Olisihan se ihme ollut, ellei jälleen alkaneen talviurheilukauden kunniaksi jokin yhtiö olisi työntänyt markkinoille uutta talviurheilupeliä. SuperSki Pron on ilmeisesti tarkoitus olla ensimmäinen romppua hyödyntävä talviurheilu.
Menkää mäkeen!
SuperSki Pro koostuu kuudesta lajista, jotka ovat mäenlaskua lukuunottamatta kaikki alppilajeja _ syöksylasku, pujottelu, suurpujottelu, sekä hieman harvemmin käsitelty lumilautailu kahtena eri variaationa. Romppuversiossa on vielä bonuksena ohjaskelkkailu.
Kilpailla voi joko yksittäisissä lajeissa mitellen tai kaikki lajit kattavassa suurkilpailussa. Yksittäisten kisojen lisäksi voi vielä valita kokonaisen kauden, jolloin tarkoituksena on edetä lopulta aloittelijasarjasta pääsarjan huipulle.
Ennen kisan alkamista ruudulle hiihtävä atleetti esittelee lajin ja antaa ohjeita suoritusta varten. Ohjeet tulevat tietenkin kaiuttimista, ja ne on puhuttu sen verran selkeästi, ettei tekstityksen puute haittaa. Osanottajia valitessa pelaaja valitsee ainoastaan kansallisuutensa 16 vaihtoehdosta (kaikkien hyvien tapojen mukaisesti Suomi tietenkin puuttuu joukosta, sen sijaan sellaiset maineikkaat talviurheilumaat kuin Espanja, Iso-Britannia ja Korea ovat kyllä pelissä mukana). Edes nimeään ei saa kirjoittaa itse, vaan on tyytyminen pelin valmiisiin kilpailijoihin.
Sauva heilumaan
Itse kilpailun alkaessa alkavat kuitenkin myös pettymykset. Ensinnäkin pujottelut ja lumilautailut ovat käytännössä toistensa identtisiä kopioita, ainoat erot ovat rinteissä ja porttien tai lippujen kiertämisessä. Kilpailijan ohjailu rajoittuu liikkeisiin oikealle ja vasemmalle sekä vauhdin lisäämiseen tai vähentämiseen. Vauhti tuppaa karttumaan itsekseenkin nopeasti sellaiseksi, ettei kilpailijan kontrollointi suju enää kunnolla _ huomattava osa lipuista jää kiertämättä, ja sakkosekunteja ropisee.
Ruudulla pyörii suttuinen grafiikka, joka ei pahemmin säväytä, ja äänipuoli on suhinoineen yhtä ankea. Realismissakaan ei juuri ole kehumista _ kilpailija voi rauhassa jysähtää täyttä vauhtia päin puuta, ainoa seuraus on hienoinen viivästys, minkä jälkeen lasku jatkuu kuin tyhjää vain. Rinteen reunoilla seisovat toimitsijat eivät tietenkään viitsi väistää luodin lailla kiitävää kilpailijaa, vaan heitäkin saattaa joutua väistelemään.
Syöksylasku on toiminnan osalta täsmälleen edellisten kaltainen. Porttien läpäiseminen ei kuitenkaan ole yhtä vaativaa, eikä itse laji näin ollen aiheuta turhautumista yhtä nopeasti.
Mäenlasku sentään poikkeaa toiminnaltaan hieman muista lajeista, tosin siinäkin on kyse pelkästä tikunvääntämisestä, eli hyppääjä on pidettävä ponnistuksen ja ilmalennon aikana tasapainossa pitämällä ruudun reunassa olevan palkin viiva mahdollisimman keskellä palkkia vääntämällä tikkua ylös tai alas. Toteutuksessa ainoa vaihtelua tarjoava piirre on mahdollisuus valita kuvakulma hyppääjän eri puolilta. Realismi on jälleen unohdettu hyppytornin hissiin: siinä missä muinaiset Winter Gamesit arvioivat hyppyjen pituudet reilusti alakanttiin vetää SuperSki yli toiselta puolen _ toinen hyppyni (isosta mäestä) kantoi heti 164 metriä. Tyylipisteistä peli ei ole kuullutkaan.
Romppuversiossa oli määrä olla mukana vielä ohjaskelkkailu, mutta ainakin testikappale hyytyi lajia käynnistettäessä. Epäilen vahvasti jäinkö mistään suuresta paitsi.
V-tyyliä ja V-käyrää
SuperSkin toteutus on jäänyt kerrassaan ala-arvoiselle tasolle. Ainoa osa pelistä, jossa on viitsitty nähdä edes hieman vaivaa on puhe, muilta osin peli ei tarjoa vastusta edes kuusnelosen Winter Gamesille. Toiminnan rajoittuminen pelkkään aneemiseen tikunveivaamiseen tappaa mielenkiinnon alta aikayksikön, mistä johtuen peliä ei kiiluvasilmäisimpien talviurheilufanaatikkojen lisäksi voi suositella kuin erittäin nuorille pelaajille, joita SuperSki Pron puutteet eivät häiritse.
58
