Hyvästi kylmä sota! Enää ei länsivaltojen tarvitse turvautua vakoojiin, satelliitteihin tai loikkareihin saadakseen tietoa Suuren Pahan Idän sotatekniikasta. Venäjällä kaikki on kaupan.
Modernista ilmasodasta kiinnostuneita taatusti hivelee SSI:n ensimmäinen askel lentosimulaattoreiden parissa. SU-27 Flanker on venäläisten ohjelmoijien, pilottien ja teknikoiden suunnittelema tarkka mallinnus idän vaarallisimmasta hävittäjästä.
Zhuravlik
Kaikki venäläiset taistelukoneet eivät ole Migejä. Sukhoi 27 Zhuravlik, länsimaisittain Flanker, on yksipaikkainen moderni torjuntahävittäjä, joka suunniteltiin päihittämään NATOn tärkein hävittäjä F-15 Eagle. Flanker nähtiin ensi kertaa lännessä vuoden 1989 Pariisin lentonäytöksissä, joissa se hämmästytti yleisön tekemällä jo legendaarisen Pugachevin Kobran. Siinä 26 tonnia painava Flanker muuttaa vaakalennossa asentoaan reilussa sekunnissa sata astetta ylös ja taaksepäin, lentäen hetken perä edellä, mutta silti muuttamatta lentosuuntaansa. Tiettävästi mikään länsimainen hävittäjä ei ainakaan julkisesti ole pystynyt samaan.
Hassujen temppujen lisäksi Flanker osaa pudottaa muita lentokoneita ja kylvää tuhoa maan päälle. Ase- ja tutkajärjestelmät ovat samaa tasoa kuin moderneissa länsimaisissa hävittäjissä, mutta lisäksi venäläiset ovat parissa asiassa menneet länsimaiden ohi. Flankerissa on useimpia länsikoneita tehokkaampi teho/painosuhde. Lännessä turvaudutaan lähes pelkästään tutkaan kohteita seurattaessa, kun taas venäläisten tutkat eivät ole yhtä moderneja, mutta puute on korvattu paremmalla lämpösäteilyn seurannalla. Kohteita voidaan seurata ja lukita lähettämättä itse paljastavia tutka-aaltoja. Lentäjän työtaakkaa Flankerissa on helpotettu kypäräohjatulla kohteiden seurannalla. Pilotti voi ohjata aseiden hakupäitä kääntämällä päätään, jolloin ohjukset voidaan ampua "olan yli" tarvitsematta ohjata konetta suoraan kohti vihollista.
"Yllättäen" pelissä lennetään Venäjän ilmavoimissa. Itsenäisen Ukrainan ja Venäjän erimielisyydet kiehuvat vihdoin yli ja Rodina tarvitsee poikiaan. Pelaaja osallistuu veljeskansojen mittelöön joko pelkkänä lentäjänä tai vähän isommaltakin pallilta.
Rautaa rajan takaa
Aitovenäläiseen tapaan SU-27 Flankerissa ei turhaan hienostella vaan mennään suoraan asiaan. Peli käynnistyy karusti standardiin Windowsin valikkoon, joka kysyy mikä tehtävä halutaan ladata. Tämän jälkeen ihmetellään Krimin karttaa. Ei introa, ei animaatioita eikä muutakaan läntistä hapatusta.
Kartta, johon peli käynnistyy, on itse asiassa tehtäväeditori. Minkäänlaista kampanjaa ei ole, eikä pelaaja edes käy läpi uraputkea: on vain yksittäisiä tehtäviä, joiden lopputulos ei millään tavalla vaikuta seuraavaan.
