Tales of Vesperia osoittaa, että pienellä lisämausteella perinteistäkin perinteisemmästä materiaalista voi irrota iloa.
Japanilaiset rooliseikkailut muistuttavat teeseremoniaa. Nautinto kumpuaa tarkkaan noudatetun protokollan tuttuudesta. Isäntä ja vierailija tietävät tarkkaan, mitä heiltä odotetaan, ja voivat keskittyä hetken kauneuteen. Tales of Vesperia -rooliseikkailu noudattaa konsoliroolipelien teeseremoniamaista kaavaa.
Valitettavasti Tales of Vesperian juoni on ehtinyt väljähtää ja lämmittäminen vie 15 tuntia ennen kuin draamakaari alkaa päästä kiinnostaviin aiheisiin. Imperiumin pääkaupungin Zaphian työläisten kerroksen maaginen vesiblastia (tietenkin muinaisen sivilisaation tekniikkaa) on varastettu, ja nuori miekkamies Yuri Lowell yrittää hankkia sen takaisin. Yurin retkikunta paisuu pikkuhiljaa, ja varkauden taustalta paljastuu salajuonia, takinkääntöjä ja myyttisiä hirviöitä.
Joukkotappelu
Vesperian vauhdikas taistelusysteemi paikkaa paljon. Neljästä sankarista vain yhtä ohjataan suoraan ja muut toimivat tekoälyn aivoitusten mukaan. Toiminnan pysäyttävästä valikosta käytetään parannusesineitä ja kavereiden kykyjä, jos tekoälyn ajatus ei miellytä. Varsinkin tiukoissa pomomatseissa laitoin koko porukan automaatille ja keskityin käskyttämään vain avainhetket. Jos kavereita ja padeja riittää, taistelut voi hoitaa myös kimpassa nelinpelinä, mikä muuttaa koko taistelun luonteen.
Perustoimintavaihtoehdot ovat hyppy, lyönti, torjunta ja taikaenergiaa kuluttava loitsu tai tehokas vimmaisku. Suuntatatin ja hyökkäysnamiskojen yhdistelmät laajentavat mätkintämäisesti arsenaalia. Aktiivisen taika- ja spesiaaliniittisetin sisältöä saa säätää tilanteeseen sopivammaksi vaikka kesken kahakan.
Tusinavihollisten kurmotus koostuu pitkälti rämpytyksestä, torjunnoista ja rämpytyksestä. Liike ja kohteiden valinta on varsinaisia tekniikoita tärkeämpää. Nyrkkisääntönä loitsumaakarit pyrkivät mahdollisimman kauas vihollisista ja lähitaistelijat yrittävät iholle. Kun omilla taikureilla on työrauha, asiat ovat suurin piirtein mallillaan.
Kulissikaupungit
Maailma jakautuu jo 80-luvulla keksittyyn tapaan suuren mittakaavan maailmankarttaan, turvapaikkoina toimiviin kaupunkeihin ja vaarallisiin luolastoihin. Avoimesta maailmasta huolimatta vapaus on näennäistä, sillä tarina etenee vain yhdessä oikeassa paikassa, josta ei pääse edes pois, ennen kuin kaikki olennainen on nähty. Tyylikkäiden maisemien uskottavuutta ja yleistä fiilistä nakertavat lähes paikallaan jöpöttävät harvat ihmiset. Nyt sadantuhannen asukkaan suurkaupungit tuntuvat kymmenen asukkaan tuppukyliltä.
Tappeluita, keskusteluita ja maastossa jolkottelua höystetään yksinkertaisilla kytkinpulmilla. Jumahdin hävettävän pitkäksi aikaa ensimmäiseen (hyvin) vähän ajatusta vaativaan pulmaan, jossa koodilukkoon piti keksiä sana. Vihjesanat olivat: taivas, kirkas ja pyöreä. Mikä ihme se mahtaa olla?
Tales of Vesperia on perusvarma japanilaistyyppinen rooliseikkailu, jonka suurin valtti on kimpassa pelattava taistelu. Jos saa kaverinsa mukaan taisteluihin, pinnoja voi huoletta lyödä pari lisää.
83
