Viidennessä Suikodenissa on jotain samaa kuin Taru Sormusten herrasta -kirjassa. Kun tarina lähtee laahaavan alun jälkeen käyntiin, kertomusta ei voi enää jättää kesken.
Suikoden V sijoittuu Falenan kuningatarkuntaan, jonka mahti lepää kolmen taikariimun varassa. Mahtavinta Aurinkoriimua kantaa kaunis kuningatar Arshtat, joka valtaan tultuaan palautti sovun keskenään kinastelevien poliittisten ryhmittymien välille, mutta talloi samalla monille varpaille.
Kun Aurinkoriimun sielua korruptoiva vaikutus alkaa näyttää ensimmäisiä merkkejään kuningattaren päätöksissä, lähtee käyntiin yksi parhaista tarinoista pitkään aikaan. Loistavien hahmojen ja yllättävien käänteiden ansiosta rikaskudoksinen juoni pitää niskalenkillä otteessaan ja jaksaa yllättää loppuun asti. Tarinasta nauttiakseen ei tarvitse aiempaa Suikoden-kokemusta, sillä viides osa on juoneltaan ja hahmoiltaan itsenäinen seikkailu.
Vuorotaisteluitten prinssi
Tarina puksuttaa eteenpäin päähenkilöprinssin ympärille kerääntyvän seurueen kolutessa kaupunkeja ja sokkeloita. Tuttuun Suikoden-tapaan pelaaja saa matkan aikana joukoilleen oman linnan ja voi kerätä sinne hulppeat 108 pelattavaa hahmoa, joiden kirjo venyy lohikäärmeritareista kapellimestareihin ja majaviin asti.
Luolastoissa puhkeavat tiheään satunnaistaistelut, joiden nopeatempoinen taistelusysteemi on paluu sarjan juurille. Kuten ensimmäisissä osissa, aseita ja loitsuja käytteleviä hahmoja voi olla kärhämissä mukana kuusi, ja jokainen hahmo poikkeaa taistelutaidoiltaan toisista. Riippuen siitä, seisovatko hahmot etu- vai takarivissä ja millaiseen taistelumuodostelmaan seurue ryhmittyy, sankarit saavat bonuksia puolustukseen tai hyökkäykseen. Muodostelmilla on väliä, joten eri kuvioiden kokeileminen tuo oman taktisen lisänsä sotasuunnitelmiin.
Yksinkertainen hahmokehitys perustuu taitoihin, joita pelaaja voi määrätä hahmoille ja parannella näiden hauista, kestävyyttä, nopeutta tai taikomiskykyä. Erilaisia erikoishyökkäyksiä ja loitsuja aktivoidaan antamalla sankareille seikkailuissa löytyneitä riimuja.
Perinteistä satunnaismättöä maustetaan armeijataisteluilla, joissa prinssin johtamat joukot ottavat yhteen vihollisen kanssa maalla ja merellä. Armeijoiden kohtaamiset ovat kevyitä ja helppoja, mutta kiitettävän viihdyttäviä strategiaminipelejä, joissa pitää osata usuttaa oikeat joukkoyksiköt oikeiden vihollisten kimppuun.
Välillä prinssi joutuu kaksintaisteluihin. Ne ovat kivi-paperi-sakset-periaatteella toimivia yhteenottoja, joissa vastustajan seuraava hyökkäys ja oikea vastaliike on pääteltävä tämän repliikistä. Systeemi ei ole omaperäinen, mutta kamppailut ovat sujuvia ja piristävät pelikokemusta.
Rytmihäiriöitä
Seikkailun alku on hitaudessaan maailmanennätysluokkaa. Ensimmäiset kahdeksan tuntia juoni junnaa paikoillaan, pelaaminen on lähinnä ihmisille juttelua ja valtavan kokoisissa kaupungeissa harhailemisesta. Asiaa eivät auta tuskastuttavan pitkät lataustauot. Onneksi kärsivällisyys palkitaan. Kun juoni lähtee liikkeelle, rytmitys loksahtaa kuntoon ja tarinan pyörteet kaappaavat alun tylsyydestä selvinneet mukaansa. Alkupuoliskon liian helpoksi laskettu vaikeustaso nousee seikkailun edetessä ja loppupuoli pelistä on tasaisen laadukasta japsiropetusta.
Vanhassa kunnon PS2:ssa riittäisi potkua parempaankin, sillä hahmot ja pelimaailma piirretään oudon harmailla ja haaleilla värisävyillä, eikä yleisilme juhli yksityiskohdilla. Kun musiikkikin on enimmäkseen yhdentekevää pimputusta, tunnelma jää hajuttoman värittömäksi. Ainoa valopilkku on hyvä ääninäytteleminen.
Ilman alkupuoliskon takkuilua Suikoden V olisi yksi sarjan parhaista osista. Kokonaisuus on kuitenkin sujuvaa ropellusta ja tarina kokonaisuudessaan liki loistava. Kannattaa varautua siihen, että puuduttavasta alusta selviämiseen vaaditaan rutkasti kärsivällisyyttä.
81