Pelaaja ottaa joko tavallisen pilotin, laivueen komentajan tai koko joukko-osaston päällikön roolin. Tehtävät jaetaan valitun roolin perusteella. Tavallisena pilottina noudatetaan vain käskyjä, laivueen komentajana käsketään siipimiehiä ja valitaan aseet. Ylipäällikön saappaissa otetaan vastaan isompi tehtävä, jonka toteutus jää täysin omiin käsiin. Käsky voi esimerkiksi olla Sevastopolin ilmapuolustuksen tuhoaminen yhdessä päivässä. Ylipäällikkönä voi osallistua itse lentämiseen tai ohjailla yksiköitä vain kartalla.
Taisteluiden lisäksi tarjolla on harjoituslentoja. Mallia voi ottaa useammasta tietokoneen lentämästä tehtävästä, joita voi tarkkailla sivustakatsojana. Myös omat tehtävät voi nauhoittaa myöhemmin katseltaviksi.
Tehtäväeditori ei ole erityisen helppokäyttöinen, mutta ainakin se on monipuolinen. Yksiköiden ominaisuudet, taidot, säätilan ja lentojen ajoitukset voi määritellä itse. Harjoittelua varten omaan koneeseen voi määritellä erilaisia lennon aikana koneessa esiintyviä vikoja.
Karu todellisuus
SSI:n ja Mindscapen edustajat mainostivat etukäteen SU-27 Flankeria nimenomaan realistisena simulaattorina, jonka pääasia on tarkka koneenmallinnus, ja jossa peli on vain pienessä sivuroolissa. Eivätpä nuo liioitelleet.
Ensimmäinen shokki iskee heti ohjaamossa: laitteista tai mittareista ei tajua yhtään mitään! Koko ohjaamo on kyrillisiä kirjaimia myöten täsmällinen kopio alkuperäisestä, ja länsikoneista poiketen helppolukuisten ruutunäyttöjen tilalla on järkyttävä läjä analogisia mittareita. Venäjää ymmärtämättömän käteen manuaali sujahtaa välittömästi, jonka jälkeen seuraavat pari tuntia tulkataan mittareiden toimintaa. Tuntuu mahdottomalta että kaikki tämä pitäisi hallita keskellä taistelua!
Lentotuntuma on yksi todellisimmista kokemistani. Flankerilla tuntuu olevan massaa, eikä sitä kieputella miten sattuu. Ilmanvastus riippuu siitä, mitä kone kantaa mukanaan, kaasu tottelee viiveellä kuten pitääkin ja niin kiihtyvyys, hidastuvuus, kohtauskulman muutokset kuin vauhdin vaikutus ketteryyteen tuntuvat oikeilta. Lisäksi kone pitää trimmata lentonopeuteen, kuten oikeastikin. Luonnollisesti syöksykierteet ja sakkaukset on mallinnettu, muttei liioiteltu, eli ne ovat olemassa mutta niihin ei joudu liian helposti.
Ase- ja tutkajärjestelmien mallinnus hakee vertaistaan vain Tornadosta ja siinäkin asiat ovat yksinkertaisempia. Joko useimmat muut lentosimut helpottavat radikaalisti, tai sitten venakkopilotit ovat supermiehiä: jo pelkästään maa- ja ilmakohteiden havaitseminen on työläs prosessi. Kohteiden lukitus ei ole lainkaan niin pomminvarmaa kuin simuissa yleensä, vaan lukituksen saaminen on alkuaankin vaikeaa ja sen pitäminen on poikkeuksellisen työlästä. Kaiken lisäksi tutkan peittämä sektori on varsin kapea, joten lentäjä joutuu aktiivisesti operoimaan tutkaa, ja silti vihollinen pääsee usein yllättämään. Jatkuva epävarmuuden tunne on tavoitettu erinomaisesti: Flankerissa mikään ei ole sataprosenttisen varmaa.
Mallinnuksen tarkkuudesta kertoo jotain se, että Flanker kyllä pystyy varoittamaan kohti ammutuista ohjuksista, mutta vain sen aikaa kun ohjuksen rakettimoottori palaa, joka oikeasti on vain pari sekuntia laukaisun jälkeen. Tällaisten vaikeiden, mutta ilmeisen todellisten asioiden takia taistelu tuntuu välillä epäreilulta ja ylivoimaisen vaikealta. Monien muiden lentosimujen 360 asteen täydellinen tutkapeitto tuntuu tämän jälkeen naurettavalta.
