Heihachi, Nina, Yoshimitsu ja muut tutut taistelijat ovat kokoontuneet nujakoimaan jo neljättä kertaa. Nyt poppoo on keksinyt, että he voivat otella myös pareittain.
Tekken Tag Tournamentiin on lykätty lähes kaikki aikaisempien Tekkenien ottelijat. Jo kertaalleen kuollut Jun Kazama on myös mukana, joten kahakointia ei ole edes yritetty perustella millään ontuvalla taustatarinalla. Ainoa puuttuva kamppailija on Rautanyrkki kolmoseen manga-sarjakuvasta lisensoitu Gon, joka on pieni, mutta sitkeä keltainen dinosaurus.
Yli kolmenkymmenen taistelijan joukossa on ainoastaan yksi uusi soturi. Hän on arcade-moodin loppuvastus Unknown. Rääsyihin pukeutunutta naista seuraa outo susimainen henkiolento. Oikeastaan Unknownkin on entuudestaan tuttu, sillä hänen hyökkäysarsenaalinsa kopioidaan joka matsiin satunnaisesti joltain muulta ottelijalta. Edellisestä osasta tuttu puunukke Mokujin on saman tyyppinen liikkeiden kloonaaja.
Tekkenin kamppailijakaarti on aikojen saatossa hioutunut erittäin tasapainoiseksi. Myönnettäköön, että capoeira-taituri Eddy ja tae kwon do -virtuoosit Hwoarang sekä Baek saattavat olla aloittelijoiden käsissä muita tehokkaampia. Näiden vauhdikkaiden potkukoneiden liikesarjat ovat silti opittavissa ja sitä myöten torjuttavissa. Lisäksi True Ogren tulihenkäys ja Devilin lasersilmät tuottavat varmasti joillekin harmaita hiuksia. Onneksi tämä hurja parivaljakko sähköttää tulitusaikeensa sen verran selkeästi, että väistäminen on suhteellisen helppoa.
Koko touhun ainoa uutuus on Tag-toiminto ja sekin vähä on lainattu Capcomin mätkinnöistä. Jokaiseen matsiin valitaan kaksi taistelijaa, joita vaihdetaan kamppailun kestäessä niin usein kuin on tarpeen. Lepovuorossa oleva nyrkkisankari saa tauon aikana hieman energiaa takaisin. Käytännössä tästä seuraa tuplasti pidempiä otteluita, koska välienselvittelyn aikana tuhlattavaa energiaa on enemmän. Multitapin kanssa yhteen matsiin voi ottaa osaa jopa neljä henkeä, joten taggaus tekee moninpeleistä aikaisempaa luontevampia.
Rajattomia areenoita
Taistelumekaniikka on kamppailijan vaihtoa lukuunottamatta täysin samanlainen kuin Tekken kolmosessa. Jokaista raajaa varten on varattu yksi hyökkäysnäppäin. Ristiohjainta nykimällä ottelija hiipii, juoksee, hyppii ja kyyristelee. Perusiskuja voi muunnella tekemällä niitä suoraan liikkeestä. Esimerkiksi juostessa tehty potku muuttuu näppäimestä riippuen yleensä hyppypotkuksi tai liukutaklaukseksi. Systeemi on looginen ja toimiva.
Jos kontrolleihin ei kosketa ja mikään liike ei ole kesken, ottelija torjuu ylävartaloon kohdistuvat hyökkäykset automaattisesti. Alas suuntautuvat iskut otetaan vastaan kyyryssä. Sivuaskeleet ovat tehokkaan kamppailun kannalta turhia, sillä ne kelpaavat väistöiksi vain satunnaisesti. Heitot irtoavat tuttuun tyylin kahta kuvionäppäintä tökkäämällä. Yksinkertaisia tiukkaa ajoitusta vaativia vastaheittoja voi myös tehdä, mutta Dead or Alive kakkosen monipuolisuuteen ja sujuvuuteen ne eivät yllä. Ohjauksen tuntuma on hyvä ja liikkeet lähtevät ajallaan.
