Tapaus Advance

Nintendon uuden sukupolven konsoli GameCube on ollut myönteinen yllätys. Pienikokoiseen, napakkaan laitteeseen on saatu rakennettua puhtia riittävästi.

Pelit ovat värikkäitä ja ruutunäkymät pyörivät sujuvasti. Julkaisun myötä markkinoille tulleet ensimmäisen sukupolven pelit ovat olleet lisäksi persoonallisia. GameCube ei ole kuitenkaan ollut mikään järisyttävä menestys. Ainoa pelikone, joka pystyy panemaan myyntilukujen perusteella kampoihin Sonyn PlayStation 2:lle on pieni, muttei välttämättä aina niin pippurinen Gameboy Advance.

Gameboy Advance aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Se on mukavan näköinen mutta näppäinergonomialtaan hankala. Näyttö on hyvälaatuinen ja tarkka, mutta hiemankin hämärässä huoneessa laite on pelikelvoton. Advance on silti kannettavien pelikoneiden uuden tulemisen aallonharjalla, joka alkoi jokunen vuosi sitten Pokemon-villityksellä. Kännykkäpelaaminen on aallonharjan toinen ulottuvuus.

Advance-pelit voi karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat vanhat klassikkopäivitykset, joista suurin osa on peräisin sekä 8-bittisen matolaatikko-Nintendon että sen seuraajan Super Nintendon kultakaudelta. Toisen ryhmän muodostavat kunnianhimoiset, mutta kömpelöiksi jäävät 3D-räiskinnät. Kolmanteen ryhmään voi heittää loput, keskinkertaiset pelihyllyn täytteet, joita ei viitsi pelata paria tuntia kauempaa. Jäljelle jää vielä muutama kelpo puzzle-peli ja Advance Wars.

Vain harva Advance-peli jaksaa innostaa. Suurin osa klassikkopäivityksistä on tuttua huttua. Super Mario Advance tarttui kauppakassiin lentokentältä mutta kovin kauan tuo NES-ikiklassikko ei innostanut. Ainoa Advance-peli, joka on (Gradiuksen lisäksi) iskenyt kuten pelin kuuluukin iskeä, on Castlevania. Vaikka se tekeekin kunniaa PSone-hitille, se on sentään uusi ja tuore peli eikä vanhan pelin päivitys. Tummasävyisen grafiikan ansiosta sitä ei tosin näe pelata.

Gameboy Advance vie parhaimmillaan nostalgiselle pelimatkalla reilun kymmenen vuoden taa. Idea on kiehtova ja bisnestrategiana kieltämättä nerokas. Samojen vanhojen pelien uudelleenjulkaisu on pelitalojen kannalta näppärää. Kuluttajaa saman pelin uudelleen ostaminen ei välttämättä enää niin kovin kiihotakaan. Vaikka mukana kuljetettava Super Mario World on ajatuksena hauska, ei pelin uudelleen julkaiseminen vie (mobiili)pelaamista millään tavalla eteenpäin.

Nintendon kovasti hypettämä GameCube-linkkimahdollisuus on ollut tähän mennessä sekin pelkkä kelpo idea. Olen hankkinut kaikki vähänkin asialliset GameCube-julkaisut, eikä yksikään kyseisistä peleistä tue moista ominaisuutta # eivät edes Nintendon omat hittijulkaisut Pikmin ja Mario Sunshine. Niinpä GameCube-kaapeli on jäänyt hankkimatta. (Ko. pelit ovat vasta tulossa. _toim.huom.)

Tuoreessa haastattelussa yksi Advancen sisuskaluista vastanneen ARM-prosessoritehtaan johtajista totesi, että Gameboy Advance olisi voitu julkaista kahdesta kolmeen vuotta sitten. Pokemon-villitys toi kuitenkin lisäaikaa mustavalko-Gameboylle ja sen väripäivitykselle, Gameboy Colorille. Niinpä pelaamme vanhalla teknologialla vieläkin vanhempia pelejä.

Vaikka kuumana käyvä konehuone ei ole hyvien pelien tae, Nintendo saisi luvan kiireesti päivittää Advancen prosessorin tälle vuosituhannelle. Kämmenmikrojen ja kännyköiden uudet satojen megahertsien ARM-prosessorit osaavat jo 3D-pyörityksen alkeet. Tätä menoa uusille kämmenmikroille saa kohta Advance-emulaattorin, jolle voi hakea purtavaa suoraan internetin sopukoista.

Tärkein ja kaivattu uudistus olisi toimiva taustavalo. Pelejä olisi pystyttävä pelaamaan siellä missä kulloinkin liikkuu, eikä pelkästään kotona millin tarkasti sijoitetussa pelituolissa oikein suunnatun halogeenilampun loisteessa. Onnettomat laitteen päälle liitettävät lisävalot sun muut häkkyrät eivät kelpaa ratkaisuksi, varsinkin kun moisten lisävalojen laatu on ollut korkeintaan kyseenalainen.

Hyvät pelit ovat kuitenkin toivomuslistalla ensimmäisenä, ja jos kuka niin Nintendo osaa niitä tehdä. Vanhojen läpikoluttujen klassikkopelien päivitykset eivät riitä loputtomiin.

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…