Tekken 3 (PSone) – Rautanyrkkien paluu

Taisteleva pelikansa huokaisee helpotuksesta, kun Pleikkarin taatusti suosituimman mättöpelien sarjan kolmas osa vihdoin saapuu. Tarjolla on perinteistä tyhjin käsin taistelua entistä kauniimmin ja uusilla herkuilla.

Namcon Tekken-sarja on ollut alusta pitäen yksi PlayStationin tukipilareista. Jokainen pelikonsoli tarvitsee yhden kunnollisen mätkintäpelin, ja Tekken oli yksi niistä peleistä, jotka julkaistiin samaan aikaan Pleikkarin kanssa. Sony näytti heti heti kättelyssä, että Pleikkarille saa kolikkopelit täsmälleen sellaisina kuin ne ovat pelihalleissa.

Tuttua ja turvallista

Kun kyseessä on niinkin kulutettu genre kuin mättöpelit ja erään sen merkkipaalujen sarjan jo kolmas osa, ei voi mitään sille, että ensimmäisenä miettii, onko tarjolla mitään uutta? Varmuudella voi sanoa, ettei Tekken 3 ole mikään valtaisa lajityypin mullistaja, mutta se tekee lähes kaiken kauniimmin ja paremmin kuin ehkä mikään mättöpeli, ainakin jos vertailukohdaksi otetaan vain konsolipelit.

Tekken 3 on sarjan ensimmäinen peli, jota on jouduttu karsimaan matkalla pelihalleista koteihin. Namco on onneksi selvinnyt yllättävän pienin leikkauksin. Tärkein eli nopeus on tallella. Jenkkiversio liikahtaa täysin samat 60 kertaa sekunnissa kuin kolikkopelikin ja PAL-versiokin liikahtaa kiitettävät 50 kertaa sekunnissa. Monet väittävät että 30 kertaa sekunnissa riittää, eikä ihmisen silmä muka pysty erottamaan mitään sen nopeampaa. Tuollaisen harhaluulon voi helposti todistaa pötypuheeksi kokeilemalla peräkkäin toista ja kolmatta Tekkeniä.

Lisääntynyt vauhti paitsi näkyy myös tuntuu pelissä aivan uutena sulavuutena ja liikkeiden nopeutena. Tekken on reilusti sähäkämpi kuin koskaan aikaisemmin. Kolikkoversion kolmiulotteiset taustat on jouduttu muuttamaan kaksiulotteisiksi ja taistelijoihin käytettyjen polygonien määrää pienentämään, mutta itse peliin heikennykset eivät vaikuta mitenkään.

Kaikki ja vähän vielä lisää

Namco ei olisi Namco, jos kolikkopeli olisi siirretty sellaisenaan kotiin. Vähemmän kunnianhimoisista pelitaloista Namcon erottaa siitä, miten he ovat lisänneet Tekken 3:een hulvattoman määrän uusia taistelijoita, pelimuotoja ja kaikkea pientä piilotettua kivaa. Useimmat pelitalot nimittäin tyytyvät tekemään vain pakolliset kuviot, mutteivät yhtään sen enempää.

Tekken 3:n juoni ei kestä toistamista, joten sanottakoon vain, että jälleen kerran maailma pitää pelastaa järjestämällä maailman parhaiden tappelijoiden turnaus pahaa taistelun jumalaa vastaan. Hällä väliä, ei tänne kukaan satuja ole tullut kuuntelemaan.

Tavallisten arcade-, practice-, survival-, time attack-, ja team battle -moodien lisäksi mukaan on pakattu vanhoille Final Fighteille kunniaa tekevä Tekken force mode. Siinä tapellaan sivuttain scrollaavissa maisemissa joukolla vastaan tulevia pahiksia ja jokaisen neljän kentän lopussa vastaan tulee pääpahis, joka on Tekken 3:n tavallisia taistelijoita. Force modessa pahisten lisäksi vastustajana on aika, jota annetaan alussa niukasti ja lisää muutama sekunti kerrallaan teilatuista pahiksista. Elämää tulee takaisin vain keräämällä matkan varrelta broilereita. Kolme kertaa force moden läpi pelaaminen palkitaan aikaisemmistakin Tekkeneistä tutun tohtori Boskonovichin saamisella pelattavaksi hahmoksi.

