IPCA-agentit turvautuvat moderniin antiterrorismipolitiikkaan: ammutaan ensin ja kysellään sitten. Toisin kuin tosielämän agentit, IPCA löytää hyökkäyskohteista kasapäin raskauttavia todisteita bioaseista.

SOCOM-painotteisen odottelun jälkeen nettipelaaminen on tehnyt lopullisen maihinnousun PS2-saarelle. Melkein jokaisessa Sonyn tukemassa ja moninpeliin niukin naukin sopivassa toimintapaketissa on vaihtelevia nettiominaisuuksia. Syphon Filter -sarjan ensimmäinen PS2-versio osallistuu nettitalkoisiin neljän pelaajan tiimitehtävillä.

Syphon filter -viruksen omega-kannalla maailmaa uhkaavien terroristien rökittäminen aloitetaan tehtäväalueen rauhalliselta reunalta. Sen jälkeen ravataan karttapisteeltä toiselle jatkuvassa tulitaistelussa. Avarissa miljöissä pyssysankari paimennetaan oikeaan suuntaan suljetuilla ovilla, korkeilla muureilla ja äkkijyrkillä kallioilla. Tarpeettoman avuliaan kartan ja keinotekoisten rajoitusten takia taistelua rytmittävää ympäristön tutkimista tarvitaan harvoin.

Kivaa kimpassa

Nettikarkeloissa käytetään samoja tehtäviä kuin juonellisessa yksinpelissä. Ryhmään mahtuu kahdesta neljään agenttia ja meneillään olevaan tehtävään ei voi liittyä kesken kaiken. Perinteisten kaikki vastaan kaikki -räiskinnän sivuuttaminen osoittaa tekijöiltä tervettä itsehillintää, sillä automaattitähtäys vesittäisi pelaajien välisen nokkapokan. Valitettavasti valepukuja, piilottelua ja muuta kikkailua edellyttävät keikat suljetaan nekin verkkopelivalikoimista.

Nettipelin syvin sudenkuoppa piilee yksinpelikenttien käytössä, sillä yksinäisille suunniteltujen ja roimaan räiskintään tukeutuvien tehtävien ratkaisu ei edellytä yhteistyötä. Tarkat tiimikuviot jäävät harmillisen harvinaiseksi herkuksi.

Akrobatiatemput ovat ryhmätyön näkyvin etu: kaverin olkapäillä seisominen avaa bonuskohteita ja tehtävän ratkaisua nopeuttavia oikoteitä. Virkaveljen ruumiin raahaaminen sissejä kuhisevassa viidakossa on ovelin oivallus tiimipeliin, sillä kantaessa ei voi ampua. Koneen komentamat viholliset toimivat aina samalla tavalla, joten uusintayrityksistä loppuu veto parin kierroksen jälkeen.

Ajatus puuttuu

Tuppisuutiimien kohellus muistuttaa yksinpeliä, sillä touhukkaan alun jälkeen toverit vilahtelevat ruudulla vain satunnaisesti. Vaikka kuulokemikkiin puhuvat ryhmäläiset luovat selvästi paremman fiiliksen, tiukka ryhmäkuri on käytännössä turhaa, sillä teköälytaukit kaatuvat jo yhdellä kovanaamalla. Tehtävät rapautuvat usein kuka ehtii ratkoa eniten tavoitteita ennen muita -kilpajuoksuiksi.

Peliseuran etsiminen on jätetty pahasti puolitiehen, sillä päävalikossa ei näy lainkaan pelaajatietoja. Porukka näkyy vasta yksittäisten tehtävien odotusauloissa. Jos aulassa ei ole ketään, edessä on tehtävän vaihto tai peukaloiden pyörittelyä.

Mikäli päätasolla näkyisi edes vapaana norkoilevien pelaajien lukumäärä per tehtävä, seuran etsiminen olisi huomattavasti miellyttävämpää. Pelaajamäärät eivät päätä huimaa, sillä parhaimpaan peliaikaan palvelimilla pyörii vain pari tusinaa agenttia. Hölmön seuranhakusysteemin takia harvalukuiset pelaajat pakkautuvat suosituimman kentän aulaan.

Sormet solmuun

Ammuskelun ohessa sankari tekee runsaasti agenttihommia, kuten pommien ja salakuuntelulaitteiden asennuksia. Kaikki tehdään tyrmäävän tylsästi toimintanamiskaa napauttamalla, vaikka automaattitähtäykseen turvautuva taistelusysteemi ei jaksa kannatella koko hoitoa yksinään. Touhu kaipaisi kipeästi räiskintää rytmittäviä hakkerointi-, tiirikointi- ja asennusminipelejä.

Harvat pulmatilanteet ovat valmiiksi soseutettuja ja melkein nieltyjäkin, sillä oikean paikan tuntumassa ruudulle lävähtää toimintakehotus. Puurtamista piristetään kesken keikan avautuvilla bonustavoitteilla, joita ryyditetään yleensä tiukoilla aikarajoilla. Ylimääräisten tehtävien tyriminen ei onneksi pilaa koko operaatiota.

Omalaatuiset kontrollit yllättävät, sillä Syphon Filter ei käytä kahden tatin räiskintästandardia. Agentteja tuupitaan muinaista Doomia matkivalla ohjaussysteemillä, jossa tatilla liikutetaan miestä ja liipaisimet hoitavat sivuaskeleet. Vanhahtava ohjausmenetelmä ärsyttää rapistuneita hermoratoja muutaman tunnin.

Kontrollien opettelusta ja omasta typeryydestä johtuvat kuolemat ovat merkityksettömiä, sillä lähimpään viholliseen lukittuva tähtäys silottelee kahakat ja rajattomat elämät eliminoivat loput haasteellisuuden rippeet. Vastaan lappaa toisinaan sekundaroistoja äreämpiä pamppuja, mutta nekin kaatuvat viimeistään parin elämäuhrauksen jälkeen. Kuukahtanut agentti siirtyy vain lähimpään tarkistuspisteeseen ja nujakka jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen elämä ehti.

Syphon Filter: The Omega Strain on virkamiesmäinen toimintaseikkailu. Se tuntuu enemmän Syphon Filter -teeman grafiikkapäivitykseltä kuin tuoreelta peliltä. Ainoa todellinen uutuus on nettipeli, joka ei ota tiimityöskentelystä lähimainkaan kaikkea irti.