Tapahtumattomia tapahtumia

Kotimaiset conit ovat yleensä hienoja tapahtumia. Nyt rutisen vain siitä, miksei niistä tehdä vielä hienompia.

Miksi coneissa on joskus tylsää? Haluavatko kävijät tosiaan vain pelata? Mitä muuta heille voisi tarjota? Kymmenisen vuotta suomalaisia roolipelitapahtumia ja muutamia scifi-kokoontumisia läpikäyneenä ja pari tapahtumaa järjestäneenä katson voivani mutista jonkinmoista kritiikkiä.

Puitteet ovat aina ongelma. Varsinkin monet pienemmät tapahtumat joudutaan järjestämään suunnilleen siellä, mistä tila onnistutaan saamaan. Hyviä, avaria, keskustassa sijaitsevia tiloja ei ole paljon tyrkyllä. Valitettavan usein saatu tila ei ole yhtenäinen, vaan erilainen kokoelma huoneita, luokkia, käytäviä ja juhlasaleja, parhaassa tapauksessa monessa eri kerroksessa. Ropeconin pitopaikaksi vakiintunut Dipolikin on aluksi hiukan sokkeloinen paikka, mutta siellä sentään koko rakennus on saman tapahtuman käytössä.

Järjestäjiä on siitä turha syyttää. Rope- tai muun tapahtuman järjestäminen lähes ilman rahaa, harrastaja- ja talkoovoimin, on rankkaa puuhaa, ja mukanaolijat uhraavat omaa aikaansa kokonaisuuden onnistumiseksi. Tuota valtavaa ilmaisen työn määrää ei ole syytä väheksyä. On vain harmi, että sokkeloinen conipaikka ei tunnu kovin viihtyisältä kaikessa epäkäytännöllisyydessään.

Kaikki ei pelaa

Ohjelma on se, joka conin tekee, ja ohjelma on myös se osa, johon järjestäjät voivat vaikuttaa. Vaikka ohjelmaa tapahtuman aikana on, sitä ei ole (koskaan) tarpeeksi.

Jotkut lähtevät coniin pelaamaan, he eivät muuta ohjelmaa tarvitse. On kuitenkin paljon niitä harrastajia, jotka eivät pelaa, ja heidän lisäkseen coneihin toivotaan "aivan tavallisia ihmisiä" tutustumaan harrastukseen. Jokaisella tavallisella conissa kävijällä pitää olla riittävästi katseltavaa ja koettavaa, muuten hänellä on tylsää. Parin myynti- tai esittelytiskin tutkimisessa ei ole kovin pitkäksi aikaa virikkeitä.

Tiedän, coneissa on paneelikeskusteluja, esitelmiä, puheita ja työpajoja, mutta niitä on kuitenkin aika harvakseen. Monet niistä saattavat olla aiheeltaan sen verran erikoisia, että ne puhuttelevat kovin pieniä piirejä. Enkelinsiipien valmistus aidoista albatrossinsulista tai minotaurien käyttö scifi-pelien hahmoina eivät kovin useaa kiinnosta. Ja vaikka kävijä keskustelua tai esitelmää seuraisikin, hän ei itse pääse juurikaan osallistumaan. Vain työpajoissa pääsee itse tekemään jotakin, mutta eivät niidenkään aiheet voi jokaista kiinnostaa.

Pientä ja helppoa

Vain pieni osa taviksista haluaa ryhtyä monituntiseen ropeltamiseen, vielä harvempi uskaltautuu mukaan johonkin 40K-mättöön, ihan tuosta vaan.

Oma, toimivaksi havaittu ehdotukseni ovat erilaiset pikkukilpailut ja muut mittelöt, joihin pelialaa tuntematonkin voi lähteä helposti mukaan. Vanhoissa Encountereissa järjestimme jonkin verran näitä hupikisoja ja niiden suosio oli suuri huolimatta niiden parista vahvasta edusta. Niitä on helppo järjestää, koska ne eivät vaadi hirveästi ennakkovalmisteluja. Toiseksi tällaisiin pikkukisoihin voi osallistua jokainen, jolloin suurempi osa conissa kävijöistä on tyytyväisiä.

Rope- tai MtG-aiheinen tietokilpailu, nopanheittoskaba, yksinkertainen tankki-, kärry- tai vaikka squighopper-kilpailu tai mikä tahansa helppo, monen pelaajan välinen kamppailu vetävät yleisöä. Sekä osallistujia että katsojia. Palkintojenkaan ei tarvitse olla kuin muodollisia, tärkeintä monelle on kisaan osallistuminen.

Jostakin syystä kisoja ei kuitenkaan ole. En tiedä, miksi tilaisuuksien järjestäjät eivät näitä ohjelmanumeroita suosi. Johtuuko se ylenkatseesta rahvaan huveja kohtaan vai vetäjien tai ideoiden puutteesta?

Juhlaropecon

Ensi kesän Ropecon järjestetään 8.#10. elokuuta, ja on siten kymmenes ja totuttua komeampi. Kunniavieraaksi on tulossa vuosien takainen ystäväni Jonathan Tweet, yksi uuden D&D:n luojista. Toivotaan upeaa tapahttumaa ja paljon pieniä pelejä!

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…