Leivo lättyyn, ota pataan. Annos neljälle. Tarjoillaan Mario-kastikkeessa.
Kiistatta yksi tämän vuoden tärkeimmistä Wii-julkaisuista on hullunhauska mätkintä-pätkintä, Super Smash Bros. Brawl. Se erottuu pelimassasta värikkäillä hahmoillaan, jotka on napattu suoraan Nintendon valtavan pelikirjaston uumenista. Mikäli Mario, Donkey Kong, Link tai Pikachu eivät kilisytä mitään kelloja, tervetuloa planeetta Maahan, muukalainen.
Brawlin hienous piilee sen helposti opittavassa taistelusysteemissä. Aloittelijakin pääsee heti muksimisen makuun, sillä iskut hoidetaan kahdella napilla. Ensimmäisestä irtoaa napakka peruslyönti ja toisesta lätsähtää tehokkaampi erikoisisku. Kun rämpyttämiseen yhdistetään suuntaohjain, jokaisella hyypiöllä on käytössään toistakymmentä posketonta mäjäytystä.
Eikä tässä vielä kaikki. Uutuutena taistelijoilla on oma yksilöllinen hyper-dyper-tälli, joka aktivoidaan hajottamalla kenttään ilmestyvä final smash -powerup. Viimeisen iskun saaminen on niin iso etu, että smash palluran ilmestyessä kaikki kirmaavat sen perään keinolla millä hyvänsä. Voi sitä riemua, kun saan pyyhkiä kentän puhtaaksi Samuksen jättilaserilla.
Muuten pelimekaniikka noudattaa aiemmasta Super Smash Bros. Meleestä tuttua kaavaa. Hahmot mätkivät toisiaan urakalla kuonoon ja suojauksen läpi menneet iskut kasvattavat vastustajan prosenttilukua. Mitä isommat prosentit, sitä kauemmas hemmo osumasta lentää. Vasta kun kaverin saa täräytettyä kokonaan ulos kentältä, se on good bye ja näkemiin.
Nyt ei wiituta yhtään
Etukäteen olin huolissani siitä, miten hyvin Wiin liikkeenarvaus toimii tarkkuutta vaativassa mätkinnässä. Murehdin turhaan, sillä Brawlista on jätetty turhat kapulanvatkausominaisuudet pois. Ratkaisu on rohkea ja samalla briljantti, sillä kaken ja Nuntsan lisäksi ohjaimeksi voi valita myös Wiin Classic Controllerin tai GameCuben padin. Jopa langaton Wavebird toimii ongelmitta.
GameCube-ohjain sopi omaan räpylääni parhaiten, koska olen pelannut paljon Meleetä ja Brawlin kontrollit ovat tismalleen samat. Wiin Classic Contoller tuntui lähes yhtä hyvältä, mutta sen sijaan kaken ja Nuntsan kanssa otin jatkuvasti pataani. Vielä enemmän leukaani sattui, kun ottelin poikittain olevalla kakella, mutta perheemme nuorimmainen piti sitä taas parhaana vaihtoehtona. Onneksi ohjaimia voi käyttää luovasti sekaisin, joten neljän hengen sessioissa jokaiselle löytyy mieleinen väline käteen.
Kahakkakakun kermana on mielenkiintoinen hahmovalikoima. Oikean tyypin valinta on olennainen osa taktiikkaa. Mario sopii hyvin aloittelijoille, sillä se on tasapainoinen joka paikan turpajuhta. Se minkä väkivahva Bowser voittaa voimassa, sen se häviää nopeudessa. Itse suosin hahmoja, jotka osaavat lentää lyhyitä pyrähdyksiä. Vanha vaaleanpunainen suosikkini Kirby sai kovan kilpailijan pullukkaa lepakkomiestä muistuttavasta Meta Knightista.
