Taistelu mätkintäkuninkuudesta on PS2:lla kovempaa kuin koskaan. Namcon Tekken kohtaa virtuaalitaistelijat ja povisoturit samalla areenalla.

PSonella Tekken-sarja oli mätkintägenren kiistaton kunkku, sillä pahin uhkaaja Sega teki Virtua Fightereita vain Saturnille. Nykyään Sega on lopettanut omilla konsoleilla sähläämisen, joten Mustalla tornilla tilanne on toinen. Virtua Fighter 4 on noussut PS2-mätkintöjen paalupaikalle ja Tekken 4 kamppailee ensimmäistä kertaa haastajan asemasta.

Hämäävästi Tekken 4 -niminen viides osa korjaa Tekken Tag Tournamentin selkeimmän ongelman, sillä nyt äärettömät areenalätyt on korvattu sekalaisen muotoisilla ja aidatuilla alueilla. Muutamilla taistelutantereilla tepastelua häiritsevät puut, patsaat ja erilaiset pylväät, mutta Fight Club -tyylinen elämöivän ihmismassan rajoittama synkkä kellari on tyylikkäin nahistelupaikka.

Taistelijoiden lukumäärä riippuu laskentatavasta. Erilaisia nyrkkisankareita on 19 ja selvät kloonit mukaanlukien noin pari tusinaa. Hörhelöisessä rokkistara-asussa keikaroiva Violet on Leen valepuku ja söpö Miharu on Ling Xiaoun samalla kung fu -tyylillä matsaava koulukaveri. Muita klooneja ovat Kuma-karhun kamu Panda ja Christie Monteiron opettaja, capoeira-mestari Eddy.

Täysin uusia tappelupukareita on vain kaksi. Ensimmäinen on järkälemäinen vale tudo -vapaaottelija Graig Marduk. Toinen on salamannopea brittinyrkkeilijä Steve Fox, parikymmentä vuotta kryogenisessa säilössä maanneen Ninan poika. Pinkkiin nahkapukuun ahtautunutta ikinuorta Ninaa lukuun ottamatta vanha poppoo on vain harmaantunut normaalisti siirtyessään Tekken 4:ään. Joukon näkyvin poisto lienee vakiokaartiin kuuluneen Jack-robotin raakkaus.

Tekniikka voittaa tuurin

Nerokkaan taistelusysteemin ydin on sama kuin kahdeksan vuotta sitten. Kamppailijan jokaista raajaa komentaa oma näppäin, valmiita komboja eli liikesarjoja on valtavasti ja ottelijoille voi tallentaa myös kolme omaa komboviritystä. Vakionaamojen liikearsenaalia on rukattu kevyesti, joten Tekken-veteraanit joutuvat ainakin pariksi tunniksi koulun penkille. Kazyuan poika Jin Kazama eroaa nyt isukistaan selkeästi, sillä karateka Kazaman lyönneissä on tuhdisti ruutia ja peruspotkut ovat lyhyitä, nopeita ja napakoita.

Rajatut areenat tuovat komborunttaus- ja heittokuvioihin muutaman tuoreen koukeron. Seinää vasten horjuvasta kamppailijasta voi lypsää läjän lisäosumia ja esineitä päin rojahtaminen aiheuttaa lisää mustelmia. Betonin ja monon välistä voi yrittää paeta kiepautuksella, joka tuuppaa vastustajan ahtaaseen läpeen.

Tekkenin tehokasta perustaktiikkaa aidatut alueet eivät liiemmin sotke, vaan ahkera kombojen ja erikoisliikkeiden opiskelu on edelleen paras tapa näyttää kuka käskee. Dead or Alive -tyyliset helpot vastaheitot eivät kuulu liikevalikoimaan.

Arvosteluversiossa on kiusallinen nopeusongelma, joka saattaa vielä korjaantua julkaisupäivään mennessä. 50 Hz -näyttömoodin optimointi on jätetty puolitiehen ja euroversio puksuttaa selvästi laiskemmin kuin jenkkipainos. Mustat palkit ovat ohuita ja päivitys rullaa tasaisesti, mutta ukot vipeltävät pykälän tai pari liian hitaasti.

Jo 60 Hz -jenkkipainoksen tuntumassa oli lievää tahmaisuutta ja euroversiossa tilanne vain kärjistyy. Äijät könyävät huomattavasti verkkaisemmin kuin asiallisesti optimoidussa Tekken Tag Tournamentissa ja hidastelu jopa sotkee tuttujen kombojen ajoitusta. 60 Hz -moodi veisi nipotukselta terän, mutta se on korvattu nykyoloissa lähes tarpeettomalla progressive scan -tilalla.

Putsataan tägit pois

Räikein puute kaikki vakiovaihtoehdot kattavassa valikoimassa on tag-paritaistelumoodi. Ilmeisesti Namco aikoo lypsää käteistä jollain Tekken 4 Marketing Cut Tag Editionilla, sillä millään muulla syyllä mainion tiimipelin karsimista ei voi selittää. Moninpeliä jyystetään vain kahden pelaajan kesken versus-kaksintaistelussa ja team battle -joukkuematsissa.

Juonipeliä höystetään upeilla piirroskuvilla ja hassun syntikkamaisesti paatostavalla kertojalla. Time attack -aikakisassa Tekken 4 koetetaan läpäistä mahdollisimman nopeasti. Treenausta on viritetty kilpailumuodolla, jossa 20 komboa pitää suorittaa alle kolmen minuutin aikarajan. Survival-selviytymismoodissa taistellaan loputonta ottelijaletkaa vastaan rajallisilla energioilla.

Tekken Force -mätkintäseikkailumoodi on PSonen Tekken kolmosesta tutun vastineen paranneltu painos. Idea jää ikävästi puolitiehen, sillä sankari etenee tylsässä putkessa ja vihollislaumat hyökkäävät kuin uneliaat kanat. Suurin osa vastustajista seisoo kiltisti paikallaan odottamassa lätyn lätinää.

Tekken nelosesta huokuu vahva kulunutta kauraa -fiilis. Monipuoliset ja nätit areenat ovat uutta Tekkenille, mutta eivät mätkintägenrelle. Xboxin Dead or Alive 3 saattoi elvistellä loistavalla grafiikalla, mihin tekniikan rajoittama Tekken 4 ei pysty vastaamaan. Euroversio on pakkohankinta vain fanaattisille tekkenisteille. Muiden on syytä kiusata kilttiä kauppiasta kokeilukitinällä ennen ostopäätöstä.