Taulukot ja niiden seuraaminen voivat aiheuttaa kokeneellekin roolipelaajalle pohtimista. TosiElämä (r) roolipelissä päätin tutustua ihan itsekseni mielenkiintoiseen taulukkoon 43A. Sehän käsittelee ammatteja ja elämänuria. Valitsin luotettavat siniset noppani ja annoin pyöriä.
Noppatuloksella 26 sain tiedokseni, että koen sivuammattiani koskevan huomattavan muutoksen. Koska tämän palstan kirjoittaminen on tällä hetkellä ainoa sivutyöni, päättelin muutoksen koskevan sitä. Koska muutos olisi merkittävä, jatkoin kiinnostuneena heittelyä seuraavasta taulukosta 44. Sen mukaan tuloksella 11 ilmeni, että kyseistä hommaa kohtaa vähennys. Lievästi yllättyneenä tarkistin tuloksen. Se oli ihan oikea. Huolestuneena heitin alataulukosta 44C, kuinka suuri tuo vähennys olisi. Hymyni hyytyi siinä vaiheessa, kun nopat pysähtyivät näyttämään lukua 40. Se kun tarkoitti sataprosenttista vähennystä!
Nyt jo kädet täristen viskasin vielä kerran nopat pyörimään. Tuloksena 06. Taulukosta 44CA selvisi, että se tarkoitti pysyvää vähennystä. Jäin toviksi tuijottamaan taulukkoa. Tuloksissa ei ollut paljon tulkinnanvaraa. Minun pitää lopettaa palstani!? Ristiriitaisia ajatuksia poukkoili päässäni. Ei voi olla totta! No, johan sitä on väännettykin. Hemmetin noppasäkä! Aah, ei enää deadlineja! Toisaalta, kuka käski kokeilemaan? Nousin tuolistani ja heitin nopat vielä viimeisen kerran. Roskikseen.
Sitten istahdin takaisin tuoliini, huokasin syvään ja vedin puhelimen eteeni. Olen aina ollut sitä mieltä, että turhasta vatvomisesta asiat eivät ainakaan parane. Nostin kuulokkeen ja näppäilin Tuijan numeron. Mahdollisimman varovaisin sanankääntein kerroin hänelle noppien antamista tuloksista ja niiden merkityksestä. Onneksi Tuija pitkän linjan pelinaisena ymmärsi tilanteen nopeasti, enkä joutunut selittelemään pitkään. Asiassa kun oli päätöksestäni huolimatta sulattelemista vielä minullakin.
Hyvät ystäväni. Jokaisella on joskus edessään aika lähteä samoamaan kohti uusia haasteita. Minulla tuo hetki on nyt. Viisi vuotta seurassanne seikkailleena minun tulee toki ikävä Pelit-lehteä, sen toimitusta ja lukijoita. Onneksi viimeisen tiedon mukaan sen enempää he kuin minäkään emme ole katoamassa mihinkään mustaan aukkoon.
Olen edelleen olemassa, pelaan ja seuraan Pelit.fin ropeosastoa. Saatanpa joskus jonnekin jotakin kirjoittaakin. Jos joku kaipaa luettavakseen aiempia aikaansaannoksiani, vanhojen Pelit-lehtien lisäksi esimerkiksi ropelehti Claymoren jokaisesta numerosta löytyy kirjoituksiani.
Kiitoksia Teille kaikille näistä upeista yhteisistä vuosista! Vaeltakaa eteenpäin avoimin mielin. Tähdet valaiskoon polkujanne.
Risto J. Hieta