Uusista tyypeistä yksi kovimmista on pokemonkouluttaja, joka ei taistele itse, vaan viskoo kentälle pokepalloja. Boltseista kuoriutuvat vihollisia nuijimaan Ivysaur, Squirtle ja Charizard. Toinen apulaisiin turvautuva kaveri on kapteeni Olimar, jonka värikkäät pikminit tekevät muissa kipeää. Motskarilla kruisaileva Wario luottaa jokaista naurattavan pierun tainnuttavaan voimaan ja on muutenkin koko joukon anarkistisin hahmo.
Avattavista bonusheeboista paljastuu pari yllätystä. Ensimmäinen on Metal Gear Solidista tuttu Solid Snake, jonka jämerillä aseilla hempeilevät pehmolelut saavat isän kädestä. Snaken leijuhärveli on myös kätevä pakoväline, kun leegio nipa-veijareita pyrkii lähikontaktiin. Toinen ylläri on Sonic, jonka vahvuus piilee sinisen siilin nopeudessa ja ketteryydessä. Kun Sonic on avattu, jokaisen segakäyttäjän kauan odottama Marion pieksentä voi alkaa.
Nintendofiilin taivas
Super Smash Bros. Brawlissa on kaikkea yllin kyllin ja vähän päälle. Mittavan hahmokavalkadin lisäksi taisteluareenoja on yli 30 erilaista. Kentät eivät jää pelkiksi staattisiksi taustoiksi, vaan ne elävät, muotoutuvat tai ovat muuten vain levottomia. Wanhoja hyviä aikoja kaipaavat voivat hekumoida vaikkapa Game & Watchin elektroniikkapelin uumenissa tai poimia sieniä Mushroomy Kingdomissa. Luonnollisesti kentät pursuavat poweruppeja ja muuta roinaa.
Mitä tuumitte DS:n PictoChatin innoittamasta areenasta, jossa ruudulle piirretään jatkuvasti taisteluun vaikuttavia esineitä ja välillä mätkintää hankaloittaa telkkarin sisäpintaa nuoleva Nintendogs-piski? Oma lempparini on Wario Waren innoittama kenttä, jossa taistelijat napataan kesken nahistelun suorittamaan parin sekunnin mittaisia tehtäviä. Onnistunut suoritus palkitaan hetkellisellä testosteroniboostilla.
Sisäinen pellepelottomani pääsee toteuttamaan itseään, sillä kaikkea mahdollista ja mahdotonta voi säätää. Otanko matsin, jossa metalliset hahmot sylkevät toistensa päälle tulista chilikastiketta? Vai säädänkö kaikille valmiiksi kolmensadan prosentin vahingot ja katson kuka putoaa ensin. Entäpä mikä kenttä on hauskin? Koska en osaa päättää, teen oman.
Kenttäeditori on melko yksinkertainen, mutta sillä saa kasattua muutamasta peruspalikasta kohtuullisella vaivalla näpsäköitä areenoja. Ensimmäinen kenttäni oli melko vaatimaton, yksi taso ja puu. Lisäsälää ilmestyy editoriin jatkuvasti ja oman tuotoksen voi tallentaa Wiin sisäiseen muistiin tai ulkoiselle SD-kortille. Pahimmat aivopierut jaetaan tietysti netin yli kavereiden kiusaksi.
Aliavaruus kutsuu
Yleensä mätkintäpeli kaivetaan esille, kun kaverit tulevat kylään, mutta Brawlin Subspace Emissary -tarinatilassa riittää tekemistä myös yksinäiselle. Tasoloikkamainen muksintaseikkailu on ajoittain junnaava, mutta sen parissa viettää rennon kahdeksantuntisen nuijimalla aliavaruudesta hyökänneitä öhköjä ja avaamalla uusia hahmoja. Tallennuspisteiden ansiosta urakkaa ei ole pakko suorittaa kerralla ja isona bonuksena seikkailun voi tahkota läpi myös kaverin kanssa.