Kehuja annettakoon myös viholliselle, nimittäin en sitten Falcon 3:n ole nähnyt näin älykkäitä tekoälyllisiä lentäjiä (Air Warrioria ei lasketa). Osaavat perhanat lentää tehokkaasti pareittain, taistella tutkaa vastaan ja tehdä kunnon yllätyksiä. Myös lentoliikkeet näyttävät hyvinkin järkeviltä. Omia siipimiehiä voi komentaa, mutta kovin rajoittuneesti.
Njet kompromitski!
Trendin mukaisesti Flanker toimii SVGA-grafiikalla. Muuta trendikästä ei sitten olekaan, tekstuuripinnoilla ja varjostuksilla kikkailu on jätetty suosiolla ja keskitytty olennaiseen. Verrattuna muodikkaisiin kikertävän koreisiin, mutta helposti pikselimössöksi muuttuviin koneisiin Flankerin puhtaan selkeät linjat ovat parempia.
Grafiikkaa voisi luonnehtia taloudelliseksi. Minun silmääni skarpit viivat miellyttävät, joskin väripalettia olisi voinut miettiä toisenkin kerran. Koneiden asento on riittävän helppo havaita ja ylipäätään ympärillä oleva maailma näyttäytyy todellisen ja elävän oloisena. Järkevänä voi pitää myös sitä, että koneiden kantamat aseet ja niiden lukumäärä näytetään aina oikein. Etenkin lähitaistelu tuntuu juhlalliselta.
Vektoreissa ei ole säästelty, sillä lentokoneiden lisäksi maailma on täynnä herkullisen tuhottavan näköisiä maakohteita. Siinä, missä useiden muiden simujen SVGA-grafiikka on tahmannut pahasti, Flanker pyörii koneellani täysin sulavasti, mikä on edelleen tärkeintä. Hyvä näin, koska Flankerissa ei ole VGA-tilaa, eikä detaljeja voi juurikaan säätää.
Flankerin äänimaailma on ryssitty pahasti: puhetta ei ole ja muitakin ääniä on minimaalisen vähän. Erilaiset varoituspiipit kuulostavat todella venäläisiltä ja muut äänet ovat suttuisia, täynnä korvia särkeviä napsahduksia ja särähdyksiä. Karuudessa ei tarvitsisi sentään liioitella.
Sosialistista realismia
SU-27 Flankerin ongelma ja viehätys on sen tinkimätön realismi. Sunnuntaipilotille Flanker ei tarjoa mitään sellaista, joka houkuttelisi aloittamaan tai pakottaisi jatkamaan pelaamista. Manuaali esittelee tekniikan tarkasti mutta ei opeta lentämään. Ohjaamo ja kontrollit ovat erittäin vaikeasti hallittavia, kampanjan ja uraputken puuttuminen eivät synnytä pakkopelireaktiota ja grafiikka tuskin houkuttelee ketään. Kaiken lisäksi taistelu on äärimmäisen vaikeaa. Peliä ei voi helpottaa säätämällä realismia tai vaikeustasoa, paitsi itse tehdyissä tehtävissä voi säätää lentäjien ja SAM-operaattoreiden kokemusta.
Mutta toisaalta Flanker on niiden lentäjien unelma, jotka janoavat ehdotonta realismia ja ovat kiinnostuneempia oikeasta lentämisestä ja sotatekniikasta kuin addiktiivisesta pelistä.
