Kaikille ei riitä vain jumalten kieltäminen, joidenkin mielestä ne pitää myös tappaa.

Konamin Sword of Etheria tunnetaan eri puolilla maailmaa eri nimellä. Jos esimerkiksi japanilainen Over Zenith (OZ) tai korealainen Chains of Power ovat herättäneet kiinnostusta, kyseessä on sama peli. Onimushan ja Devil May Cryn kaltaiset pelisarjat ovat asettaneet toimintaseikkailuille sen verran korkeat vaatimukset, että lajityypin haastajilla pitää olla paljon ässiä hihassssaan. Konamin temppuna on heittää pelaajan rinnalle pari koneen ohjaamaa kaveria, joiden kanssa toimitaan tiiminä.

Peruspöljä juoni kertoo ilkeistä jumalista, näiden yli-ihmiskätyreistä ja kaapatuista pikkutytöistä. Jumalille taivaan merkit lähtee näyttämään japanilainen iskuryhmä, johon kuuluu piikkitukkainen teini, isotissinen blondi ja jatkuvasti uhoava mutta oikeasti reilu nuori kolli. Siitäpä sitten vain mahakaira tai sankarin tapauksessa miekaksi muuttuva kissapiru käteen ja raivaamaan tie läpi ruumiskasojen, verettömästi.

Jännitteet kasvavat

Toiminta etenee putkessa. Kentät ovat kymmenen minuutin pyrähdyksiä, joissa juostaan tilasta toiseen ja etenemisreitti aukeaa, jahka huone on putsattu vihollisista. Jokaisen kentän lopussa odottaa pomohirviö. Ei turhan innovatiivista, mutta ei Sword of Etheria edes yritä olla muuta kuin konstailematon toimintapeli. Hässäköinti on intensiivistä ja reipasta, eikä pelin aikana pähkäillä sen kummempien pulmien parissa. Varsinaista hahmonkehitystä ei ole, mutta kenttien välillä voi uhrien jälkeensä jättämällä eetterillä kohottaa hahmojen ominaisuuksia tai ostaa hyödyllistä roipetta.

Sword of Etherian toiminta on yhtä suoraviivaista kuin kenttäsuunnittelu. Tappeluliikkeitä ei ole monta erilaista, perusiskujen lisäksi voi vipata mörrimöykyt ilmaan heittoiskulla. Heittelyn merkitystä ei pidä vähätellä, sillä vaikka viholliset saa runnottua kuoliaaksi tavallisilla lyönneillä, helpommin homma hoituu pomputtelemalla vastustajaa ilmassa kavereiden jatkolyönneillä. Onnistunut pallottelu johtaa tension-mittarin nousuun. Mittarin täyttyessä saa käyttöön tehokkaat, parhaimmillaan kokonaisia vihollislaumoja manalaan lähettävät vimmahyökkäykset.

Systeemi voi kuulostaa sekavalta, mutta ei se sitä ole. Oikean pallottelutekniikan oppii nopeasti ja sen jälkeen menestyksen tiellä seisovat vain koneen ohjaamat ryhmäläiset. Veijarit eivät aina tajua, milloin ilmaan heitettyä vihollista pitäisi syöksyä paukuttamaan. Yleensä tekoälykaverien voi antaa hääräillä omiaan, ja tusinahirviöitä vastaan tiimiläiset suoriutuvat kelvollisesti. Ainoastaan pomotaisteluissa hermot kiristyvät, sillä päävihollisten voittamiseen liittyy lähes poikkeuksetta joku kikka, jota taistelutoverit eivät kiusallakaan tee. Usein tension-mittarin sijasta nouseekin v-mittari.

Eetteri ei hiosta

Vaikeustasovaihtoehdoista normaali oli pelitaidoilleni jotakuinkin kohdallaan. Kaikki eivät välttämättä arvosta sitä, että varsinaista haastetta löytyy lähinnä pomomatseista, sillä perustaisteluissa on vaikea päästä hengestään. Elinvoiman hiipuessa hahmo vain käy kontillaan ja nousee takaisin ylös (tosin ei täysissä ruumiin voimissa) nappia hakkaamalla. Game over lätkähtää ruutuun vain, jos kaikki kolme ryhmäläistä ovat samanaikaisesti turvallaan. Koska tekoäly osaa nousta oma-aloitteisesti, tätä ei usein tapahdu.

Hirviöiden suunnittelu on onnistunutta ja pomoviholliset näyttävät jopa komeilta, vaikka Sword of Etheria ei muuten aiheuta mitään esteettisiä silmägasmeja. Taustalla pumppaava musa säestää rähinöintiä menevästi ja ääninäyttely on totuttuun tyyliin parhaimmillaan kelvollista, huonoimmillaan riipivää. Joskus olisi kiva kuulla näissä japanista käännetyissä peleissä muitakin kuin latteasti paperista lukevia tai törkeästi ylinäytteleviä lahjakkuuksia.

Toimintaseikkailuna Sword of Etheria punnertaa nipin napin keskinkertaisuuden rajan yläpuolelle. Sisältö on kevyttä eikä sisällä ihastuttavia uusia ideoita, mutta pelaaminen on sujuvaa ja tiukimmissa mätöissä ajoittain jopa hauskaa, jos tekoäly käyttäytyy järkevästi. Hyvää keskitasoa oleva toimintapeli, josta riittää iloa ainakin muutamaksi illaksi.