Kun bileväki alkaa kyllästyä perusmättöön, kinkereiden tunnelma kohoaa erilaisilla haasteilla. Tyrkyllä on maalitaulujen pirstomista, harjoittelusäkin lyömistä pesismailalla, miljoonan vastustajan hakkaamista tai taitojaan voi esitellä seikkailusta tuttujen pomohirviöiden kanssa. Yksi tai kaksi rohkeaa pääsee tekemään myös täsmällisempiä haasteita, jossa vaikkapa koetetaan pitää pikminit pois vihollisten ulottuvilta kunnes ne kukkivat.
Arvosteltu jenkkiversio rullaa jouhevasti, vaikka ruudulla on laajakuvan täydeltä tavaraa ja hahmot ovat entistä yksityiskohtaisempia. Jos Nintendon pelimusiikki iskee makuhermoon, Brawl ei petä. Sävelmiä löytyy lähes loputtomasti, joten samoihin melodioihin ei törmää heti. Perheen pienimmätkin ymmärtävät varmasti tarinatilan käänteet, sillä kaikki kommunikaatio perustuu wuhuu-tyylisiin huudahduksiin.
Nintendon laaduntarkkailuosastolla voidaan olla tyytyväisiä, sillä paketista on vaikea keksiä todellisia puutteita. Nettipeli voisi olla paremmin toteutettu ja seikkailu aavistuksen vivahteikkaampi, mutta kun hullunhauska rähinä toimii törkeän hyvin, kovimmankin kriitikon sydän sulaa.
Ja missä muussa mätkinnässä saa huiskia valomiekalla.
* * * * *
Verkko laulaa
Ilahduttavasti Nintendo on alkanut panostaa nettipelaamiseen. Brawlia voi mättää verkossa maksimissaan neljän ottelijan voimin. Ystävien kanssa tappeleminen edellyttää hankalien kaverikoodien käyttöä, mutta matsit luonnistuvat myös satunnaisten nettituttavuuksien kanssa.
Testatussa jenkkiversiossa anonyymi-ottelut toimivat muuten mallikkaasti, mutta ajoittain ruudunpäivitys notkahti häiritsevän alas. Normaalisti lagi menisi hitaan valtamerikaapelin piikkiin, mutta Amerikan foorumeilla monet ovat valittaneet samasta ongelmasta. On olemassa pieni pelko, että pätkimistä esiintyy myös PAL-versiossa.
Verkossa voi katsoa myös toisten otteluita ja lyödä vetoa voittajasta. Valitettavasti palkintona on vain virtuaalista rahaa. Kolikoilla saa ostaa lisää peliaikaa hävityn matsin jälkeen, minkä lisäksi niitä voi ammuskella minipelissä uusien palkintojen ja pokaalien toivossa.
Ari Kekkonen
Isot kinkerit
Peliohjaimien vähyys ei estä ison lössin kokoontumista mättökinkereihin, sillä turnausmoodi hanskaa peräti 32 kisaajaa. Jos porukkaa on kiusallisesti hieman enemmän kuin ohjaimia, tämä hoituu valitsemalla kierrätystila, joka pitää huolta siitä, että kaikki pääsevät tasapuolisesti lyömään toisiaan. Se, jääkö voittaja vai hävinnyt kentälle, on vapaasti valittavissa.
Ari Kekkonen
* * * * *
Super Smash Bros. Brawlin perushahmot
Bowser
Diddy Kong
Donkey Kong
Fox
Ice Climbers
Ike
King Dedede
Kirby
Link
Lucas
Mario
Meta Knight
Olimar ja Pikminit
Peach
Pikachu
Pit
Pokemonkouluttaja
Samus/Zero Suit Samus
Wario
Yoshi
Zelda/Sheik
Avattavat bonushahmot
Captain Falcon
Falco
Ganondorf
Jigglypuff
Lucario
Luigi
Marth
Mr. Game & Watch
Ness
R.O.B.
Solid Snake
Sonic
Toon Link
Wolf
94
