Sonyn oma Postinen tekee sukupolvenvaihdoksen.
Konsolipelien päähahmopajatso alkaa olla melkoisen tyhjä, sillä loikkapelin rooliin kelpaa nykyään kirjekuorikin. PS Vitalla alkunsa saanut Tearaway laajenee nyt olohuonekokoiseksi, kun Little Big Planetista tuttu Media Molecule muuttaa pienjakelun massapostitukseksi. Syytä onkin, sillä ilman kotikonsolointia Tearaway olisi jäänyt pienen piirin kulttipeliksi.
Todellisen maailman ja paperivaltakunnan välille syntyy repeämä, josta tulvii kaikenkarvaisia selluloosakammotuksia uhkaamaan paperimaan turvallisuutta. Mokomat muuttavat värikästä satukuvastoa huomattavasti ankeammaksi sanomalehtipaperiksi, joten mediamuutoksen edessä on käärittävä hihat.
Sankarillinen kirjekuori rekrytoidaan lähetiksi, ja Atoiksi nimetyn sankarin on matkustettava repeämän luokse pelastamaan päivä. Kun preivi on kasvattanut kädet ja jalat, seikkailu alkaa.
Kuvakieli nojaa vahvasti tekijöiden Little Big Planet -taustaan, joskin neulotut hahmot ja maisemat ovat saaneet antaa tilaa askartelutarvikkeille. Kaikki maastoista hahmoihin on rakennettu paperista ja audiovisuaaliselta ilmeeltään peli on uniikki kokonaisuus. Jotain pelin vetovoimasta kertoo että parivuotias tyttäreni istua nökötti sylissä aina kun Tearaway käynnistyi.
Säkkipojan perintö vaatii, että hahmon voi kustomoida makunsa mukaan. Pitkin pelimaailmaa on kylvetty konfetteja, jotka ajavat pelimaailman sisäisen valuutan hintaa. Virtuaalirahalla ostetaan uusia piirteitä sankarin nahkaan. Onneksi Media Molecule missasi erinomaisen mahdollisuuden F2P-rahastukseen.
Pienestä isoksi
Tearaway oli PS Vitan kapean pelikirjaston ehdottomia helmiä. Media Molecule keksi tukun oivaltavia ideoita Sonyn taskunauriin erikoisominaisuuksien käyttämiseksi, joiden seurauksena paperinukkeseikkailu nousi lähes Vitan maskottipeliksi.
PS4-versio tallaa samoja latuja. Kolmannen persoonan toimintaloikinnan kyytipojaksi Dualshock nelosta on käytetty pelissä varsin luovalla tavalla. Pädin etureunan valoa käytetään taskulamppuna, jolla valaistaan pimeitä alueita. Tietyt viholliset pelkäävät valoa, toiset taas seuraavat ruudulla heiluvaa valokeilaa. Ohjaimen keskellä olevaa elealuetta taas käytetään trampoliinien käskyttämiseen tai vaikkapa tuulen nostattamiseen.
Toimintaseikkailujen peruskonventiot sen sijaan istuvat tiukassa. Kun kaavaa sovelletaan, nakkisormet eivät tunnu mitenkään riittävän kaikkien nappuloiden hanskaamiseen. Etenkin muutamat loikkakohdat kysyvät sinniä, kun hyppelyn väliajoilla pitäisi ehtiä napsutella trampoliinejakin. Ongelmaa ei olisi, jos käsiä olisi yksi lisää (Eikö niitä istu jopa kaksi sylissä?_nn).
Pelkän hyppelyn ohella loikkamatkaa on maustettu kevyellä ongelmanratkaisulla. Pulmat keskittyvät leikittelemään Tearawayn erikoisominaisuuksilla ja ovat juuri sopivan yksinkertaisia, että niistä pääsevät jyvälle kaikki ohjainkapulaan tarttuvat.
Jos kuolo korjaa kesken seikkailun, takamatka ei ole koskaan liian pitkä. Uuteen yritykseen voi syöksyä käytännössä saman tien, joten vaikeustasokaan ei tuota ongelmia. Tearaway tuo pelimekaniikaltaan mieleen Traveller’s Talesin Lego-pelit, joskin pelimekaniikka on kirjekuoriseikkailussa huomattavasti monipuolisempaa.
Pikku kakkosen posti
Aivan Vita-version kannoille nelkkariporttaus ei nouse, sillä uuden Dualshockin erikoisominaisuuksien soveltaminen tuo peliin enemmänkin pakollisen kikkailun makua kuin jotain merkittävää itse pelikokemukseen.
Kokonaisuutena Tearaway Unfolded on varsin rautainen paketti. Se on koko perheelle sopiva hypipompiseikkailu, jonka hyväntahtoinen lapsellisuus tarttuu myös aikuiseen.
Tearaway Unfolded
Arvosteltu: PS4
Versio: Myynti
Media Molecule/Sony Computer Entertainment Europe
Ikäraja: 7
85