Kaikilla tavallisilla hahmoilla arcade-moodin läpi pelaaminen avaa lentopallo-moodin. Siinä idea on lyödä pallo vastustajan puolelle. Pallo ei saa osua maahan ja siihen voi varata vahinkoa aiheuttavaa energiaa lyömällä palloa erikoisliikkeillä. Force mode ja lentopallo eivät yksinään ole kovin kummoisia pelejä, mutta tuovat silti mukavasti lisää vaihtelua tavalliseen mättämiseen. Menestys arcade-moodissa palkitaan myös elokuvateatterilla, jossa voi ihailla kaikkia Tekken 2:n ja 3:n silmiä hivelevän upeita videoanimaatioita. Ei ihme, että Namcoa on houkuteltu kokonaisten animaatioelokuvien tekemiseen.

Runsauden pula

Taistelijoita on yhteensä parikymmentä, joista puolet voi valita heti pelin alussa ja loput tulevat mukaan yksi kerrallaan joka kerta kuin pelin huitaisee läpi. Vanhoista tutuista mukana ovat muun muassa Heihachi, Yoshimitsu, Nina, Law, Paul, King, Lei, Kuma ja Jack. Uusia taistelijoita on kymmenkunta ja paria herjana heitettyä hahmoa lukuunottamatta ne ovat täysverisiä tappelijoita, joilla jokaisella on läjäpäin täysin omia liikkeitä.

Pelin päähenkilö Jun on Tekken 2:n pääpirulaisten jälkeläisenä nopea ja voimakas. Hauskin taistelija on etelä-amerikkalaisen "tanssivan taistelun" Capoeiran mestari Eddie Gordo, joka on itse asiassa vähän liiankin hyvä, koska Eddiellä pärjää kuka tahansa vain sokeasti nappeja mäiskimällä. Vähän samaa ylivoimaa on potkuihme Heihachissa ja järjettömän nopeita ja voimakkaita nyrkiniskuja jakelevassa Bryan Furyssa.

Herjana konsoliversioon on lisätty japanilaisen sarjakuvan kulttisankari, taskukokoinen dinosaurus Gon, joka varmasti ihmetyttää niitä, jotka eivät Gonin seikkailuita tunne entuudestaan. Ärsyttävä ja tyylitön Kuma-karhu on edelleen mukana, mutta onneksi muut idioottimaiset eläinhahmot on jätetty pois. Tekken 3 jatkaa mättöpelin outoa perinnettä tehdä loppupahiksista nössöjä tumpeloita. Taistelun jumala Ogre ja hänen rumempi versionsa True Ogre ovat kömpelöitä ja hitaita ainakin niitä vastaan pelattaessa, mutta pelattavina hahmoina varsinkin Ogrella on leegio mahti-iskuja.

Kaikki parikymmentä taistelijaa on tehty pieniä yksityiskohtia myöten erittäin tyylikkäästi. Aikaisempien Tekkeneiden kulmikkuus on mennyttä aikaa, nyt taistelijat ovat suuresta koostaan huolimatta todella nättejä. Nopea ruudunpäivitys, näyttävät liikkeet ja suurten taistelijoiden kaunis animaatio ovat tappava yhdistelmä, jolla kelpaa näyttää, kuinka pitkälle Pleikkarin grafiikka venyy.

