Supersonicissa mennään nimen mukaisesti pirun lujaa. Loputtomiin jatkuvassa tunnelissa pelaaja on kuski, jonka ainoa tavoite on pistelistan kuninkuus. Huipputulokset vaativat jedirefleksejä, sillä pikkuinen virhe maksaa kaiken.
Menopeliä ohjataan täppäriä kääntelemällä, mikä toimii opettelun jälkeen loistavasti. Ohjaus on todella tarkka, ja 360 asteen ajorata auttaa elämään ilmaratin vastuksenpuutteen kanssa. Homma on sopivan fyysistä, sillä koko kroppa heiluu lähestyvää seinää väistäessä. Kummatkin pelitilat ovat koukuttavia. Classicissa vauhti kasvaa pikkuhiljaa itsestään, aikaa vastaan ajettavassa Blitzissä taas rivakasti pistetimantteja keräämällä.
Supersonicin psykedeelinen, kaikesta ylimääräisestä puhtaaksi tislattu pistejahti kaipaa enää lähinnä uusia biisejä kaahauksen taustalle. Kitkaliiton hypnoottiset trancevedot sopivat avaruustunneliin erinomaisesti, mutta niitä on liian vähän.
Jos lupailtu mahdollisuus käyttää iPadiin säilöttyä musiikkia koskaan tulee, lienee tämäkin ongelma ratkaistu.
