Ensimmäinen virallinen työpäiväni Lionheadilla oli kesäkuun yhdeksäntenä 1997. Olin saanut edellisenä päivänä puhelinsoiton Peteriltä, joka oli edelleen vasta toipumassa Dungeon Keeper -urakasta. Hän kuulosti aivan uupuneelta. "Moi, Steve. Olet siis tulossa huomisaamuna puoli kymmeneltä? Voisitko millään tulla vähän myöhemmin, vaikka yhdeltä? Mainiota". Mietin, mitä ihmettä tämä oikein merkitsi. Minua ei oltu koskaan aikaisemmin elämässäni kehotettu saapumaan töihin myöhässä. Työskentely Lionheadilla tulisi ainakin olemaan erilaista...
Huomasin pian, että Molyneuxin kulttuuri kääntää perinteiset työskentelytavat päälaelleen. Ohjelmoijat valuvat työpaikalle aamukymmenen ja iltapäivän välillä pussit silmien alla, mikä tuntui minusta aluksi huolestuttavalta. Kuinka kauan ensimmäisen projektimme valmistuminen kestäisi, jos kaikki tekisivät vain kuusituntista työpäivää?
En kuitenkaan ottanut huomioon sitä, miten omistautuneita kaikki olivat työlleen. Vaikka koodaajat lähtevätkin toimistosta kuuden aikoihin, he ottavat säännöllisesti koneensa mukaan, ja saattavat usein palata takaisin töihin moneksi tunniksi vietettyään iltaa ulkona. Kolmeen tai neljään aamulla venyvistä työjaksoista on tullut jo arkipäivää. Tämän ansiosta Peter, Mark, Tim ja Demis onnistuivat kehittämään pelienginen pohjana toimivan Lionheadin perusohjelmiston ja työkalut vain seitsemässä viikossa. Koko urakka jouduttiin aloittamaan tyhjästä, sillä Lionheadin pelit, toisin kuin SVGA, käyttävät 800x600-resoluutiota truecolour-tilassa.
Viimeisin värväys tiimiin oli 21-vuotias Demis Hassabis, Lionheadin ikioma Nuori Einstein. Demis oli valmistunut aikaisemmin samana vuonna Cambridgen yliopistosta kaksinkertaisella huippuarvosanalla tietojenkäsittelytieteessä, vaikkei oman väitteensä mukaan nähnyt lainkaan vaivaa lopputöidensä eteen. Alle 13-vuotiaana hänet oli sijoitettu maailman parhaaksi nuoreksi shakinpelaajaksi, ja elokuussa hän voitti Lontoon Royal Albert Hallissa pidetyissä älyolympialaisissa Englannille viisi hopeaa ja yhden pronssin, sijoittuen yhteistuloksissa toiseksi. (Demismäiseen tapaansa hän oli tulokseensa todella pettynyt. "Ensi vuonna voitan varmasti".)
Peter tutustui Demikseen tämän osallistuttua Amiga Power -lehden suunnittele peli -kilpailuun vuonna 1990. Demis oli tuolloin 14-vuotias, ja tiesi, ettei voisi ottaa vastaan pääpalkintoa, eli työpaikkaa Bullfrogilla. Hän oli osallistunut vain päästäkseen tapaamaan Peter Molyneuxin. Tapaamisen seurauksena he suunnittelivat yli kolme miljoonaa kappaletta myyneen Theme Parkin.
Demis muistuttaa lähinnä Viidakkokirjan Mowglin ja Sormusten Herran Klonkun risteytystä. Eräs tyttöystävä kuvaili häntä mieheksi, jota kaikki naiset haluaisivat paapoa. Hän on rajattoman kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, erityisesti peleistä ja Liverpoolin jalkapallojoukkueesta. Kun hänen koodistaan löytyy bugeja, hän pomppaa ylös tuoliltaan vaahdoten ja kiukuten. "Mitä helvettiä? Miksei se toimi?? Senkin paskaläjä! Tämä on C++-skeidaa. Täyttä roskaa." Vaikka hänet onkin siunattu partaveitsenterävällä älyllä, Demis on usein äreä, ja häntä on helppo kiusata. Peter on parantumaton kiusanhenki, eikä voi vastustaa kiusausta päästä härnäämään häntä, vain saadakseen kipinät sinkoilemaan.
