Suikoden-sarjan ensimmäinen sivuseikkailu sukeltaa taktiikkataisteluiden merirosvomaailmaan. Puujalkavitsien sijasta heitellään vasamia ja loitsuja.

Viime vuonna Konamin maineikas Suikoden-rooliseikkailusarja sai tahran sädekehäänsä, sillä Suikoden IV (Pelit 3/05, 76 pistettä) petti odotukset sekä arvosteluissa että myyntilistoilla. Nyt Konami pumppaa Suikoden-brändiin uutta energiaa viemällä sarjan strategisen taistelun universumiin.

Suikoden Tactics on Suikoden IV:n tarinaa täydentävä itsenäinen sivuseikkailu, joka sijoittuu merirosvojen ja keskenään sotivien saarivaltioiden maailmaan. Suikoden IV:n pelaaminen ei ole välttämätöntä juonen ymmärtämiselle, mutta aikaisemman tarinan tunteminen on suotavaa tai monet hahmoista ja juonikuvioista jäävät merkityksettömiksi.

Sankari Kyril on kirkasotsainen nuorukainen, joka ystävineen joutuu maailmanpelastustalkoisiin metsästäessään mahtavia riimutykkejä. Luvassa on sekoitus juonenkäänteitä, petturuutta, kostoa, salaliittoja ja romantiikkaa. Suuri maailmanpelastusretki rullaa taktiikkaroolipeleistä tutulla kaavalla: peli koostuu sarjasta taisteluita, joiden välissä shoppaillaan kaupungeissa ja tuijotetaan eteenpäin puksuttavaa juonta.

Omassa elementissään

Vuorovetoiset taistelut käydään kolmiulotteisella kentällä, joka on jaettu ruutuihin. Omalla vuorollaan hahmo voi liikkua, hyökätä tai käyttää esinettä. Yleensä kenttä läpäistään tappamalla kaikki viholliset, mutta välillä riittää, että pääsee ehjin nahoin vihollislinjojen läpi kentän toiseen päähän.

Kyril ei joudu pelastamaan maailmaa yksin, vaan saa mukaansa pienen armeijan verran porukkaa, sillä värvättäviä hahmoja on kuutisenkymmentä. Hahmoluokat jakautuvat lähitaistelijoihin, kaukotaistelijoihin sekä velhoihin. Siinä missä taistelijat rynnivät vihollisen kimppuun miekat ojossa, kaukotaistelijat ampuvat nuoliaan välimatkan päästä ja velhot mutisevat loitsujaan takalinjoilla.

Taisteluissa on tärkeää hyödyntää kentillä olevia esteitä ja korkeuseroja ja luoda taktisesti järkeviä hyökkäysmuodostelmia määräämällä oikeat hahmot oikeiden miesten kimppuun. Ruudun yläreunassa rullaava kätevä vuoromittari näyttää taistelijoiden vuorojärjestyksen, mikä helpottaa sotasuunnitelmien laatimista.

Jokainen hahmo ja hirviö edustavat jotakin elementtiä, kuten tulta, vettä tai maata. Koukku on siinä, että eri elementit reagoivat toisiinsa positiivisesti tai negatiivisesti. Riippuen siitä, seisovatko hahmot ja viholliset omaa elementtiä tukevalla vai sitä vastustavalla ruudulla, hahmot saavat bonuksia tai rangaistuksia ominaisuuksiinsa. Tämä avaa monia taktisia mahdollisuuksia ja oikeaoppisella elementtitaikuuden käytöllä taisteluiden voittaminen nopeutuu huomattavasti. Näppäränä ideana taistelukentän ruutuja voi taikoa tiettyä elementtiä edustavaksi.

Toinen taktiikkaropeista tuttu idea ovat hahmojen ystävyyssuhteet. Kaveruutta pidetään yllä jopa taistelukentällä kävelyttämällä hahmo toisen viereen juttelemaan. Syvenevä ystävyys palkitaan tehokkailla yhteishyökkäyksillä, joiden hyödyntäminen on tiukoissa paikoissa elintärkeää.

Tappamisen sietämätön helppous

Teoriassa Suikoden Tacticsin taistelusysteemissä ei ole mitään vikaa. Tappaminen on vaivattoman sujuvaa ja samalla taktisesti miellyttävän joustavaa. Ongelma on pelin hampaaton vaikeustaso, jonka takia monien pelimekaniikan hienouksien hyödyntäminen on usein turhaa, sillä pelkällä aivottomalla hakkaamisella pärjää.

Koska tekoäly jättää paljon parantamisen varaa, taisteluilla on ikävä tapa mennä tylsänpulleaksi ja itseään toistavaksi mättämiseksi, jossa vain satunnaisesti joutuu miettimään siirtojaan. Toistoa lisää se, että hahmoilla on käytössään varsin niukka taitoarsenaali, minkä takia tappotaktiikat koostuvat yleensä samoista liikkeistä.

Kokonaisuutta ei paranna pitkäpiimäinen juoni, jota kerrotaan tuskastuttavan pitkissä ja kamalien ääninäyttelijöiden riivaamissa keskustelupätkissä. Grafiikka ja taustamusiikki hukkuvat jonnekin siedettävän keskinkertaisuuden harmaalle alueelle, eivätkä herätä vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen.

Kokonaisuutena Suikoden Tactics on harmiton taktiikkarope, jota pelailee tekemisen puutteessa. Pelistä on vaikea suuremmin innostua, koska markkinoilla on ideasta monta paljon parempaa vaihtoehtoa kuten Disgaea: Hour of Darkness (Pelit 6/04, 92 pistettä), Makai Kingdom (Pelit 12/05, 86 pistettä) ja muut Nippon Ichi-pelit. Suikoden ei suinkaan ole huono, mutta keskinkertaisuus harvoin viehättää.