Tekkenin tylsät areenat alkavat olla rasite. Taustat ovat paikoitellen erittäin kauniita, mutta ne ovat vain äärimmilleen viritettyjä tapetteja. Lumisessa metsässä ei voi törmätä puuhuun ja dojossa ei tule seinä vastaan, vaikka kuinka pakittaisi. Tämä poistaa liikkumisesta kaiken taktiikan tarpeen. Lähes kaikki uhkaavat eleet voi välttää loikkaamalla taaksepäin.
Erilaisia pelivaihtoehtoja on riittävästi. Taggaus on mukana lähes jokaisessa moodissa, mutta arcade- ja VS-kaksinpelejä voi paahtaa myös perinteiseen yksi vastaan yksi -tyyliin. Survivalissa pitää voittaa mahdollisimman monta vastustajaa putkeen ilman kunnon lepotaukoja. Time attackissa koetetaan läpäistä arcade-moodi nopeasti. Team battlessa valitaan kahdesta kahdeksaan taistelijaa, joilla pitäisi kepittää toinen tiimi siten, että voittaja jää aina kehään.
Kun tarpeeksi monta lukittua ottelijaa on paljastettu arcadea tahkoamalla, avautuu päävalikkoon hupaisa Tekken bowl. Siinä kiistakumppanit selvittävät erimielisyytensä keilaamalla. Heitosta säädetään lähtöpiste, kierre ja voima. Juuri ennen irrotusta voi tehdä vielä viime hetken korjauksia heiton suuntaan. Hopeakuulan vierittäminen sujuu leppoisasti ja vanha herra Heihachi Mishiman päätä muistuttavat kultaiset keilat kaatuvat fysiikan lakeja noudattaen.
Vastustajia liukuhihnalta
Tekken Tag Tournamentin grafiikan kuuluisin bugi on selkeä ero taustan ja lattian vieritysnopeuksissa. Ilmiötä ei ehdi pällistelemään taistelun tiimellyksessä, mutta takapiruille se näkyy. Muutamilla areenoilla omituinen efekti on varsin räikeä ja lattiat näyttävät lähinnä liukuhihnoilta.
PAL-käännös on kohtuullisen hyvää työtä. Nopeus on laskenut itämaisesta versiosta, mutta mustia palkkeja ei ole ja päivitys rullaa sulavan tasaisesti. Grafiikan sahalaidat on eliminoitu anti-aliasoinnilla. Ottelijoiden lihakset ovat hieman jäykkiä, mutta muuten aidon näköisiä. Puvuissa on runsaasti yksityiskohtia ja etenkin avaruushirviö True Ogre sekä maaginen robottininja Yoshimitsu ovat todella komean näköisiä.
Ääniefektit ovat melko tavanomaista rytkettä ja räimettä. Osumista kuuluu jämäköitä tussahduksia ja kolahduksia, usein taistelijat myös ähisevät ja puhisevat huitoessaan vastustajia. Luonnollisesti kamppailijat älähtävät silloin, kun nyrkki tai mono muksahtaa poikeuksellisen kovaa suojauksen läpi. Musiikki on kertakaikkiaan kammottavaa ja renkutukset ovat kautta linjan pahimman luokan hissimuzakkia.
Ottelutilastointi on Namcon tuotokseksi yllättävän heikkoa. Ainoastaan hahmojen käyttöprosentti tallennetaan survival-, time attack- ja Tekken bowl -moodien ennätysten ohessa. Mistään ei näe kuinka monta kertaa kutakin taistelijaa on käytetty puhumattakaan ottelijakohtaisista menestystilastoista. Puutteet ovat entistäkin oudompia, jos huomioi tallennustiedoston muhkean koon.
Tekken Tag Tournament on turha ostos, jos omistaa jo sarjan edellisen osan. Nätti grafiikka ja taggaus ei ole runsaan kolmen sadan arvoista. Jos ottelijan vaihtaminen kesken matsin tuntuu mielenkiintoiselta, kannattaa hankkia mieluummin Dead or Alive 2. Tecmon mätössä tulee tag-toiminnon lisäksi myös kunnolliset taisteluareenat ja monipuolisempi vastaiskusysteemi. Tekkenin viimeisin inkarnaatio on mainiota viihdettä niille, jotka eivät ole jauhaneet kolmososaa puhki. Tekken-konkareille se on tuskastuttavan tuttua puurtamista.
82