Esimerkki: Peter lähtee taksilla kotiin. Taksinkuljettaja tunnistaa hänet, ja selittää keksineensä loistavan idean tietokonepeliin. Peter ei ole koko keskustelusta erityisen kiinnostunut. Kello näyttää jo puoltayötä, ja jokaisella vastaantulijalla tuntuu olevan peli-idea. Kohteliaana hän kuitenkin kehottaa kuljettajaa soittamaan toimistoon seuraavana päivänä. Kuljettaja soittaakin tunnollisesti keskustellakseen ideastaan. Peter kääntää puhelun välittömästi pahaa-aavistamattomalle Demis-raukalle, joka joutuu kuuntelemaan kuljettajaa kohteliaasti puoli tuntia, ennen kuin pääsee selittämään, että meillä on kädet täynnä töitä oman projektimme kanssa. Koko keskustelun ajan vastapäätä istuva Peter virnuilee Demikselle. Hän on jälleen onnistunut.
Terra Ferma -CD:iden ja chiliperunalastupakettien ohella Demiksen pöydällä lojuu sellaisia kirjoja kuin "Matematiikkaa insinööreille ja tiedemiehille", "Mekaniikka: Dynamiikka" ja "Keinotekoinen elämä 2". Hän on rakentamassa "tosifysiikka"-engineä pelimaailmaan. Toisin sanoen jos pelissä räjähtää auto, lentävät metallinkappaleet läheiseen ikkunaan. Ikkuna särkyy, lasinsirpale lentää kohti puuta ja osuu lehteen, joka leijailee kevyesti maahan. Demiksen engine antaa pelin esineille tämäntyyppisiä fysikaalisia ominaisuuksia. En edes uskalla arvailla, miten hän on sen tehnyt...
Yhtiön enemmistön harmiksi tamagotchi-kuume iski tässä kuussa Lionheadiin. Olin ostanut digitaalisen kalan lahjaksi ystäväni pojalle matkalla pitkin Tottenham Court Roadia. Ihan oikeasti! Olin kuitenkin erehdyksessä avannut pakkausmuovin ja käynnistänyt koko perhanan vempaimen, jolloin muna kuoriutui ja esiin tullut nuijapää alkoi kakkia ympäri ruutua. Kun kahden päivän ikäinen lemmikkini (tuolloin jo kala) saapui toimistoon ja alkoi piipittää puolen tunnin välein, kaikki huokailivat pateettisesti nurkassa istuvalle tamagotchinörtille.
Peteriä lelu kuitenkin kiehtoi. "Tamagotchi! Mistä sait sen? Ostan sen sinulta. Saat 50 puntaa!" Seuraavana päivänä hän oli onnistunut mankumaan jostain itselleen oman, ja kisa lähti käyntiin. Olin vakuuttunut siitä, ettei Peter olisi tarpeeksi vastuuntuntoinen pystyäkseen huolehtimaan tamagotchista, joten ehdotin kymmenen punnan vetoa. Seuraavan muutaman päivän ajaksi toimistosta tuli virtuaalileikkikenttä tamagotchien piipittäessä huomiota vuoronperään.
Yhdessä vaiheessa Peter turvautui jopa soluttamiseen. 12-vuotias poikani pelasi kavereidensa kanssa Dungeon Keeperiä läpi. He olivat päässeet tasolle 12, mutta joutuivat tuhoutuneen tallennuksen vuoksi palaamaan tasolle 5, joten Ben kysyi Peteriltä sähköpostitse, olisiko olemassa huijauskoodia, jolla he pääsisivät suoraan 12. tasolle. Vastauksessaan Peter tarjoutui kertomaan koodin sillä ehdolla, että Ben varastaisi tamagotchini ja jättäisi sen johonkin syrjäiseen nurkkaan kuolemaan. Onneksi hirmuinen juoni saatiin romutettua viime hetkellä.
Kolmen päivän päästä olin kymmenen puntaa rikkaampi. Kaksi päivää myöhemmin unohdin ottaa kalani mukaan illalla, ja se kuoli nälkään. Ainakin järki oli palannut Lionheadin toimistoon...