Puuttuvat ominaisuudet eivät minua häirinneet, vaan enemmänkin huono katselukulmien vaihto ja muutaman asian epäselväksi jättävä manuaali. En vieläkään ole aivan varma, miten eri tutkamoodeja olisi syytä tulkata, enkä kerta kaikkiaan käsitä, miksei lentosimuihin tehdä riittävän yksinkertaista tapaa katsella koneesta ulos. Ilmassa reaktioaika ratkaisee kaiken. En halua virtuaaliohjaamoita enkä elastisen automaagisesti vihollisen suuntaan kääntyvää päätä, vaan vaadin että yksi näppäin vastaa yhtä katselusuuntaa ja vain näppäimen painalluksen ajan. Jos painan nuolta oikealle, haluan että lentäjä katsoo heti oikealle, ilman auttamattoman hitaita skrollauksia. Miten näin tärkeä asia jää kerta toisensa jälkeen tajuamatta?
SSI ja Mindscape ovat ilmoittaneet SU-27 Flankerin olevan ensimmäinen osa viisivuotissuunnitelmaa, joten jatkoa on varmasti luvassa. Ensimmäisenä ainakin Dos-versio sekä samalla roima päivitys paikkaamaan tästä versiosta puuttuneita ominaisuuksia. Luvattujen moninpelin ja dynaamisen kampanjan lisääminen nostaisivat pelattavuuden toiseen potenssiin.
Pelinä Flanker on olematon, mutta se tekee sen minkä lupaa. Se on lentosimulaattori eikä mitään muuta. Tinkimätön realismi ja äärimmäinen vaikeus, joka pakottaa oikeasti opettelemaan asioita, on minusta pelkästään positiivinen asia, lentosimuiksi naamioituja räiskintäpelejä on aivan riittävästi jo ennestään.
Jälkimulgasu Pelit 5/96: Versio v1.1
(Pelit 1/96, 70/92 pistettä). SU-27 Flanker julkaistiin puolisen vuotta sitten, eikä ihan sellaisena kuin etukäteen kerrottiin. Siitä huolimatta se sai pysyvän paikan monen realismifanaatikon sydämessä. SSI ilmoittikin välittömästi aloittavansa päivitysrumban.
Versio 1.1 sisältää tukun lisäominaisuuksia, parannuksia ja bugikorjauksia. Moninpeli IPX-verkossa on yksi uudistuksista. Toistaiseksi tämä toimii ainoastaan kaksinpelinä, mutta SSI kertoo tähtäävänsä kahdeksan pelaajan verkkopeliin versiossa 2.0.
Kaivattuina lisäyksinä peliin on vihdoin ja viimein saatu taustapeilit. Lisäksi lentäjän pää kääntyy nyt enemmän taakse, joten kuollut kulma on aiempaa pienempi. Muita kosmeettisia muutoksia ovat pilvien lisääminen ja auringon muuttaminen oikeamman näköiseksi. Tärkeä korjaus ovat siipimiesten radiokommentit. Kuolemanhiljaisuus pelissä vaivaa edelleen, mutta nyt saadaan edes tekstiviestejä siipimiehiltä heidän ampuessaan tai suorittaessaan tehtävää. Tulevissa päivityksissä teksti on luvattu muuttaa puheeksi. Saa nähdä puhuvatko kaverit venäjää.
Alkuperäisestä puuttunut ECM-valo on lisätty, ja muodostelmalennossa esiintyvä SAM-laukaisuvaroituksen puuttuminen korjattu. Koneen lentomallia on tarkennettu ja sen sanotaan käyttäytyvän entistä realistisemmin sakkauksissa ja syöksykierteissä.
Valitettavasti eniten odotettua dynaamista kampanjaa ei ole vielä saatu valmiiksi. Internetistä löytää runsaasti yksittäisiä tehtäviä nälkää keventämään.
SSI lupaa jatkaa päivityksiään ja on kuunnellut aktiivisesti netissä annettua kritiikkiä. Versioon 2.0 on luvattu grafiikan parannus, 3d-kiihdytinpiirien käyttö, dynaaminen kampanja ja parempi näkökentän ulkopuolinen keinoäly. Päivitys on odotettavissa aikaisintaan syksyllä.
Toni Virta
96
70
