Suikoden-roolipelin ykkösosan julkaisusta on jo yli kolme vuotta, mutta tarinaan pääsee helposti mukaan jatko-osassa. Suikoden on kokeilemisen arvoinen roolipeli.
Tapahtumat alkavat joitakin vuosia ensimmäisen osan vallankumouksen jälkeen. Keskiaikaisen fantasiamaa Highlandin keisari ja mielipuoli prinssi Luca Blight terrorisoivat kansalaisiaan. Muutenkin poliittinen tilanne on hyvin epävakaa, vaikka vain pieni osa kansasta tietää tämän.
Päähenkilö on oikeudenmukaisuuteen uskova orpo ja rohkea kapinallinen, jonka pelaaja saa ristiä itse. Hän kokoaa samanhenkisiä ihmisiä seurueeseensa, kerää kokemusta, varallisuutta ja varusteita ja nousee väärämielisiä hallitsijoita vastaan. Lopulta voi rakentaa omia linnoituksia. Voittoon on monta eri tietä.
Hahmoja on yhteensä yli sata, joista kerralla enintään kuusi voi liikkua samassa seurueessa. Hyökkäykset tapahtuvat vuorotahtiin muodostelmassa, jota voi ja kannattaa aina välillä muuttaa. Seurueen jäsenillä on erilaisia ominaisuuksia ja aseita, joista voi päätellä, kuka kuuluu etulinjaan ja kuka taakse. Taikoakin osataan, mutta ei läheskään niin paljon kuin genren edustajat yleensä. Pääpaino on normaalissa aseistuksessa.
Kartalla liikkuessa joutuu satunnaisesti taisteluihin, joita Suikoden 2:ssa riittää. Varsinkin alussa, kun vastustajasta ei ole kunnon haastetta, jatkuva tappeleminen kyllästyttää. Onneksi taisteluissa on automaattivaihtoehto, jolloin kone itse hoitaa hyökkäyksen ja puolustuksen. Lisäksi taisteluita voi yrittää välttää lahjomalla vastustajia tai juoksemalla pakoon. Harvoin tuota tuli kuitenkaan kokeiltua ja ne muutamat lahjomisyrityksetkin epäonnistuivat surkeasti. Voidaan silti kysyä, tarvitaanko vuoriston ylittämiseen todella parikymmentä ottelua.
Pohjoinen, itä, etelä, länsi
Highlandin kaupungeissa voi ostaa uusia varusteita ja muuta tarpeellista tavaraa, kuten lääkkeitä ja suojia. Myös aseiden terottaminen onnistuu ja arvioija kertoo kohtuuhintaan salaperäisistä esineistä, mitä ne todella ovat. Myös kaupankäynti kaupunkien välillä on mahdollista, mutta siinä kannattaa olla varuillaan. Kauppiaaksi ryhtymällä voi paitsi rikastua, myös tulla hyvin köyhäksi.
Kaupungeissa seurueen jäsenet vaihtuvat. Jokaisella on omat motiivinsa liittyä joukkoon, eikä motiivina välttämättä ole vain suuri oikeudenmukaisuuden metsästys. Syy voi olla vaikka se, että ryhmässä on helpompi puolustautua hirviöitä vastaan. Kaupungeissa on myös alipelejä, jotka ovat hyvin arcademaisia. Tehtävänä saattaa olla vaikkapa lattian putsaaminen, ruuanlaitto tai tanssiminen.
Puheet tulevat ruutuun vain tekstinä, mitä on kerrallaan enintään neljä riviä. Keskustelut voivat venyä pitkiksikin, pisimmät juonenkuljetukset voivat kestää minuuttikausia ja ainakin parikymmentä tekstiruutua. Tällöin Suikoden 2 toimii kuin kirja, hyvä sellainen.
Sydän paikallaan
Koko Suikoden 2:n toimivuuden salaisuus on sen tarina ja ympäristö. Aluksi pelaaja ihmettelee vanhanaikaista grafiikkaa, joka voisi olla kotoisin jo 16-bittiseltä esihistorialliselta ajalta sillä pelihahmot ovat yksinkertaisia, kaupungit ja maisemat kaksiulotteisia. Vain taisteluiden yhteishyökkäyksissä ja taikatempuissa on hieman enemmän kiiltokuvakimallusta, mutta ulkoasun karuus unohtuu nopeasti.
Välillä tarinan etenemistä avustetaan valmiilla animaatiopätkillä, jotka eivät ole Final Fantasyn upeutta nähneetkään, mutta hommansa ne silti hoitavat. Dramatiikasta ei ole puutetta. Aina välillä pelissä vilahtaa japanilainen huumori, joka usein tuntuu kovin kummalliselta, mutta ei koskaan tylsältä.
Suikoden 2:ssa on vahva sympaattinen fiilis. Ystävyys ei ole vain juonen vuoksi tärkeä juttu, vaan se myös tuntuu pelatessa siltä. Hahmoista alkaa nopeasti välittää kuin ystävistään. Arvomaailma on ylevä ja ritari-ihanteinen, joten ihmisten motiiveja ja luonteita on helppo ymmärtää. Kun läheinen hahmo kuolee, on vähällä tulla tippa silmään ihan oikeasti.
Musiikki kuulostaa lyhyen ajan kuunneltuna upealta, mutta teemat eivät ole kovin pitkiä, joten ne alkavat nopeasti toistaa itseään. Mutta koska myös musiikissa ja äänitehosteissa tunnelmat ovat kohdallaan, ne eivät koskaan ärsytä liikaa.
Konamia ei juuri tunneta roolipeleistä, mutta Suikoden 2 on osoitus vahvasta osaamisesta myös tällä saralla. Pelin sisään on helppo päästä, mutta pikainen kokeilu muuttuu nopeasti tuntikausien seikkailuksi, jota ei malttaisi jättää kesken. Suikoden 2 ei ole tyylilajinsa edustajista kaunein, edistyksellisin tai teknisesti upein, mutta sen vetovoima on silti aivan mestariluokkaa.
86
