Digital Extremes/N-Space
PC
Sword Coast Legends nojaa viralliseen Dungeons & Dragons -lisenssiin ja pc-roolipelien parhaisiin perinteisiin.
Pelintekijä ei voi koskaan mennä vikaan, kun hän vertaa uutta roolipeliään Baldur’s Gateen, genrensä kenties rakastetuimpaan klassikkoon. Aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, Sword Coast Legendsin tekijät kehuskelevat myös Dragon Age: Origins -taustallaan. Onneksi demonstraatio ei jää pelkän nimien pudottelun tasolle, kehityksensä loppusuoralla olevassa Sword Coast Legendsissa on jo ihan kunnolla pelattavaa.
Pian käy ilmi, että tekijät olisivat voineet pudottaa kolmannenkin nimen – Neverwinter Nightsin. Sword Coast Legends on nimittäin paljon enemmän kuin pelkkä monikymmentuntinen yksinpelikampanja Forgotten Realmsin fantasiamaailmassa. Sen todellinen valttikortti on viiden pelaajan moninpeli, jossa viides pelaaja omaksuu luolamestarin roolin.
Kuten jokainen kynällä ja paperilla pelattavia roolipelejä kokeillut tietää, luolamestarin tehtävä on omalaatuinen sekoitus pelaajan parasta kaveria ja pahinta vihamiestä. Luolamestari iskee kapuloita seikkailijoiden rattaisiin, mutta reilussa hengessä ja pitääkseen luolakomppauksen sopivan arvaamattomana ja mielenkiintoisena.
Takaisin perusasioihin
J.R.R. Tolkienin Keski-maata estottomasti apinoiva Forgotten Realms on jopa Dungeons & Dragonsin mittapuulla geneerisistä geneerisin fantasiamaailma. Geneerisyys on huipussaan Sword Coastin seudulla, jossa kaikki mahdolliset fantasiakliseet tiivistyvät nätisti samalle rantaviivalle. Taisin ahmia poikasena liian monta Forgotten Realms -romaania, kun näen bulkkirannikossa lapsuuteni fantasiamaiseman.
Nostalgialla ratsastaminen ei ole tietokoneroolipelille yhtään hullumpi lähtökohta. Sword Coast Legendsissä kasataan seikkailijaryhmä, käydään pitkiä monivalintakeskusteluita, ratkotaan sivutehtäviä ja siivotaan vankityrmä jos toinenkin aarteista ja hirviöistä. Välillä kohdataan kiperiä valintoja, joiden seurauksista nautitaan tai kärsitään myöhemmin. Miksi rikkoa toimivaa kaavaa?
Taistelut ovat tosiaikaisia, mutta Baldur’s Gaten tapaan milloin vain pysäytettävissä tilannearviota ja uusien taistelukäskyjen antamista varten. Vähäisemmissä kärhämissä yksittäisten hahmojen mikromanagerointiin ei liene suurempaa tarvetta, mutta tiukan paikan tullen pelaajan lienee paras pitää ainakin loitsunkäyttäjät lyhyessä lieassa.
Mutkikkaaksi taistelu muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun hirviöt taistelevat luolamestarin ohjauksessa. Luolamestari voi kontrolloida paitsi valitsemiaan hirviöitä suoraan, myös piilottaa peliympäristöön erilaisia ansoja ja suunnitella väijytyksiä. Väijytykset perustuvat yksinkertaiseen triggeröintiin: kun pelaaja astuu väijypaikaksi merkitylle lattialaatalle, väijyttäjät ponnahtavat esiin paikoissa x, y ja z.
Näkemäni perusteella pomohirviöiden kontrollointi on luolamestarin kovin ase. Kun maagisia ohjuksia paukuttavalla lich-ruhtinaalla peruuttelee koko ajan sankarikatraan ulottumattomiin, siinä on pelaajalla äkkiä suru puserossa.
Poikkeuksellinen indiepeli
Vaikka Sword Coast Legendsin on määrä ilmestyä jo tänä vuonna, tekijät olivat yllättävän vaitonaisia kampanjansa sisällöstä. Näkemässäni katkelmassa seikkailtiin ensin tunkkaisissa viemäreissä ja metsästettiin sitten epäkuolleita Luskanin kaupungin slummeissa.
Dialogikohtia lukuun ottamatta matkan varrelle ei osunut juuri muuta kuin taistelua ja aarteiden rohmuamista. Minulle silti vakuutettiin, että taistelu on vain yksi pelin neljästä pääpilarista eli Sword Coast Legends on siis muutakin kuin Diabloa ryhmänhallinnalla höystettynä.
Luolamestaroinnin ja yksinpelin suhde jäi niin ikään vähän hämäräksi. Luolamestarin käytössä pitäisi olla täysi valikoima työkaluja, joilla voi rakentaa mitä tahansa pienistä satunnaisgeneroiduista luolaskenaarioista kokonaisiin kampanjoihin. Nähtäväksi jää, pääseekö luolamestari laatimaan omia pohjapiirustuksia vai ainoastaan syöttämään satunnaisgeneraattoriin yleisiä parametrejä, kuten luolasta löytyviä hirviötyyppejä.
Ainakaan pelin aikana luolamestari ei ole ihan jumalasta seuraava, sillä hänen keinovalikoimaansa rajoitetaan erityisellä DM Threat -resurssilla. Threat kuluu aina, kun luolamestari tekee jotain pelaajia vahingoittavaa, ja palautuu, kun pelaajat menestyvät. Mekaniikan toivotaan edistävän pelaajien ja luolamestarin symbioottista suhdetta.
Luolamestarointi ei ole ainoa seikka, joka tekee Sword Coast Legendsistä poikkeuksellisen fantasiaroolipelin. Pitkästä, kolmatta vuotta jatkuneesta kehityksestään huolimatta pelin takana ei ole Activisionin tai Electronic Artsin kaltaista suurta julkaisuyhtiötä, vaan kaksi itsenäistä amerikkalaisstudiota Digital Extremes ja N-Space. Itse järjestetty rahoitus ja digijulkaisu Steamissa osoittautui heidän tapauksessaan mielekkäimmiksi vaihtoehdoksi.
