pelialueena on kaksi pienehköä neliötä. Pienen näkymän vastapainona on erinomaisen liukas ruudunpäivitys - jopa sutjakampi kuin yksinpelissä.
Haittapuoliakin on: näkymän pienuus hankaloittaa kurveihin reagoimista, kuvakulmaa ei pysty vaihtamaan ja ohjaimia ei pysty jostain syystä itse määrittämään, vaan toisen on pakko pelata näppäimistöltä ja toisen peliohjaimella.
79
