Aina vähän väliä markkinoille tippuu erikoisen näköisiä ohjainviritelmiä. Kehtoon kuolleen Cybermanin poika Cyberman 2:sta Logitech mainostaa virtuaaliohjaimena jonka avulla voi "unohtaa mitä kädet tekevät ja keskittyä pelaamiseen."
Cybermies 2 on merkillisen näköinen kapistus, ja isokin vielä. Sen ydin on ohjauskiekko, jota pystyy kääntämään, vääntämään, painamaan ja kiertämään kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla. Todella herkkää kiekkoa ei kovin paljon tarvitse liikuttaa, kun se on jo ääriasennossaan.
Ohjauskiekon lisäksi Cybermanissa on kahdeksan painonappia. Kaikki napit jäävät mukavasti vasemman käden sormien alle, lukuunottamatta nimetöntä, jolle ei ole tarjolla ainuttakaan namiskaa. Cyberman on muotoiltu niin, että sen pitäisi soveltua kaikille paitsi aivan pienimmille kätösille. Koska Cyberman osaa toiminnoillaan emuloida näppäimistöä sekä joystickia, se ei vaadi peleiltä erillistä tukea itselleen. Cyberman 2 on digitaalinen ohjain, joten sitä ei tarvitse kalibroida.
Ohjaimen mukana tulee peli- ja ohjelmistopaketti, jonka tärkein sisältö on Control Center. Sillä pystyy kustomoimaan kaikki ohjaimen toiminnot vapaasti ja tallentamaan niistä pelikohtaisia ohjauskarttoja. Control Centerin mukana tulee myös laaja valikoima valmiita karttoja muun muassa Quakelle, Descentille ja Mechwarrior 2:lle. Ohjelma on kiitettävän selkeä, helppokäyttöinen ja silti monipuolinen.
Pelit testissä
Quakessa olen jo pitkään tottunut käyttämään yleisesti parhaaksi ohjaustavaksi hyväksyttyä hiiri-näppäimistö yhdistelmää (jossa liikkuminen hoidetaan näppäimistöltä ja tähtääminen hiireltä), joten olin hiukan epäluuloinen kummallista ohjainta kohtaan. Epäluulot osoittautuivatkin aiheellisiksi, sillä Cyberman ei yksinkertaisesti pysty pienen liikesäteensä takia hiirenveroiseen tarkkuuteen tähtäämisessä. Toisaalta itse liikkuminen hoitui Cyberillä näppäimistöä luontevammin.
Ohjaimen mukana tulleeseen Descent 2:een Cyberman 2 soveltui jo huomattavasti paremmin. Koska Descentissä _ päinvastoin kuin Quakessa _ on todellakin käyttöä kaikille Cybermanin tarjoamille ohjausradoille, lentelyyn tuli aivan uutta puhtia. Herkkyys tosin haittasi tähtäämistä, mutta toisaalta Descent 2 ei vaadi räiskimisessään samanlaista tarkkuutta kuin Quake. Descent 2:ssa tulee myös hyödynnettyä ohjaimen koko painikekokoelmaa.
Mechwarrior 2:sta Cyberman suoriutui tyydyttävästi. Vaikka peliä mieluiten ohjaisikin kunnollisella lentotikulla, kaasukahvalla ja polkimilla, sellaisten korvikkeeksi Cyberman on varsin hyvä. Vaikka kahdeksan nappia onkin paljon, niin se ei kuitenkaa riitä läheskään kaikkia toimintoja varten, ja usein joutuukin häiritsevästi siirtämään kättään Cybermanilta näppäimistölle ja takaisin.
Cyberman 2 kärsi liiallisesta herkkyydestä ja pienestä liikesäteestä jokaisessa testatussa pelissä. Lentosimulaattoreihin tai muihin tarkkoja ohjausliikkeitä vaativiin peleihin, ohjain ei sovellu lainkaan. Sen sijaan se on omiaan Descentin ja G-Policen kaltaisiin, monimutkaisempia ohjausliikkeitä vaativiin peleihin.
Ohjauskiekko tuntui kädessä muuten aika hauraalta ja Cybermanin ohjekirjakin kehoitti pahaenteisesti käsittelemään sitä "varovaisesti", joten miten lie kestävyyden laita.
