Electronic Artsin vuosituhat vaihtuu meluisissa merkeissä. Moottorit pärisevät ja ilma mustuu pakokaasusta. Kuohujuoman poksautteluun ei silti ole aihetta.
Suomessa vähemmän tunnettu supercross on Amerikassa suosittu laji. Se eroaa motocrossista siinä, että radat on rakennettu varta vasten stadioneille, jossa yleisön on helppo seurata koko tapahtumaa. Lukuisat hyppyrit ja syheröinen rata tekevät kilpailuista teknisesti vaikeita. Väliajat täytetään erilaisilla temppukilpailuilla. Moottorin pärinää ja pauketta tarjotaan koko rahalla.
Supercross 2000:ssa on parisenkymmentä erilaista stadionrataa. Kaava on kuitenkin kaikissa sama. Suora, jossa on muutama hyppyri ja heti perään jyrkkä mutka, jota seuraa taas uusi suora. Radat ovat aivan yhtä tylsiä kuin oikeastikin. Vaikka valittavana on suuri joukko tunnettuja kuljettajia, moottoripyöriä on vain kahdenlaisia. Nimettömät 400-kuutioiset erottaa kaksipuolikkaista vain koneen matalampi murina.
Realismi syö pelattavuutta
Tekijät kertovat keskittyneensä moottoripyörien dynamiikkaan ja realistiseen käyttäytymiseen. Tähän on myös osittain päästy, sillä jousitus tuntuu ja näyttää hyvin aidolta, mopo kiihtyy ja pysähtyy esikuvansa kaltaisesti, ilmalennot ja keulittelut sujuvat nekin mallikkaasti. Päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta mutkiin mentäessä tapahtuu jotain outoa.
Vähänkään jyrkemmässä mutkassa mopo tuntuu hyytyvän, ikäänkuin kytkin olisi painettu yhtäkkiä pohjaan. Kääntösädekin on moottoripyöräksi melkoisen laaja. Kokeiltuani erilaisia ohjaimia päädyin viimein perinteiseen digitaaliseen padiin. Kun asetuksista laittaa kanttausavusteen pois päältä, ajotuntuma on juuri ja juuri siedettävä. Plussaa peli saakin monipuolisista asetuksista, sillä vaikeusastetta voi räätälöidä oman makunsa mukaan.
Kisakonetta voi säätää ennen kutakin kilpailua. Säätöjä on yksinkertaistettu rankasti eikä pyörien kuvion karkeudella, iskuvaimentimien jäykkyydellä tai vaihdelaatikon välityksillä tunnu olevan isompaa vaikutusta.
Päämäärätöntä tahkoamista
Pelimuodoista tärkeimmät ovat yksittäinen kisa ja kokonainen kausi, lisäksi voi valita temppuilun, jossa onnistuneet stuntit palkitaan pistein. Yksinpelinä temppuilu ei jaksa kiinnostaa kovin pitkään, mutta pelitaitoisen kaverin kanssa hommassa on hivenen järkeä.
Pelin varsinainen koukku on kumpuilevien hiekkaratojen tahkoamisessa. Kilpailemaan pääsee välittömästi, mutta yksittäisen kisan ajamisesta puuttuu hohto eikä kokonaisen kauden rällääminen tuo juurikaan mitään uutta. Ei edes piilotettuja bonusratoja, joiden vuoksi hommaa jaksaisi vääntää illasta toiseen. Helpoimmalla vaikeusasteella voitto on varma, jos vain jaksaa paahtaa läpi kaikki 16 kisaa.
Säädetystä vaikeusasteesta riippumatta tietokoneen ohjaamat mopot levittäytyvät koko radan mittaiseksi letkaksi. Oma paikka on yleensä keulilla tai aivan hännässä. Ohittaminen ei tuota ongelmia, sillä jos edessä on joku, hänet saa yleensä jyrättyä nurin. Toisten kuljettajien kiusaaminen on sinänsä ihan hauskaa ajanvietettä.
Vaikeusasteen lisäämisen jälkeen peliin saa enemmän mielenkiintoa. Jopa prätkien epäloogiseen mutkakäyttäytymiseen tottuu vähitellen. Mitä enemmän Supercoss 2000:ta pelaa, sitä vähemmän pyörän kökkö käyttäytyminen kiusaa. Tärkeintä ei ole vauhti vaan oikean rytmin löytäminen.
Pettymysten täyttymys
Jaetun ruudun kaksinpelissä radalla surraa vain kaksi moottoripyörää. Ilmeisesti sen vuoksi, että ruudunpäivitys on saatu pysymään kohtuullisella tasolla. Kaksinpeli on joka tapauksessa hauskempaa kuin harjoittelu yksin omaa haamuaan vastaan.
Ensimmäiseksi korviin tarttuu muheva rock, jota kuuntelee ihan mielellään kisankin aikana. Herra Art Eckman ja David Bailey hoitavat selostushomman kelvollisesti, vaikka samojen fraasien kuulemiselta ei voi välttyä. Paras osuus on kuitenkin uusintatila, jossa kilpailun kulkua voi tarkastella kaikista mahdollisista ja mahdottomista kuvakulmista.
Supercross 2000 jätti karvaan maun. Vaikka joihinkin yksityiskohtiin on panostettu kiitettävästi, niistä ei ole saatu aikaan toimivaa kokonaisuutta. Tunnelmaa latistaa myös avuttomat ääniefektit. Suurin synti on moottoripyörän käsiteltävyys varsinkin mutkiin mentäessä. Hyvästä yrityksestä huolimatta käsiin jää varsin yhdentekevä ajopeli, joka ei tarjoa mitään, mitä emme olisi jo nähneet.
69
