Rautanyrkki iskee spesiaalikombon: melkein kaksi peliä ja leffa samalla kiekolla.
Joskus yllätän itseni: vanhimmillaan yli 15 vuotta sitten tankkaamani mätkintäyhdistelmät löytyivät lihasmuistista hetkessä. Tekken Hybrid -mätkintäkokoelman Tekken Tag Tournament HD:ssa läpäisin kiinteiden asetusten time attack -tilan muinaisilla suosikkihahmoillani Jun Kazamalla ja Gun Jackilla ensimmäisellä yrityksellä aikaan 9:27. Ja Jun nähtiin elossa viimeksi vuosituhannen vaihteessa.
Yli 10 vuotta sitten PlayStation 2:n alkutaivalta piristämään saapuneen, nykyään kulttistatusta nauttivan Tekken Tag Tournamentin (Pelit 1/2001, 82 p) HD-päivitys on Tekken Hybridin pelillisesti tärkein ja laajin elementti. Muu sisältö koostuu demon kokoisesta Tekken Tag Tournament 2 Prologue -maistiaisesta ja täyspitkästä Tekken: Blood Vengeance 3D -tietokoneanimaatioelokuvasta.
Tekken Tag Tournament HD:n parannukset noudattavat tuttua peruslinjaa: alkuperäistä reilusti tarkempi grafiikka ja PSN-pokaalituki. Tarkkuudesta huolimatta näkymät eivät ole aivan tätä päivää, sillä efektit ovat vanhentuneita ja hahmot muovisia. Ei Tripla-T HD siitä huolimatta kultasilmiä puhkaise.
Muutoin Tekken Tag Tournament HD on samaa taattua tekkeniä keilailuminipeleineen päivineen kuin PS2-painos, laajan hahmokaartin siivittämää vauhdikasta ja helppotajuista mätkintää. Kun selkeä yksi näppäin per raaja -hyökkäyssysteemi ja automaattitorjunnat on sisäistänyt, on jo suhteellisen pitkällä. Tosipaikan tullen pärjääminen perustuu pitkälti hyökkäysyhdistelmien opiskeluun ja juggletukseen, ilmaan saadun uhrin pompottamiseen. Pidemmälle ehtineet tekkenistit kiusaavat vastustajiaan kamppailijaa horjuttavilla parry-blokeilla, tag-hyökkäysyhdistelmillä ja iskuvoimaa hetkellisesti lisäävällä superlatauksella.
Tekkeneissä ei tavallisesti ole tag-tiimimatseja, mutta kuten nimi kavaltaa, TTT on poikkeus sääntöön. Tagailu pidentää matseja ja lisää taktikointia. Hahmon vaihdon ajoitus on tärkeää, sillä kun toinen häviää, molemmat häviävät. Vilttiketjulainen saa lepäämällä osan puhdistaan takaisin.
Leffa kaupan päälle
Tekkeneille ominaisesti arcadetikut eivät ole pakollisia tai edes suositeltavia. Tavallisella padilla pärjää mainiosti: pääilmansuunnat ja kuviot, heitot mukaan lukien, riittävät melkein kaikille liikkeille. Parinvaihto on liipaisimessa, mutta se ei menoa juuri hidasta. Hahmokollaasissa on muutama ainakin sunnuntaimättäjiä kohtaan epäreilu pomohahmo, jolla on turhan helppoja superliikkeitä. Kukaan ei tosin pakota käyttämään silmälaserilla ampuvaa Deviliä tai tulta syöksevää True Ogrea.
Tekken Tag Tournament 2 pitää prologin perusteella hyväksi havaitun systeemin ennallaan. PSN-pokaaleilla höystetyssä, mutta sisällöltään ohuessa Prologuessa on vain neljän hahmon arcade-moodi. Xiaoyun, Alisan, Devilin ja Devil Jinin tähdittämän demon perusteella jatko-osa tulee olemaan pitkälti sitä samaa kuin Tekken Tag Tournament, mutta teknisesti tuntuvasti komeampana. Toisin kuin ensimmäisessä osassa, areenoilla on fyysiset rajat, joita vastaan vastustajia voi jugglettaa.
Tekken Hybrid saa nimensä Tekken: Blood Vengeance -tietokoneanimaatioleffalta, sillä hybridilevy käynnistyy normiolosuhteissa elokuvalevynä. Gigatavun pelisiivut on pakko asentaa kiekolta kiintolevylle. Tekken 5 -pelianimaatioiden ohjaaja Youichi Mouri koettelee Blood Vengeance 3D:ssä siipiään kokoillan elokuvalla. Tarina on kliinisissä miljöissä kuvattua puisevaa demonigeeni-diibadaabaa, mutta rainan matsit ovat viihdyttäviä esityksiä. Pökkelö leffa ansaitsee toisen tähtensä poskettoman pöljiin sfääreihin nousevalla loppumatsilla, jossa vedetään koko Mishiman linna maan tasalle.
Tekken Tag Tournament HD on (edelleen) mainiota mätkintäviihdettä ja toistaiseksi ainoa tapa nauttia PS3:lla taktisista tag-tiimiotteluista Tekken-hahmoilla. Tekken Hybridin hankintapäätös kannattaa perustella (jos pystyy) Tekken Tag Tournament HD:lla. B-luokan tietokoneanimaatioelokuva ja Tekken Tag Tournament 2 -demo ovat vain lisämausteita.
82
