Jos Mario ja Link tappelis, kumpi voittais? Se selviää Nintendon oivassa mätkintäpelissä. Super Smash Brosissa on kaikki hyvän pelin merkit: Se on helppo oppia, siihen ei kyllästy hetkessä ja se on hulvattoman hauska.
Alkuperäinen Nintendo64:n Super Smash Bros. oli hitti. Idea oli loistava: mätkintäpeli, jossa toisiaan kurmottavat kaikki Nintendon sankarit Pikachusta Zeldaan.
Kontrollit ovat selkeät. Vihreästä napista lähtee perusisku ja punaisesta erikoishyökkäys. Suojaukset ja heitot hoidetaan olkapäänapeilla. Suuntatikun liikkeitä ja hyppyjä yhdistelemällä liikevalikoima kasvaa. Aloittelija pärjää nappia rämpyttämällä, mutta vaikeimmilla tasoilla vaaditaan jo harjaantuneempaa otetta.
Tyrmäys Meleessä tarkoittaa vastustajan poistamista pelialueelta. Jokainen osuma kasvattaa prosenttilukua, jolloin hahmo lentää vihollisen iskun voimasta pidemmälle. Pistelaskusysteemin voi valita mieleisekseen ja lähes kaikkea muutakin voi säätää mielin määrin.
Voi kun ne ovat söpöjä!
Alkuperäistä kunnioittavassa Classic-moodissa mätkitään muita hahmoja nekkuun minkä ehditään. Lopussa on valtavankokoinen hanska, jonka kukistuttua saattaa voittaa uuden hahmon käyttöönsä. Nopeaa, hauskaa ja toimivaa. Ja missä muussa pelissä voi ampua lopputekstejä.
Mainio adventure-moodi lisää suoraviivaiseen taisteluun skrollaavia tasopomppukenttiä. Niissä ideana on päästä ennalta määrättyyn paikkaan. Esteenä on tietenkin leegio Nintendon aikaisemmista peleistä tuttuja söpöpahiksia.
Vaikka peli on nähty ennenkin, GameCube-versio herättää Donkey Kongin, Yoshin ja muut tutut hahmot henkiin. En olisi ihmetellyt yhtään, vaikka Mario olisi astellut ulos telkkarista. Yksityiskohtaiset 3D-mallit kestävät kriittisenkin tarkastelun.
Teemaan sopivat peliareenat lisäävät pelin nostalgista tunnelmaa. Jokaisella hahmolla on itsensä näköiset nimikkokentät, jotka eroavat selvästi toisistaan. Kyse ei ole pelkästään kulisseista, sillä areenan valinta vaikuttaa ratkaisevasti taistelutaktiikkaan.
Kivaa kimppakivaa!
Super Smash Bros. Meleen suurin valtti on erittäin addiktiivinen moninpeli. Kentällä voi huhkia yhtäaikaa peräti neljä vipeltäjää. Viimeistään silloin meininki muuttuu turboahdetuksi toiminnaksi. Mikäli ohjaimia on vähemmän kuin pelaajia, ottelut voi käydä turnauksena, jossa voittaja ratkeaa cup-tyyliin.
Jokaisella taistelijalla on omat erikoisliikkeensä. Oma suosikkini on Kirby, joka voi nielaista vastustajan ja omaksua hänen taitonsa. Kirby on myös mestari pomppimaan, joten sitä on vaikea päihittää. Jokaiselle löytyy varmasti oma lemppari eikä mikään hahmo ole absoluuttisesti muita parempi.
Alueet pursuavat toinen toistaan kummallisempia power-upeja, jotka vaikuttavat pelin kulkuun. Yksi hauskimmista ovat poke-pallot, joiden sisältä ilmestyy satunnainen pokemon vastustajaa höykkyyttämään. Pelkästään pokemoneja on yli 30 erilaista.
Tahdon kolmesataa palkintoa!
Kerättävää riittää ja lähes kolmensadan palkinnon keräämiseen menee aikaa. Niitä voi voittaa taistelemalla tai rahalla arpajaisissa. Pokaaleja voi tarkastella joka suunnalta samalla kun ruudulla näkyy tietoa kyseisestä hahmosta.
Nintendoa pelanneet tunnistavat useimmat taustalla soivat sävelmät. Tutuista kappaleista on tehty erilaisia miksauksia, jotka kuulostavat maallikostakin ihan mukavilta. Ääniefektit ja grafiikka tukevat toisiaan, kummastakaan ei löydy moittimista.
Super Smash Bros. Melee on ehdotonta hupia ison kaveriporukan kanssa, mutta myös yksinpeli toimii. Mätkinnän ohessa voi koettaa rikkoa maalitauluja tai osallistua säkin heittokisaan. Näiden lisäksi on 50 erilaista haastetta, joiden päihittämisessä riittää tekemistä.
GameCuben omistajalle Super Smash Bros. Melee on pakkohankinta. Vekkuli tappelupeli yhdistää sujuvaan pelattavuuteen nintendomaisia oivalluksia. Jos sille antaa pikkusormen, se vie koko käden.
25 hahmoa
14 perushahmoa
Mario
Bowser
Peach
Yoshi
Donkey Kong
Captain Falcon
Link
Zelda
Samus
Kirby
Ice Climbers
Ness
Fox
Pikachu
11 bonushahmoa
Jigglypuff
Dr. Mario
Luigi
Young Link
Marth
Roy
Ganondorf
Pichu
Falco
Mewtwo
Mr. Game & Watch
90
