Syphon Filter kolmosella on selkeä filosofia: hyvää ei kannata sorkkia. Suositun toimintaseikkailusarjan päivitys sivakoi tiukasti tuttuja latuja.
Kovaotteiset erikoisagentit Gabriel Logan, Lian ja kumppanit ovat joutuneet Yhdysvaltojen kongressin kuulusteluihin. Tiukkasävyisten juttutuokioiden aiheena ovat Syphon Filter -viruksen varhaishistoria ja siihen liittyneet salaiset operaatiot. Muistelot käydään läpi toimintatehtävien muodossa.
Pelimekaniikka on tuttu sarjan edellisistä osista. Riuskat agentit selvittävät arkaluontoiset keikat lähinnä herkällä liipaisinsormella. Varovainen eteneminen ja kulmien takaa kurkkiminen on viisasta, mutta suoranaista hiipimistä kaivataan vain satunnaisesti. Kentät ovat paikoitellen varsin monimutkaisia, mutta eksyminen ei juuri uhkaa. Kattavien karttojen ja tavoitelistojen ansiosta seuraavaa siirtoa ei tarvitse pohtia.
Toimintapelisankarit pätkivät pahiksia kotona ja kaukomaissa. Lyijymyrkytyksestä saavat osansa pahikset Etelä-Amerikan viidakoissa, afrikkalaisissa orjakaivoksissa ja neukkujen miehittämässä Afganistanissa. Agenttien ähellystä seurataan selän takana laahaavasta kamerasta käsin.
Ohjauksen tuntuma on riittävän napakka ja kuolemat johtuvat etupäässä varomattomasta toikkaroinnista. Vastustajaan lukittuva automaattitähtäys saattaa aiheuttaa nopeissa tilanteissa inhottavia kamerakoukkauksia. Tarkkuutta vaativat tapot hoidetaan käsivaralla sankarin silmistä kuvatun näkymän takaa, jolloin zoomikerroin ja näytön koristeet muuttuvat aseen mukaan. Kiipeily ja muut pikkukikat menevät putkeen yleiskäyttöisellä toimintanäppäimellä.
Agentti Logan, otaksun?
Syphon Filterin tärkein koukku on huima läjä aseita. Erilaisia konepistooleja, rynnäkkökivääreitä, haulikoita, kiikarikiväärejä ja heittimiä on tusinoittain. Pienen valtion kaatamiseen riittävä arsenaali kruunataan puukoilla ja käsikranaateilla.
Räime lienee suunnattu sarjan veteraaneille, sillä vaikeustaso on jo alkumetreillä tiukanpuoleinen. Alkusählingin jälkeen vaikeuskäyrä nousee maltillisesti, joten eteneminen sujuu mukavan vetreästi. Monipuolisten kenttien, mittavan asevaraston ja liipaisinherkkien vihollisten ansiosta tunnelma säilyy mukavan kireänä loppuun saakka.
Juonimoodin ja kahden pelaajan tappomatsin lisäksi voi jauhaa erilaisia minipelejä. Niiden aiheet pyörivät vaihtelevilla säännöillä höystetyissä salamurhissa ja varkauskeikoissa.
Maisemien näkyvyys ja päivitysnopeus ovat lähinnä siedettävää tasoa. Pääosin tyylikkäät tekstuurit sopivat aihepiiriin, mutta ne venyvät ja palikoituvat räikeästi lähietäisyyksillä. Ulkokohtaukset tapahtuvat yöllä, jolloin pimeys on kätevä selitys lyhyelle näkyvyydelle.
Terävät laukaus- ja räjähdysefektit kaipaisivat lisää ruutia taajuuskaistan alapäähän. Järeät kanuunat kuulostavat lähinnä nallipyssyiltä. Paikallistunnelmaa luodaan oikeilla kielillä, sillä englannin lisäksi korviin kantautuu ainakin japania ja espanjaa. Musiikki on etupäässä hajutonta ja mautonta teknopoppia.
Syphon Filter kolmosen pahin ongelma on se, että koko hoito on nähty samassa kuosissa jo pari kertaa aikaisemmin. Muuta aihetta valittaa ei ole.
80
