Tasoloikkahan on pelkkää tasolta toiselle pomppimista? Niinhän sitä äkkiseltään luulisi, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Ei varsinkaan Super Mario Worldissa.
Mario-maailman monipuoliset ja iloisen värikkäät kentät ovat täynnä kaltevia tasoja ja vaihteleviin suuntiin vyöryviä kookkaita maasto-osuuksia. Marion liikkeissä on mukavasti inertiaa, joten tarkat loikat vaativat taitoa, taitoa ja vielä vähän taitoa. Kentät ovat täynnä pientä bonuspuuhastelua, vaihtoehtoreittejä, yllätysjippoja ja salaisuuksia. Kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla – eikä tulisi mieleenkään, sillä ensimmäisellä kierroksella kentän maali on ainoa silmissä kiiluva tavoite.
Hyppy- ja taistelukykyjä parantavat bonukset tuovat yhtälöön lisää hupikertoimia. Sopivia sieniä ja esineitä keräämällä Mario tuplaa kokonsa, liitää ja ampuu tulipalloja. Pomppiva putkimies ei etene pelkästään jalan: pitkäkielinen yoshi takamuksen alla helpottaa vihollisten rökittämistä.
15 vuoden ikä näkyy ainoastaan nykypäivän tasoloikkia huomattavasti tiukemmassa vaikeustasossa: armoa ei anneta, vaikka pyydettäisiin. Runsaat lisäelämät tulevat taatusti tarpeeseen. Toinen toistaan veikeämmät tilutukset ja musiikki tuovat lukuisiin uusintayrityksiin mukavasti lisää pontta.
Super Mario World on puhdasta tasoloikkamagiaa. Se on lajityypin evoluution huippu, sillä Mario-maailman jälkeen 2D-loikat eivät ole lisänneet kaavaan mitään mullistavaa. On helppo nähdä, mistä Nintendon tuoreet DS-tasoloikat ovat hakeneet inspiraatiota.
90
