SWAT: Global Strike Team (Xbox, PS2) – Maailmanpoliisi pelastaa

PC:llä SWAT-sarja kuuluu Rainbow Six -perheen kanssa taktisen toiminnan eliittijoukkoihin. Konsoli-inkarnaatiossa erikoisryhmästä on paisunut maailmanpoliisi ja tyyli painottuu puhtaaseen toimintaan.

Yhdysvaltojen poliisin erikoisyksikkö SWAT kiidätetään apuun, jos tavalliset poliisitoimet eivät riitä. Global Strike Teamin tulevaisuudessa SWATin vastuualueeksi on levinnyt koko maailma, ja joukko taistelee säälimättömiä huumekartelleja vastaan missä tahansa. Ryhmän keihäänkärkenä toimii kolmijäseninen erikoisyksikkö, jota johtaa entinen ammattisotilas Kincaid. Häntä tukee tarkkampujan ja pioneerin muodostama kaksikko.

Viivat suoriksi

Vaikka Global Strike Team sijoittuu kuvitteelliseen lähitulevaisuuteen, on SWAT-ryhmän paisuttaminen maailmanpoliisiksi epäuskottavaa. Samalla SWAT on unohtanut lailliset periaatteensa ja kääntynyt tavalliseksi taisteluryhmäksi. PC-esikuvista tuttu taktikointi on heivattu ja kokonaisuus on muuttunut tavalliseksi, vaikkakin kohtalaisen toimivaksi räiskinnäksi.

Muistona menneisyydestä vihollisia ei saa suoraan teloittaa, vaan heitä täytyy ensin varoittaa lyhyellä huudahduksella. Puhtaasta lahtaamisesta ei tosin ole suurempaa haittaa, eikä se estä tehtävien läpäisyä. Luvaton tappaminen vain syö tehtävistä saatavia pisteitä, joita voidaan käyttää aseiden virittelyyn. Tällä ei ole suurta merkitystä, sillä tarkkuuden, tehon tai lipaskapasiteetin parantaminen sekä tähtäimen virittely eivät lopulta vaikuta peliin paljonkaan.

Aseita on yllättävän vähän. Päätyökaluja on vain neljä kappaletta: rynnäkkökivääri, konepistooli, haulikko ja tarkkuuskivääri. Näistä tehtävään valitaan yksi ja kakkosaseena käytetään tainnutusnuolilla ladattua pistoolia. Pientä lisämaustetta saadaan erilaisista kranaateista, joilla joko tapetaan tai tainnutetaan.

Kapteeni käskee

Global Strike Team yrittää erottua muista räiskinnöistä ryhmän käskyttämisellä. Sankarin mukana häärii lähes koko ajan pari toveria, joita komennetaan joko digipadin painalluksilla tai mikrofoniin puhutuilla lyhyillä käskyillä. Puheentunnistus vaatii Xboxilla Live-paketin kuulokemikrofonin tai PS2:lla USB-mikin käyttämistä. Live-pelitukea Xbox-versiossa ei ole.

Komennot vaihtelevat jonkin verran osoitettavan kohteen mukaan. Perustoimintoina ryhmän voi käskeä liikkumaan, varmistamaan kohteen tai seuraamaan sankaria. Tarvittaessa kaverit potkivat ovet sisään tai räjäyttävät ne päreiksi. Pioneeri osaa lisäksi hakkeroida tietokoneet ja koodilukot, tarkkampuja voi pudottaa kohteen kaukaa tai tiirikoida tavalliset lukot. Kaverit osaavat myös panna antautuneet viholliset käsirautoihin.

Ryhmän käskyttäminen toimii hyvin, mutta ominaisuutta ei hyödynnetä täysillä. Kentät on harmittavasti suunniteltu niin, että esimerkiksi hektisiä tovereiden tukemia huoneeseen ryntäämisiä on aivan liian vähän. Joukkojen tekoäly on kaksijakoinen: osumatarkkuus on hyvä, mutta kaverit eivät osaa itsenäisesti hakeutua suojaan, vaan jäävät usein tuleen seisomaan.

Kaksi peliä yhdessä

21 tehtävän pituinen yksinpelikampanja hurahtaa läpi yhdessä illassa, mutta mukana on onneksi kymmenen tehtävän co-op-moninpeli kahdelle pelaajalle. Erinomaisena ideana kaksinpelin sankarit ovat yksinpelin ykköstiimin tukiryhmän jäseniä.

Yksinpelin sankarikolmikon hääriessä esimerkiksi sairaalan yläkerroksissa kaksinpelin pari varmistaa rakennuksen perustan. Näin kentät ovat täysin erilaisia ja toiminta on hektisempää. Mukana ei ole komennettavaa ryhmää, mutta kentät on rakennettu mainiosti kaksinpeliin sopiviksi. Pari vyöryttää huoneita vauhdilla ja tunnelma on mainio.

Yhteispelin lisäksi mukana on myös suurimmillaan neljän hengen jaetulla ruudulla pelattavia perinteisiä moninpelejä, deathmatchin lisäksi muun muassa kukkulan kuningas ja lipunryöstö. Nämä ovat hetken aikaa hauskaa, sillä moodeja varten on rakennettu runsaasti erilaisia kenttiä.

Global Strike Team on yhden läpipeluun hyvin kestävä räiskintä, joka saa lisähenkeä erinomaisesta co-op-kaksinpelistä. Graafisesti kokonaisuus on Xboxilla PS2-alkuperänsä takia melko vaatimaton, mutta äänet toimivat kiitettävästi. Ohjaus on alustasta riippumatta mukavan tarkka, eivätkä versiot muutenkaan eroa toisistaan.

80