Syberia-seikkailun tarina alkaa nuoren asianajaja Kate Walkerin pyrkimyksistä löytää kuolleen tehtaanomistajan perillinen, jotta arvokas myyntisopimus saataisiin sinetöityä. Juonen edetessä painopiste siirtyy perillisen persoonan koukeroihin ja Katen oman itsensä löytämiseen.
Pelissä ohjastetaan Katea ja ratkotaan ongelmia. Puzzlet selviävät tarkkaavaisuudella, ihmisten kanssa keskustelemalla ja yleisellä hoksottimien härnäämisellä.
PC:ltä konsoleille käännetty Syberia on haikealta tunnelmaltaan poikkeuksellisen onnistunut ja käsikirjoitus on keskitasoa parempaa. Syvälliseen ihmisyyden kuvaukseen ei venytä, mutta peliksi tarina on oiva ja seikkailupelillä voi vikitellä myös tasohyppelyihin kyllästynyttä naapurin plikkaa.
Systeemi toimii
Syberia on käännetty Playstation 2:lle muutamia kauneusvirheitä lukuun ottamatta hyvin. Kun PC:llä Katea komennettiin hiirellä, konsolilla häntä ohjataan suoraan vasemmalla tatilla ja hyödyllisiä esineitä lähestyessä niiden päälle ilmestyy toimintaikoni. Ohjaussysteemi on kätevä ja karsii puusilmäongelmat tyystin. Toisaalta hotspotien korostus helpottaa peliä, kun oleelliset asiat huomaa ilman särmäämistä.
Taustojen staattisuus häiritsee. Voisin vannoa, että PC-versiossa laineet liplattivat ja suihkulähteet suihkivat, mutta Pleikkarilla vesi on jämähtänyt paikoilleen. Tuntuu kuin kävelisi halki postikorttien. Lisäksi animaatio hetkittäin nyksähtelee ja pelin kuva oli telkkarin ruutuun nähden hieman väärässä kohdassa (eikä sitä voinut säätää). Pelaamista ongelmat eivät haittaa, mutta pistesaaliista on nipistettävä muutama prenikka pois.
Päättymätön tarina
Ylihuoliteltu animaatio häiritsee, sillä Kate esimerkiksi asettuu aina portaita kavutessaan ensin sopivaan asentoon ja sitten komeasti, mutta hitaasti animoituna lompsii ylös. Animaation rullatessa voi tarkastella tarkemmin häkellyttävän hienoja taustoja.
Syberiassa on oikeakin ongelma, sillä tarina petaa jatko-osaa liian avoimesti. Kunnon loppukliimaksia ei koeta, vaan lopputekstien vieriessä pää täyttyy hurmion sijasta kysymysmerkeistä. Vastauksia joudutaan odottelemaan ainakin vuoden loppuun, jolloin Syberia 2:n on määrä nivoa vyyhti kokoon.
Ylimääräistä tutkittavaa on hieman liian vähän. Kuulisin mielelläni Katen sanallisen kuvauksen tai tulkinnan esimerkiksi luolan seinämaalauksista ja muusta kiinnostavasta, mutta ilman niitä vapaa tutkiskelu jää silmäilyksi.
Seikkailussa on runsaasti tekstiartikkeleita ja lueskeltavia kirjoja. Niitä kaikkia ei ole pakko tavata, mutta monissa teksteissä on vinkkejä ongelmiin tai pelimaailmaa ja -hahmoja syventäviä juttuja. Konsolin monitoria alhaisempi resoluutio on korjattu zoomaus-toiminnolla, eli tekstejä voi tarkastella niin läheltä kuin haluaa.
Syberia on ongelmistaan huolimatta tämän hetken paras seikkailu, ja jos rauhallinen ongelmanratkonta ja juonen seuraaminen kiinnostaa, läjäytä jöröt tiskiin viimeistään nyt. Sohvalta seikkaileminen on vieläpä mukavampaa kuin monitorin ääressä könöttäminen.
87
