Imageworksin ensimmäinen Turtle-peli oli ideoinniltaan tyypillinen lisenssipeli ja toteutukseltaan tyypillinen brittituote (EGA-grafiikka ja kaikki muut puutteet). Synkistä ennakkokäsityksistäni huolimatta kakkososa osoittautuikin kunnon slice'em upiksi, joka tulee verottamaan monen pikkuturtlen taskurahoja.
Manhattan on vaarassa. Shredder inhoine kätyreineen aiheuttaa hävitystä ympäri kaupunkia. Poliisi on voimaton, joten ainoa toivo ovat Puolikilven sankarit, Teinimutantti jne:t. Pelaajalla on 48 tuntia aikaa ennen kuin Manhattan putoaa rikollisten käsiin kuin mätä omena. Manhattanin kartalla on parikymmentä vihreää merkkivaloa, jotka muuttuvat yhä punaisemmaksi, kun tilanne alueella pahenee.
Käytössä on neljä kilpiveikkoa, jokainen eri aseilla ja taisteluliikkeillä varustettuna. Kilpparit taistelevat tiensä kunkin alueen läpi yhden tai kahden pelaajan voimin. Tason lopussa odottaa alueen mafioso eli varsin heikko loppuhirviö, jolta saa tietää mihin siirtyä seuraavaksi. Kilpparia voi vaihtaa kesken taistelun, ja haavoittuneet paranevat muutaman tunnin nukkumisella tai kentistä löytyviä pizzoja ahmimalla. Tilanteen voi, yllätys yllätys, myös tallentaa.
Kuulostaa aikalailla samalta kuin edellinen Turtle-pelikin. Uutta on kuitenkin piirroselokuvamainen, varsin hyvin animoitu VGA-grafiikka ja Roland-tuki. Äänet ja musiikki ovat varsin tavanomaisia, mutta poikkeuksellisesti ne raikuvat ihan mukavasti ja selvästi myös PC:n omasta kaiuttimesta. Lisäksi peliin on lisätty roolipeliaineksia, sillä pelin aikana turtlet kehittyvät voimassa, nopeudessa ja kestävyydessä.
Hyvän animoinnin ansiosta peli vaikuttaa todella vauhdikkaalta. Shuriken singahtaa nopeasti ja jättää piirroselokuvatyyliin peräänsä pitkät vauhtirannut, nunchaku-kapulat viuhuvat salamannopeasti ja taisteluvalmis turtle steppaa varovasti ympäriinsä leveässä haara-asennossa. Mukana on myös jonkin verran tasohyppelyä, ja vaikka hypyissä ei Marion lennokkuuteen ylletäkään, on hahmo kuitenkin ohjattavissa lennon aikana. Takaisin kääntyminen ei kuitenkaan hypyssä onnistu.
TMNT2:ta pelailee ihan mielellään ja vaatiipa peli hieman taktista ajatteluakin. Jokaisella turtlella täytyy pelata eri tavalla ja erittäin tehokkaita heittotähtiä jaellaan varsin kitsaasti (eli ne kannattaa säästää pelin loppuhetkille).
Lopuksi turtlet kohtaavat neljä mestaria, joista jokainen on yhden ninjitsu-lajin mestari. Näiden jälkeen vielä leivotaan itse Shredder (joka on kyllä mainettaan köykäisempi vastus) ja katsellaan loppudemo.
Pelin kohderyhmä on selvääkin selvempi, ja se näkyy jo vaikeustasossa. Itse pelasin pelin läpi kertayrittämällä noin neljässä (ei peli-) tunnissa. Turtlet eivät myöskään voi kuolla, vaan kun hitpointsit loppuvat, käy alkudemon mystinen liittolainen raahaamassa murjotun turtlen takaisin kämpille. Mikäs siinä, kyllähän nuoremmillekin täytyy pelejä tehdä, ja mukavaa nähdä välillä sellainenkin lisenssipeli, jota ei ole huidottu kokoon muutamassa tunnissa vain rahastusmielessä. Faneille varmasti pakko-ostos.
83
