Street Fighter 2 ei ole toden totta enää tuore peli, mutta van Dammen elokuvaklassikon myötä jälleen yksi julkaisu on katsottu tarpeelliseksi. Ja mikä ettei: Gametekin Super Street Fighter 2 Turbo (SSF2T) onkin ensimmäinen asiallinen kotitietokoneelle julkaistu versio.
Pari vuotta sitten ilmestynyt perus-Street Fighter 2 oli keskinkertainen niin Amiga- kuin PC-versionakin. Nyt pelin nimen alkuun on ilmestynyt Super ja loppuun Turbo. Dramaattista uusiutumista ei ole tapahtunut, entisiä hyväksi havaittuja ideoita on viritelty edelleen.
Alkuperäisessä Street Fighter 2:ssa taisteltiin kahdeksan hahmon voimalla, nyt kyseisen version loppuvastustajat ovat myös pelaajan valittavissa. Kokonaan uusia taistelijoita on neljä, joten kaikkiaan hahmoja on kuusitoista. Pelin nopeuden voi säätää haluamakseen (kolme eri vaihtoehtoa).
Nautittavat iskusarjat eli combot ovat SSF2T:n suola. Kuvaruudulle tupsahtaa teksti onnistuneen combon kunniaksi, joten aloittelijakin huomaa saaneensa aikaan jotain suurta nappuloita hysteerisesti vatkattuaan. Super Combot voi yhdistää iskusarjoihin, mikä takaa todellisen ilotulitusiskun. Kaikkien entisten hahmojen liikkeitä on viritelty ja muokattu, joten uusista iskuista ja potkuista ei ole pulaa.
Super Combot ja niihin liittyvä mittari kuvaruudun alakulmassa piristävät peliä. Mittarin ollessa täysi voi pelaaja mäjäyttää megaiskun, joka vie vastustajan tajunnantason hämärän rajamaille. Mittari täyttyy sitä nopeammin, mitä enemmän mättää tehokkaita iskuja, esimerkiksi erikoisliikkeitä.
Gametek on onnistunut käännöksessään hyvin. Hahmot ovat isoja, animaatio asiallista ja vauhtia riittävästi. Täydellinen kolikkopelikäännös se ei kuitenkaan ole. Väripaletti on alkuperäistä rujompi ja taustojen päällekkäisvieritykset puuttuvat. Kakun koristaa suoraan CD:ltä soljuva musiikki.
Pelattavuutta nakertaa kunnollisen PC-mätkintäohjaimen puute. Näppäimistöä käytettäessä tarvittavat kuusi iskunappia ovat toki käsin kosketeltavissa, mutta nelinappiohjaimella (esim. Gravis Pad) pelatessa joutuu tietysti tyytymään neljään nappiin. Tämä vaikeuttaa iskujen hienosäätöä. Esimerkiksi Dhalsimin "porauspotkujen" (Drills) kulma määräytyy kolmen potkunapin mukaisesti, joten kontrollit jäävät vaillinaisiksi. Peli sinänsä ymmärtäisi kuuden napin ohjainta josko sellainen olisi olemassa/käytettävissä!
Tietokonepelaajat ovat saaneet odottaa kelpo versiota Street Figher 2:sta luvattoman kauan. Pahin into Capcomin kolikkopeliklassikkoon on jo kuitenkin hiipumassa. Virtual Fighter 2 ja Tekken ovat näyttäneet millaisia ovat uudet modernit mätkinnät: kolmiulotteinen areena tuo tapahtumiin uuden sisällön ja vektorigrafiikka liikkeisiin ennen näkemättömän sulavuuden.
Super Street Fighter 2 Turbo tarjoaa tanakan, tiukan ja pelattavan, joskin vanhahtavan peketin taistelupelifriikille. Eikä tämä jää viimeiseksi katutappeluksi. Capcom viimeistelee parhaillaan Street Fighter Legendsia ja Street Fighter The Movieta. Eivätkö markkinat koskaan kyllästy?
86