Itse taistelu on sekä hyvässä että pahassa lähes täysin Tekken 2:n kaltainen. Toki nopea ruudunpäivitys tuo tappeluun aivan uutta särmää, mutta kiviriippana on edelleen hieman turhan kulmikkaat liikkeet. Oikeastaan ainoa todella suurempi uudistus on kyky molempia lyöntinappeja yhtäaikaa painamalla nousta maasta pystyyn välittömästi kaatumisen jälkeen. Pieneltä kuulostava muutos aiheuttaa sen, ettei maassa makaavaa taistelijaa voi käydä pieksemässä täysin riskittömästi. Toisaalta heti takaisin pystyy säntäämisessäkin on riskinsä, jos vastustaja aavistaa sen. Muista mättöpeleistä tutut väistöliikkeet sivulle ovat vihdoin mukana myös Tekken-sarjassa.

Brutaalia mättöä

Vaikka Tekken 3 on ylivoimaisesti lajinsa paras peli PlayStationille, ei se silti ole suvereeni mestari muualla. Pelihalleissa Tekken 3 luultavasti kerää pölyä kauimmaisessa nurkassa, kun koko kolmiulotteisten tappelupelien keksineen Segan Virtua Fighterit vielä porskuttavat näyttävimmillä paikoilla. On nimittäin olemassa aivan oma koulukuntansa mätkintäpelien hardcore-pelaajia, jotka arvostavat liikkeen puhtautta enemmän kuin näyttäviä erikoisliikkeitä.

Virtua Fightereissa yksinkertaiset liikkeet sulautuvat toisiinsa lähes maagisesti, antaen pelaajalla lähes rajattomat vapaudet kehitellä omia liikesarjoja. Tekkenien liikkeet ovat aina olleet kulmikkaampia ja taistelu onkin perustunut enemmän valmiiksi purkitettuihin erikoisliikkeisiin ja comboihin. Virtua Fightereiden hienostuneista nyansseista Tekkenit ovat aina jääneet jälkeen, mitä on osaltaan peitetty näyttäviin efekteihin ja komeisiin kamera-ajoihin.

Molemmilla koulukunnilla perillisineen on puolensa ja vaikka Tekken 3 perii edeltäjiensä puutteet, on se aloittelijan kannalta helppo mättöpeli. Pieni opettelu palkitaan nopeasti komeilla taisteluilla, eikä kokenut pelaaja pysty dominoimaan yhtä suvereenisti kuin Virtua Fightereissa. Silti toivoisi, että PlayStationin tolkuttomaan mättöpelien tarjontaan eksyisi edes yksi Virtua Fightereiden kaltainen hienostunut taistelupeli.

Yksi osa-alue on kärsinyt siirtymisestä pelihallista konsoleille. Monet Tekken 3:n erikoisliikkeistä nimittäin vaativat pyörähtäviä liikesarjoja tyyliin vasemmalle, alaviistoon, alas, lyönti, lyönti, potku. Kolikkopelin joystickillä pyörähtävät liikkeet ovat helppo nakki, mutta Pleikkarin onnettomalla ristiohjaimella ne ovat kramppeja aiheuttavan tuskallisia. Namco olisi voinut laittaa vaihtoehdoksi hieman "padiystävällisemmät" liikesarjat. Onneksi liikkeitä sentään pystyy harjoittelemaan erittäin hyvin tehdyssä treenimoodissa. Muuten Tekken 3:n tuttu neljän napin ohjaus, jossa yksi nappi vastaa yhtä raajaa, toimii hyvin.

Tekken 3 ei tee yhdestäkään mättöpelien vihaajasta käännynnäistä. Toisaalta jos lajityyppi kiinnostaa edes vähän, on Tekken 3 näyttävänä ja helposti opittavana mainio peli tutustua mättöpelien omaan ihmeelliseen maailmaan. Vannoutuneille mäiskijöille Tekken 3 on päivänselvä pakkohankinta, ja jos hyllyyn mahtuu vain yksi mättöpeli, olkoon se Tekken 3.

92